Jouluitkut

joulukonsertti picOletko sä jo päässyt itkemään lapsen joulujuhlassa? Meillä tää ripsarit poskilla -sesonki alkoi eilen. Mua rupeaa itkettämään yleensä jo siinä vaiheessa, kun rehtori toivottaa tervetulleeksi, mutta eilen esikoisen koulun joulukonsertissa vielä esitettiin koskettavia klassikoita omasta menneisyydestäni. Ranskalaisen koulun juhlissa tätä vaaraa ei juuri ole ollut (vaikka olen mä silti itkenyt). Nytkin ranskalaiset jouluhitit meni läpi ihan kunnialla, mutta siinä vaiheessa kun veisattiin yhteislauluna Maa on niin kaunis ja seiskaluokan luciat koetti olla kompastelematta alboihinsa, niin sellainen oih-tätä-sukupolvien-ketjua -efekti oli ihan väistämätön.

Ja lisää on tulossa. Meillä on tässä kahden viikon ajalla kuusi erilaista lasten jouluesitystä. Tosin muutama on buukattu päällekkäin, joten taidetaan päästä vain neljään. Ja yleensä luistelu- ja tanssiesityksissä mua ei ole itkettänyt, eli jäljellä on vain kaksi joulujuhlaa joiden läpi vetistellä.

Päätin muuten, että en enää noloile tota itkemistä. Aikaisemmin mä olen yrittänyt levittää niitä ripsareita jotenkin vaivihkaa ja kateellisena vilkuillut muita äitejä, jotka istuu rivissä ihan kuivin silmin. Mutta minkäs teet, jos on tällaista herkästi kyyneltyvää tyyppiä, niin kyllä nyt omien lasten esitykset on paikka, jossa voi rauhassa istua tippa linssissä. Tarpeeksi vain nenäliinoja mukaan – ja ehkä pitäisi juhlakauden ajaksi siirtyä vedenkestävään ripsariin. Ja rivien välistä voi lukea, että jos sullakin nousee kyyneleet silmiin, niin anna tulla vain, tehdään tästä trendi.

p.s. Mä en jaksanut noloilla edes sitä, että kaikki muut vanhemmat oli ilmeisesti jostain saaneet tiedon siitä, että lasten piti olla mustavalkoisissa asuissa. Helpompi oli erottaa omansa, kun se oli neljänkymmenen lapsen joukossa ainoana punaiseen pukeutunut.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Päiväkodin kevätjuhlassa myös oivallinen tilaisuus saada kyyneleet silmiinsä. Viime keväänä sain ymmärtäviä katseita – raskaushormonit! Nyt joulujuhlassa pieni vauva ja huonosti nukutut yöt antanevat taas armahduksen. Totuus on, että riippumatta muista tekijöistä nuo lasten juhlat vaan liikuttavat, snif :).

    • 1.1

      sanoo

      Jep, meillä on torstaina edessä pienten ensimmäinen joulujuhla, nyyh. No, ensi keväästä alkaen mulla on ainakin äitini seurana siellä silmiä pyyhkimässä – ja lapset voi sitten noloilla ihan niin kuin mä aikoinaan äidin ja isoäidin itkiessä mun juhlissa. 🙂

  2. 2

    sanoo

    Kouluuntutustumistilaisuudessa ihan vieras poika lauloi ”Isä olen täällä maailman toisella puolen”. Mä itken nykyään kun se tulee radiosta… saati sitten kun omat esiintyy. Ja muuten, YKSI punapukuinen mustavalkoisten keskellä vaikuttaa tarkkaan harkitulta yksityiskohdalta. Mä joksus mietin noiden pukukoodien kanssa, miten voi olettaa, että kaikkien kaapista löytyy… no mut, mennään sillä mitä löytyy. Viime syksynä ei ollut lapsella farkkuja, mutta oli farkkuleggarit ja farkkuhame. Niillä sit isossa salissa, isolle yleisölle, ei haitannut yhtään olla vähän erilainen.

    • 2.1

      sanoo

      Onko nyt reilua itkettää vanhempia jo kouluun tutustuttaessa, kysyn vaan? 🙂

      Mä muistan kun yläasteella väännettiin musiikinopettajan kanssa kuoron pukukoodista, se oli siitä tosi tiukkana. Nyt ei mitään ilmoitusta ollut tullut – tai sitten se oli mennyt lapselta vähän ohi korvien. 😉

    • 3.1

      sanoo

      No tosiaan. 🙂 Mä muistaakseni katsoin pikkuveljen juhlat vielä ihan kuivin silmin – tai sen ylioppilasjuhlissa saattoi sentään jo olla kyynel silmänurkassa.

  3. 4

    sanoo

    Joopa. Mä oon tässä parin viikon sisään itkenyt mm. siksi, että Pikku Kakkosessa lauletaan niin ihanasti lapsille. Ennustan, että huomiset päiväkodin joulujuhlat tulevat olemaan vaikeahkot.

  4. 6

    sanoo

    Mä itkin lasten koulun joulujuhlissa perjantaina kun esitysten välissä näytettiin kuvakooste ihanista koululaisista. Yhtä lailla itketti omien kuin muidenkin lasten toivoa täynnä olevat somat naamat kuvissa. Joululauluista selvisin kyyneleittä koska olivat mulle vieraita ja aika meni stressatessa sitä olivatko meidän lapset viikossa ehtineet oppia ohjelman kun palasimme tänne Belizeen vain viikkoa ennen joulujuhlia.

    Toi ”Isä olen täällä maailman toisella puolen” itketti joka kerta kun sen radiosta kuulin kun oltiin vielä Suomessa. Nyt en sitä onneksi kuule kun ollaan täällä maailman toisella puolen koska se voisi olla jo liikaa mun herkälle mielelle! Ajatuskin laulusta tuo kyyneleet silmiin.

    Mäkin olen alkanut hyväksyä, että olen tällainen itkeskelijä. Eilen tuli itku siitä, että kuusiviikkoinen on kohta jo seitsemänviikkoinen 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Joo, mä jouduin myös pyyhkimään kyyneleitä, kun oltiin tutustumassa viime keväänä Eltsuun (siltä varalta, että esikoinen olisikin mennyt sinne) ja siellä esiteltiin ekaluokkalaisten toisistaan ottamia kuvia. Sulla on sentään se kohta seitsemänviikkoinen hyvä syy herkistellä. 🙂

  5. 8

    pilami sanoo

    No niin mäkin vetistelen. Ihan vaan sitä, kun se oma lapsonen seisoo siellä niin hienosti ja reippaasti rivissä muiden kanssa. 🙂 Heh, toi punainen asu. Mun lapsuudesta on kuva, jossa mä olen jossain partiovalassa punaisessa hameessa, kun muuten se pukukoodi on selkeästi ollut aika tummansinis-painotteinen. Oon kyllä aatellut näin aikuisena, että voi tsiisös, äiti, minkä teit. 😉 Valmistaudu mahdolliseen myöhempään palautteeseen jos päätät säilyttää dokumentaatiota tilaisuudesta. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *