Isoäidin opetukset

käsilaukku

Tässä käsilaukussahan on vain yksi vika.

Joskus mä jo odotan aikaa, jolloin mä olen vanha ja viisas ja voin jakaa hyväksi havaittuja elämänviisauksia eteenpäin nuoremmalle polvelle. Tosin mä en vielä ihan tiedä, mitä ne hyväksi havaitut elämänviisaudet on, mutta sehän johtuu tietenkin siitä, että mä en vielä ole vanha ja viisas, joten ei hätää, kyllä ne vielä mulle valkenee.

Sitä odotellessa mulla on sentään kaksi elämänviisautta, jotka mun oma isoäiti jakoi eteenpäin, ja jotka on kyllä hyviksi havaittu. Ensimmäinen on se, että aina pitää käydä vessassa kun voi. Tätähän mä en nuorena uskonut, vaan pidättelin vain, yhdenkin 15-tuntisen päivän vastaitsenäistyneessä Virossa, jossa vessat eli vielä neuvostoaikaa. (Isoäitikään ei arvostanut neuvostovessoja, niin kommunisti kuin olikin. Ei tosin myöskään Pariisissa silloin vielä yleisiä turkkilaisia malleja, niin frankofiili kuin olikin.) No, sittemmin, iän ja kahden raskauden myötä mä olen todennut, että isoäiti todellakin oli oikeassa, ja että vessassa pitää käydä aina kun vain sellainen osuu näköpiiriin.

Toinen isoäidin jakamista elämänviisauksista on, että käsilaukkuun tulee mahtua viinipullo. Tämänhän mä toki allekirjoitin jo siinä vaiheessa kun rupesin käsilaukkuja itselleni hankkimaan. Ja ei mikään ihme, etä ne veskat, joita 4-vuotiaana perin äidiltä, olikin sen kokoisia, ettei niihin olisi tuttien lisäksi mahtunut edes yhtä piccoloa – ne isommat äiti varmasti piti itse.

Nykyään käsilaukussa kyllä kulkee enemmän rusinapaketteja kuin viinipulloja, mutta ohje toimii silti; viinipullon mentävään laukkuun mahtuu myös varavaippa, pari mandariinia, pienempi kuvakirja ja muuta välttämätöntä. Ja todennäköisesti tämän viisauden ansiosta mulle on periytynyt uudenveroisessa kunnossa isoäidin 40-luvun iltalaukku – se on nimittäin sen kokoinen, että hyvä että kännykän ja nenäliinan saa sujautettua sisään, eli ei ole näillä kriteereillä päässyt käytössä kulumaan.

Että kyllähän näilläkin jo alkuun pääsee. Olisiko teillä vanhan kansan viisauksia eteenpäin jaettavaksi?

p.s. No onhan mulla omakin elämänviisaus nyt kun rupesin miettimään: nimittäin jos sitä vessaa ei ole näköpiirissä ja on pakko käydä puskapissalla, niin tarkista toki ensin, että se ei ole nokkospuska. Ja jos on pilkkopimeää, niin tarkista vaikka jalalla ennen kuin kyykistyt sinne. Nimim. Tämän kun olisin tiennyt.

Ja huomenna mä koetan pitää sen pitkään puhutun tauon.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Viisauksia ei ole jakaa, mutta allerkirjoitan täysin noi sun perimät sellaiset 🙂
    Ihana, että löytyy noin vanha perintolaukkukin!
    Toi nokkosäksidentti voi käydä muuten ihan valoisassakin. Nimim: voi kun olisi ollut edes pimeää.

  2. 2

    sanoo

    Oi sulla on fiksu mummo! Aion omia nuo ohjeet.

    Omistani toinen sanoi vain, että ei kannata mennä naimisiin, avoliitto olisi kuulemma yhtä hyvä mutta siitä pääsisi helpommin pois. Toinen osaa ulkoa kaikki maailman sanonnat ja laulut, niistä yleensä löytyy jotain tilanteeseen sopivaa, muttei ehkä mitään yleispätevää. (Enkä mä sitä toistakaan mummoa kuunnellut.)

  3. 3

    sanoo

    Neuvostoaikaiset vessat, oh my! Tulee mieleen meidän ala-asteen musiikkiluokan viikon luokkaretki/keikkamatka/yya-reissu Neuvosto-Viroon, jossa ei ollut vessapaperia ja jos olikin, se oli hiekkaista, revittyä Pravdaa lattialla. Ja sitten aikuisen elämän reissu Kuubaan, jossa onnistuin pidättämään 20 tuntia junamatkalla Havannasta Santiagoon, koska junan vessa oli niin järkyttävä. Onneksi oli rommia, auttoi unohtamaan pissahädän.

    Käsilaukun koko on erittäin tärkeä ja viinipullo on hyvä mitta. Palautin tässä juuri harmissani sinällään ihastuttavan laukun englantilaiseen nettikauppaan, kun sinne ei vaan mahtunut tarpeeksi, ei viinipulloa, ei kirjaa eikä muutakaan tarpeellista. Ihanteellinen laukku on iso nimenomaan leveyssuuntaan, ei niinkään syvä, koska sinne kaikki vaan häviää. Ihanteellisessa laukussa olisi myös vaaleahko (mutta tahriintumaton) vuori, niin tavarat löytäisi helpommin.

    Tästä tulikin mieleeni, että mun moolokin kita -tyyppiseen käsilaukkuun on just levinnyt pussillinen änkkäripurkkaa ja purkillinen matikaispastilleja. Pitääkin noukkia ne takaisin purkkiin, hohhoijakkaa…

  4. 4

    Venni sanoo

    Mun ihanan viisikymppisen kollegan fb-päivitys jokin aika sitten oli musta aika asiallinen. ”Nuoret naiset, se menee näin: ensin hankitaan hyvä mies, joka jakaa elämän, lapset ja kodin. Siis oikeasti. Sitten hankitaan ura. Se voi olla ihan kiinnostavaa, kannattaa harkita edes!”

      • 4.1.1

        Venni sanoo

        Mä joskus työpaikalla vähättelin, että ”oishan se hauskaa, että sais jotain haastetta, vaikka emmä tässä mitään uraa tee…” Se tarttui heti kiinni tohon ja tenttas: ”miten niin et?! Totta kai teet”. Sen mielestä ensin pitää päättää se, missä haluaa olla lopulta (no vaikka proffa) ja sitten ruveta tekemään muuveja päästäkseen siihen. Vallankumouksellista! Aina ennen ajattelin jotenkin, että uraa tekevät ne, jotka tahtovat mainetta, rahaa tai valtaa, ja mähän olen humanisti!

  5. 5

    sanoo

    Hei Emilia! Olen jo pitkään yrittänyt lukea blogiasi, siinä onnistumatta. Jostain syystä kännykkäni selain nimittäin kaatuu heti, kun klikkaan etusivulta lukemaan jotain juttua 🙁 Nyt otin oikein asiakseni avata päiväuniaikaan tietokoneen ja lukea näin 🙂

    Mutta asiaan. Mä olen myös miettinyt, että ei multa mitään elämänohjeita löydy, mutta löytyyhän!

    1. Hapanmaitotuotteen voi yleensä korvata toisella hapanmaitotuotteella (tyyliin mitä kaapista löytyy), etenkin leivonnassa. Piimä korvaa jogurtin, kermaviili piimän, ja niin edespäin. Mun muffinssiohjeessa on maitoa, mutta jos se on loppu, niin jogurtti/piimä/kermaviili toimii ihan yhtä hyvin. Tämä havainto toi leivontaan ihan uuden ulottuvuuden – aina ei tarvitse lähteä kauppaan saadakseen jotain hyvää!
    2. Auringonvalo ihan oikeasti haalistaa kaikki värit. Nimimerkillä ensi kerralla ostan parvekkeelle harmaat tai luonnonvalkoiset istuintyynyt (tai odotan vain pari vuotta, niin noista nykyisistä on loputkin värit haalistuneet).

    Oli näitä jotain muitakin niksi-pirkka-tyylisiä havaintoja, mutta nämä kaksi nyt muistuivat tähän hätään mieleen.

    • 5.1

      sanoo

      No tylsää, ettei lukeminen onnistu kännykällä, joku muukin valitti, että kommentointi ei onnistu – ja kiva että vaivauduit koneen ääreen. Mun täytyy vielä tutkia noita asetuksia, jospa asialle olisi jotain tehtävissä (ja jos mä vaikka sen ymmärtäisin)

      Kiitos hapanmaitovinkistä! Mä aina seuraan orjallisesti ohjeita, koska silloinkin riski on aika iso, että pieleen menee 😉 – mutta hyvä tietää, ettei se ainakaan ole kermaviilistä kiinni.

      Auringonvalo on kyllä ihmeainetta, sillähän lähtee myös tahrat, jopa porkkana johon ei mikään maallinen pysty. Ja meilläkin on terassilla sellainen trendikkään vaaleankeltainen lepakkotuoli joka on aloittanut elämänsä hyvinkin tummankeltaisena…

  6. 6

    sanoo

    Musta mr mallorca tokas hyvin putouksessa, minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa. Itse en ole tätä käytännössä käyttänyt, mutta sanonta oli hieno. Vessoista kamalimmat tulee mieleen kun oltiin jossain ulkomailla oiskohan ollu kreikassa niin jossain retkellä oli vaan reikä lattiassa. Mulla ei just sillon ollukkaan niin kovin kova hätä…

    • 6.1

      sanoo

      Ellei joku sitten satu pöllimään sitä varastettua omaisuutta. 😉 Nää turkkilaiset vessat taisi vaivata koko eteläistä Eurooppaa vielä jokunen vuosi sitten, mä en niille myöskään ole koskaan oikein lämmennyt.

Trackbacks

  1. […] joka haluaa olla. Se on tietysti myös pahinta; mitään hyvää tekosyytä ei ole. Yksi mun isoäidin opetuksia (sen lisäksi, että käsilaukkuun pitää mahtua viinipullo) oli, että elämässä kannattaa […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *