Jääkaapin ranskalaisvahvistus

jääkaappi ovi

Nyt näyttää olevan vain 2 korttia Ranskasta, mutta antaa se vähän esimakua. Kuten myös kaoottinen järjestys ovessa.

Jos ette ole vielä huomanneet, niin joissain blogeissa on kiertänyt jääkaappihaaste – tämä oli sarkasmia, musta tuntuu että olen viimeisen viikon aikana kurkistanut useamman ihmisen jääkaappiin kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana. No nyt ehkä liioittelin, mutta miettikääpä: kuinka monen ihmisen jääkaapin sisällön olette nähneet vaikka viimeisen puolen vuoden aikana? Ja kotiavustajana työskenteleviä ja jääkaapin korjaajia ei lasketa.

No, mä sain haasteen Sinisen keskitien Bleulta ja haasteeseen on toki vastattava: meidän jääkaappi siis näyttää tältä (luonnossa se ei tosin ole noin epätarkka).

jääkaappi sisä

Huomatkaa myös mun lihattomampi lokakuu: tofua ja soijanakkeja. Ja lauantaimakkara on koiran lääkkeiden annostelua varten.

Mä huomasin näitä muiden jääkaappeja stalkatessani, että niistä tosiaan näkee ensivilkaisulla että ne on suomalaisia jääkaappeja, kaikki tuotteet on niin tuttuja. Niinhän meidänkin jääkaapissa pääosin on, mutta löytyy sieltä sentään aina ripaus jotain ranskalaistakin, esimerkiksi:

– juustoa. Tällä hetkellä taisi Oltermannin lisäksi olla vain jotain halpisvuohenjuustoa, mutta aika usein mies ostaa launtain hallireissullaan palan esim. Comtéta, josta lapsetkin tykkää (yksi lapsista on kyllä alle vuosikkaasta syönyt myös Roquefortia, mutta se on muutenkin selvästi saanut aimo tujauksen ranskalaisen isomummonsa geenejä, joka on juuri sieltä Roquefort -seudulta kotoisin).

– valmis fondue-sekoitus. Tämä on ihan Prismasta, aika näppärä paketti joka onnistuu aina. Mua vähän kuumottaa sorkkia lasten kanssa fondue-pataa, mutta muuten se on aika kiva pimeiden iltojen ruoka.

– kinkkua. Siis sellaista, minkä nimi on ranskaksi jambon du pays, italiaksi prosciutto. Miehen kotiseudulla ei tehdä Ranskan parasta kinkkua, mutta ihan kelvollista, joten me saatiin taas isovanhemmilta kesällä tuliaisiksi kinkku. Matkustettiin siis erityisen keveillä kantamuksilla ympäri Balkania, kunnes niihin kantamuksiin lisättiin kahden kilon kinkku. Jep.

– hilloa. Lasten synttäripaketeissa oli myös pari hillopurkkia. Usein saadaan isomummon puutarhan luumu-, viikuna- tai kvittenihilloa, mutta nyt oli torilta ostettua kirsikka- ja ananashilloa (juu ei kyllä ananakset kasva siellä päin).

– ankanmaksa. Miehen isoisän kotikaupungin luottovalmistajalta, joka on myös perhetuttu. Mä tiedän, että ankanmaksa on kaikkea muuta kuin eettinen elintarvike, mutta Lounais-Ranskassa se kuuluu kyllä ruokakulttuuriin aika erottamattomasti. Ja puolustukseksi sanottakoon sentään, että niistä ankoista syödään kyllä sitten ihan kaikki muukin, pää ja räpylät vain jää. Ja pienempien kasvattajien luona ne tepastelee ihan iloisesti kaakattaen siinä pihassa – suurin osa tietysti elää jossain kamalissa tehdashalleissa, mutta torilta siis löytää myös onnellista ankkaa. (Ja kyllä, Suomessa puhutaan aina hanhenmaksasta, mutta suurin osa markkinoilla olevasta on ankanmaksaa, hanhenmaksa on vielä tosi paljon kalliimpaa.)

– ankanrasvaa. Mähän sanoin, että siitä ankasta käytetään kyllä ihan kaikki. Maksan ympärillä ollut rasva kaaputetaan tarkasti talteen, ja siinä voi paistaa asioita: herkkutatteja, perunoita tai papuja.

– majoneesia. Tämä on ollut yksi kovia paikkoja miehen Suomeen asettumisessa: täällä ei käytetä majoneesia, eikä täällä myöskään myydä kunnon majoneesia. Yhteen aikaan mies väänsi sitä itse, mutta nykyään isoista S-liikkeistä löytää Maillen dijon-majoneesia, joka on vähän erikoista, mutta käypää.

jääkaappi ovi sisä

Meillä ei yleensä ole ihan noin monta avonaista purkkia ovessa, mutta nyt soijamaito teki vielä yhden lisän.

– lakritsiuutetta. Sitä sekoitetaan veteen, saadaan lakritsimehua.

– pateeta. Maalaispateeta ja ankkapateeta miehen kotikaupungin luottovalmistajalta.

Muista kaapeista löytyykin sitten vielä päärynäviinaa, viiniä (Gaillac, miehen kotiseudun viini, ei mikään suuri viini, mutta hintansa väärtti, kun tietää, minkä tilan viiniä ottaa – sieltä löytyy myös kiva helmeilevä valkoviini, jota me on usein kannettu mukaan, mutta nyt ei ole yhtään kaapissa), timjamia, salviaa (tällä kertaa torilta eikä appivanhempien takapihalta), kuivattuja herkkutatteja ja valkosipulia.

Miehen kotiseudulla nimittäin kasvatetaan Ranskan parhaat valkosipulit. Tuoreen valkosipulin tulo markkinoille on vähintään yhtä suuri tapaus kuin vuoden uusi viinisato, ja sekin lanseerataan yhtenä tiettynä päivänä kaikilta tuottajilta. Ja totta kai sitä liikkuu myös tiskin alta, eli meidän valkosipulit on appiukon työkaverin miehen valkosipulitilalta. Mä palaan tähän aiheeseen vielä.

Jääkaappihaastetta sen sijaan en laita eteenpäin: mä olisin halunnut nähdä Katan belizeläisen jääkaapin, mutta koska Kata onkin nyt hetken Suomessa, niin jäisi mangot ja skorpionit kuitenkin näkemättä.

Mutta ruoka-aiheestakaan ette pääse vielä eroon: 20.10. on luvassa kolmas ainekirjoitus, jonka aiheen on valinnut Tuuli.

p.s. Todettakoon vielä, että jääkaappi esiintyy kuvissa täysin luonnontilassaan, eli kaappia ei ole kuvausta varten siivottu, eikä kuvia käsitelty. Heh, se olisikin hupaisaa, kun olisi photoshopannut kermapurkin omalle paikalleen voipaketin päältä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    J sanoo

    Majoneesia! Ulkomaalainen, lähes päivittäin majoneesia käyttävä (niin kuin minäkin nykyään) mieheni kertoo usein siitä miten kaipasi Suomessa (kun emme vielä tunteneet toisiamme) majoneesia, ja kerran sitten kaupassa ilokseen löysi putkilon jonka ymmärsi sitä olevan. Kämpällä sitten sitä kokeili ja joutuikin heittämään koko roskan menemään kun siinä oli kuulemma ihan kummallinen maku. Se olikin sitä (herkullista) lohimajoneesia!

    • 1.1

      sanoo

      Joo, majoneesi on herkkä juttu. Mielenkiintoista on, että myöskään Espanjasta ei saa kunnollista majoneesia, vaan mun piti viedä sitä perhekoon purkki tuliaisiksi (Ranskasta siis), kun kävin tapaamassa Madridissa vaihdossa ollutta ranskalaista ystävääni.

  2. 2

    sanoo

    Voi ei, olisin mieluusti esitellyt Belizen jääkaapin mutta tällä hetkellä se arvatenkin ammottaa tyhjyyttään kun talossa on paikalla vain mies ja koirat. Parempi olla tietämättä mitä kaapista tällä hetkellä löytyy, skorpionien lisäksi 😉 Mutta pistänpä tämän korvan taakse jos sitten jonkun viikon päästä irtoaisi aiheesta kuitenkin jotain raportoitavaa paikan päältä.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *