Joulukalenterin 23. luukku – ranskalainen joulukuusi

ranskalainen joulukuusiJoulukuusista on monta koulukuntaa. Ensinnäkin on latvakuusien ja näreiden kannattajat (luokittelusta jo ehkä huomaa, mitä kuusia mun lapsuudenkodissani suosittiin). Tosin nykyään, kun niitä kasvatetaan varta vasten jouluksi eikä vain harvenneta jostain metsän reunasta, niin ne kokonaisetkin on kyllä aika hyviä.

Sitten on kysymys siitä, milloin kuusi laitetaan. Ihmisten ikkunoissa ja parvekkeilla (ja blogeissa) on näkynyt koristeltuja kuusia jo monta viikkoa, eli ilmeisesti monet laittaa kuusen jo ensimmäisenä adventtina. Me käytiin aina ostamassa se aatonaattona, ja nostettiin sisään ja koristeltiin aattona iltapäivällä – sopivan kivaa puuhaa lapsille, kun iltaan on vielä pitkästi.

Meillä on aina ollut kuusessa oikeat kynttilät, vaikka yleisesti kynttiläkysymys on tainnut ratketa sähkökynttilöiden puolelle. Tai sanon meillä, vaikka mullahan ei omassa kodissa ole koskaan ollut joulukuusta, koska joko me on oltu joulua Ranskassa tai sitten lasten ollessa vauvoja mun vanhempien luona Helsingissä. Yksi joulu me ollaan miehen kanssa oltu Suomessa kahdestamme, ja mä kävin jo katselemassa kuusia, mutta me asuttiin silloin Kampissa, ja siellä oli kuuset niin hinnoissaan (jo silloin viime vuosituhannella), että totesin, että jos meinataan syödä jouluna, niin ei oteta kuusta.

No, viimeisten viidentoista vuoden aikana mä olen viettänyt suurimman osan jouluista Ranskassa, ja siellä anoppilassa on tekokuusi. Pari joulua oltiin isotädin luona, ja sinne ostettiin torilta oikea kuusi, mutta muuten se on sama vanha tuttu, joka kaivetaan vintiltä esiin joko meidän tullessa tai joka odottaa jo valmiiksi pystytettynä olohuoneen nurkassa. Niille, jotka ei koskaan ole tutustuneet tekokuuseen lähemmin, niin se siis puretaan osiin säilytyksen ajaksi, oksat nypitään irti, niin se menee pieneen tilaan.

Ekana Ranskan-jouluna mä olin vähän järkyttynyt tekokuusesta, koska mulle ne oli aina edustaneet jonkinlaista mauttomuuden huipentumaa, mutta sittemmin mä olen tottunut siihen (ja ehkä vähän kiintynytkin). Tämä yksilö on aika pieni, mutta muuten ihan kivan mallinen, ja vihreä, ja anoppi on löytänyt sen kirpparilta, eli mä luulen, että nyt kun se on palvellut parikymmentä vuotta (ja saman verran on varmaan vielä edessä), niin se on todennäköisesti kohtuullisen ekologinenkin vaihtoehto, ainakin maassa, jossa joulukuuset on pitkälti tuontitavaraa (niitä tuodaan mm. Belgiasta. Belgia, tuo tunnettu metsäjätti.)

Kuusenkoristeetkaan ei noudata kaikilta osin ihan yhtä puritaanista linjaa kuin mun lapsuudenkodissani, mutta niistäkin mä olen oppinut pitämään. Kummassakaan taloudessa ei kuitenkaan ole ollut mitään tiukkaa teemaa kuusenkoristeiden kanssa, vaan siellä on lasten askartelut eri vuosikymmeniltä sulassa sovussa kaupan pallojen kanssa. Viime jouluna mä olin tosi pettynyt, kun Ranskan-kuusen perinteisistä leppäkerttuvaloista oli lamppu palanut, niin että niitä ei saatu syttymään. Kuuseen ne ripustettiin kuitenkin.

Mitä joulukuusikoulukuntaa te edustatte?

Kommentit
    • 1.1

      Emilia sanoo

      No muovikuusesta ei kyllä tule kuusen tuoksua, se on ainakin totta. Mutta ei tule sitten niitä neulasiakaan… 😀 Kiva toi koristeidea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *