Joulukalenteri 4. luukku – Ajatushan on tärkein

lahja naiselleMiehen syntymäpäivä on talvella, mikä on musta hankalaa. Pitää keksiä samaan syssyyn kaksi lahjaa, jouluksi ja synttäriksi. Mä en ehkä ole erityisen luova lahjojen ideoija, mutta on kyllä mieskin epäkiitollinen lahjottava, viimeisten kymmenen vuoden ajalta tulee mieleen kolme lahjaa, jotka on sen mielestä olleet jotenkin onnistuneita. Nimi- ja isänpäivät mä olenkin suosiolla pudottanut lahjalistalta.

Tästähän voisi päätellä, että mies itse osuu aina nappiin lahjavalinnoissaan. Kyllä usein onnistuukin, mutta tulee mulle mieleen vuosien varrelta pari muutakin esimerkkiä.

Mähän tykkään lukemisesta, kaunokirjallisuuden lukemisesta. Yleensä mies antaa mulle lahjaksi faktakirjoja, jotka se usein lukee itse, mutta mun 30-vuotispäiväksi se antoi mulle uuden ranskalaisen romaanin. Romaani kertoi siitä, miten päähenkilö saa hämmentävän uhkauksen, jonka mukaan hän tulee kuolemaan ennen 30. syntymäpäiväänsä. Arvaatteko, miten kävi? Kuoli se. Mies väitti, että oli valinnut kirjan pelkän nimen perusteella lukematta takakannen juoniselostusta. Enemmän mua kyllä häiritsi se, että kirja oli huono.

Toisen kerran paketista paljastui oikein nätti ja kiva hame, laatumerkkiäkin. Kokoa 46. Hankalahan noita kokoja on muistaa, kun suomalaisissa kokomerkinnöissä mä olen 36 ja ranskalaisissa 38. Piruuttani vaihdoin hameen kokoon 34, ja käytin sitä ahkerasti, vaikka lantiolle tulikin pieni ryppy. Toista koon 46 hametta käytin lannehameena siihen asti, että laihduin niin, että se putosi päältä. Harmi, sekin oli kiva hame. Nyt tuli mieleen kolmaskin hame, joka nuorensi mua kaksikymmentä vuotta. Viimeksi nimittäin silloin kuljin aidossa 70-luvun maksihameessa (myrkynvihreä kuosi kaupan päälle).

Mutta tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Onnistuneet lahjat on ihania, niistä tulee hyvälle tuulelle vuosien jälkeenkin, mutta musta oikeasti ajatus on tärkein. Lahjojen antaminen on rituaali, merkki siitä, että kuulut siihen joukkoon ihmisiä, joille minä haluan antaa lahjan. Joten vaikka mä olen jo muutamana vuonna vannonut, etten enää yksinkertaisesti osta miehelle lahjaa, kun ei mikään kelpaa, niin kyllä se saa lahjansa tänäkin vuonna. Täytyy vain muistaa säilyttää kuitit.

Olisiko teillä jotain legendaarisen epäonnistuneita lahjoja muisteltavaksi?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Sen verran surkeeta kamaa, että kun meillä molemmilla on kahden viikon sisään joulusta synttärit (+hääpäivä) ollaan sovittu, ettei osteta enää mitään mutta pyritään järkkää itsellemme trehvit yhdessä tuohon juhlarysäykseen 🙂

    • 1.1

      Emilia sanoo

      No melkoinen suma tosiaan – ja ehkä ihan hyvä, että olette päässeet aiheesta yksimielisyyteen. 🙂

  2. 2

    neito sanoo

    Meidän perheessä miehellä on synttärit kuukausi ennen joulua, mulla on synttärit jouluaattona, tytöllä on synttärit viikko jouluaatosta (=vuoden viimeinen päivä) ja pojalla on synttärin kuukausi joulusta. Repikää siitä! 🙂

    P.S mä olen ihan tolkuissani oleva ja iloinen mun syntymäpäivästä ja myös tyttöllä on hyvä syntymäpäivä. 🙂

    • 2.1

      Emilia sanoo

      No nyt pistit kyllä paremmaksi. 😀 Mua kiinnostaa, miten olette järjestäneet synttäreiden vieton, kun ne osuu jouluun ja uuteenvuoteen ja ihmiset usein vielä on sukuloimassa jossain. Vietättekö synttäreitä varsinaisena päivänä vai joskus myöhemmin?

Trackbacks

  1. […] Kun me oltiin ekaa yhteistä joulua miehen kanssa Suomessa, me ei oltu kauheasti keskusteltu siitä, miten joulunvietto oikein sujuu, ja niinpä siinä vaiheessa jouluaattoa, kun mä rupesin puuhaamaan lähtöä vanhempieni luo joulupuurolle joulurauhan julistusta kuuntelemaan, niin mies ilmoitti, että se on menossa lahjaostoksille. No, ehtihän se vielä Stockmannille, ja viimeisellä bussilla vielä torttuja syömään, vaikka joulurauha menikin siltä aatolta ohi. Ja mä sain lahjaksi esiliinan, jossa lukee “on vaikea olla mies” (ja siis mähän olen se, joka aina valitsee tosi huonoja lahjoja). […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *