Isänpäivä, Halloween, mitä näitä nyt on – kahden kulttuurin juhlista

isänpäivä ranskaksi

”Bonne fête Papa” lukee aamulla koulun käytävän bannerissa ja sen alle katetaan kiireellä croissant-tarjoiluja. Yksi tänä syksynä saapuneista ranskalaisista äideistä pysähtyy ihmettelemään touhua, mutta 6-vuotias on jo niin kotoutunut, että osaa selittää, että ”täällä on nyt isänpäivä”. Niin, Ranskassahan se oli kesäkuussa, eli kyseisen perheen isä pääsee juhlimaan tänä vuonna kaksi kertaa.*

Mä haluaisin olla ihminen joka suhtautuu juhliin pragmaattisesti, poimii kahdesta kulttuurista parhaat ja on sitä mieltä että aina on syytä juhlaan. Niin kuin Maija Aalto toteaa Hesarin kolumnissaan, että Halloweenista on turha valittaa, koska se on tullut täyttämään loppusyksyn juhlatyhjiötä, eikä sillä ole niin väliä, mitä ja miten juhlitaan, kunhan se tarkoittaa yhdessä vietettyjä mukavia hetkiä. Joku mussa kuitenkin haraa vastaan.

Lasten koulussa eletään pitkälti ranskalaisen koulukalenterin mukaan, ja juhlatkin tulee sieltä: joululomalta palatessa leivotaan loppiaiskakkuja ja askarrellaan kruunuja, helmikuussa vietetään Mardi Gras-karnevaalia ja ennen kesälomaa on aina  ulkona kermesse. Toki suomentunneilla muistetaan myös Aleksis Kiveä ja Kalevalaa ja lauletaan tonttulauluja, eli merkkipäiviä kyllä riittää.

Isän- ja äitienpäivät juhlitaan kuitenkin vain suomalaisen kalenterin mukaan. Ranskassa juhlat on kuukauden välein touko-kesäkuussa, ja isänpäivä osuisi täällä koulun lopun juhlien sekaan. Käytännölisempää siis näin.

Halloween on myös rantautunut voimalla ranskalaiseen kouluun (ranskaksi lausuttuna juhlan nimi muuten muistuttaa hämäävästi puhelimeen vastaamista: ”Allô, oui?”) Kuusi vuotta sitten esikoisen aloittaessa koulussa Halloween taisi näkyä lähinnä värityskuvissa, mutta nyt kaksosilla koko lokakuun viimeinen viikko meni karmaisevissa merkeissä: ne leipoi noidan sormia, askarteli lepakkonaamioita ja lopuksi vietti koko koulun naamiaisia.

Perinteisesti Ranskassa pyhäinpäivä eli Toussaint on tarkoittanut krysanteemien viemistä haudoille – ja kahden viikon syyslomaa. Siitä ei oikein irtoa ainesta koulun juhlakalenteriin. Ainakin Facebook-feedistä päätellen kurpitsat ja kauhunaamarit on sielläkin tulleet krysanteemien tilalle.

Mä en kuitenkaan oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella Halloweenista. Kyllä mä periaatteessa ymmärrän, että juhlitaan satokauden päättymistä ja talven tuloa, koetetaan lepytellä pimeyden voimia. Ehkä mä olen vain hidas syttymään, niin tässä kuin muussakin ja viiden vuoden kuluttua meilläkin jo kaiverretaan kurpitsalyhtyä ja kuorrutetaan monsterimuffinsseja. Siihen asti lapset saa tyytyä juhlimaan koulussa. Onneksi ne siellä askarteli ne isänpäiväkortitkin. Ehkä mä vain en ole juhlaihminen, vaikka haluaisin olla.

ps. Tänään esikoinen tuli koulusta innoissaan vietettyään koko päivän Nenäpäivää limboamalla, lakkaamalla kynsiään ja pitämällä karkkikioskia. Että jos tässä kohtaa vuotta on ollut joku juhlatyhjiö, niin ei taida enää olla.

*Merianne kyseli juuri, miten ja milloin ulkosuomalaiset viettävät isänpäivää. Meidän ulkoranskalainen viettää siis maassa maan tavalla.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *