Ihana anoppi!

kaksoset sohvalla

Mummolan sohvalla voi rentoutua.

Koetan tässä varailla lentolippuja kesäksi, tarkoitus on taas viettää kuukauden verran anoppilassa. Mä tiedän, että tällainen lomasuunnitelma aiheuttaisi monessa kylmiä väreitä ja kauhunirvistyksiä, mutta mun anoppilassani on se hyvä puoli, että se sijaitsee Etelä-Ranskassa eikä Pihtiputaalla (ei millään pahalla Pihtiputaan anoppeja kohtaan), ja mikä vielä olennaisempaa, siellä asuu ihan mahtavat appivanhemmat.

“Count your blessings”, sanovat amerikkalaiset. Yksi mun henkilökohtaisista siunauksista on ehdottomasti lasten isovanhemmat. Tarkempikin kirjanpito aiheesta on mahdollista. Eli lasketaanpa:

1)      Kaikki isovanhemmat ainakin esittää kunnioittavansa meidän elämänvalintoja ja kasvatustyyliä. Laitoin tämän ensimmäiseksi listaan, sen verran tärkeä se on. Mä kuuntelin kerran, miten tuore isoäiti valitti ystävättärelleen tyttärensä olemattomia vauvanhoitotaitoja: “Mä koetin sanoa, että ihan selvästihän lapsiparalla on kylmä, kun sillä on niin vähän päällä ja Anna vain tokaisi, että hän on kymmenen vuotta ollut vastasyntyneiden teholla töissä ja tietää, milloin vauvalla on tarpeeksi vaatetta. Se ei vain voi myöntää, ettei sitä ensimmäisen lapsen kanssa kaikkea osaa.”

Mä en todellakaan ole ollut kymmentä vuotta vastasyntyneiden teholla töissä, mutta olen silti saanut olla asiantuntija omia lapsiani koskevissa asioissa. Ja tämä on vaatinut melkoista avarakatseisuutta varsinkin ranskalaisilta appivanhemmilta, jotka on mukisematta nielleet niin lasten ulkona nukuttamisen, saunottamisen, taaperoimetyksen, xylitol-pastillit kuin välikausihaalaritkin.

2)      Kaikki neljä isovanhempaa on elossa ja varsin hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Nuorten vanhempien esikoisena kasvamisessa on huonotkin puolensa, mutta tässä tapauksessa tehdyistä uhrauksista maksetaan hyvitykset jo tämän elämän puolella.

3)      Isovanhemmat on edelleen naimisissa keskenään. No siis eivät kaikki neljä, mutta kukin pari tahoillaan. Mä voin vain kuvitella, miten paljon tämä helpottaa lomien ja juhlapyhien viettoa. Tosin eronneilta isovanhemmilta voi varmaan lypsää tuplasti lastenhoitoa ja lahjoja, eli kaikessa on puolensa.

4)      Edes yksi isovanhemmista asuu alle puolen tunnin matkan päässä. Tarkemmin sanottuna ratikalla menee 23 minuuttia. Helpottaa meidän arkea ihan älyttömästi, kun joku muukin voi (palkatta) hakea lapsen koulusta tai vahtia pienempiä mun hammaslääkärin ajan. Muut kolme onkin sitten vähintään parin tunnin lentomatkan päässä, mutta

5)      kaksi mummolaa sijaitsee miellyttävissä lomakohteissa. Tässä mielessä ollaan siis onnekkaita, yli puolen tunnin matka voisi suuntautua myös sinne Pihtiputaalle (tosin, jos Pihtiputaalla on tarjolla täysihoito puhtailla lakanoilla ja lastenhoitopalveluita, sekin voidaan lukea miellyttäväksi lomakohteeksi. Jos lähiympäristöstä vielä löytyy  traktori tai eläin, puhutaan jo luksuskohteesta.)

6)      Kauempana sijaitsevissa mummoloissa on tilaa koko meidän pesueen majoittamiseen kaikille osapuolille tyydyttävissä oloissa. Toki on ekologisesti järkevää, että ihmisillä on käytössään korkeintaan huone/asukas, mutta myönnän että ylimääräinen huone tai pari helpottaa vierailuja kummasti.

7)      Isovanhemmat on sen verran vakavaraisia, että meidän ei tartte lähteä kyläilemään omien eväiden kanssa (ja lentolippuihinkin löytyy usein avustusta). Kun mä olin vuosia sitten äitini kanssa Kyproksella, ravintoloissa lasku tuotiin poikkeuksetta mulle. Mä en ole vielä, 36-vuotiaana, päässyt siihen elämänvaiheeseen, että luontevasti tarjoaisin vanhemmilleni ravintolassa, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tai sitten ei.

8)      Isovanhemmilta riittää aikaa ja innostusta lastenlasten hoitoon ja elämän seuraamiseen. Oman elämän mittakaava ei tunnu avian niin olemattoman pieneltä, kun jotakuta muutakin kiinnostaa mahalleen kääntyminen ja ilman apupyöriä ajaminen.

9)      Hemmottelu ei ole pelkästään epäterveellisen ruoan tuputtamista. Muttta epäterveellistä ruokaakin tuputetaan. Vanhemmatkin saavat välillä osansa.

10)   Kaikki mun lasteni isovanhemmat on mukavia ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen, ja joiden kanssa viettää aikaa ilokseen. Kotoa muuttaessaanhan sitä luulee, että loppuelämänsä viettää aikaa vain ihmisten kanssa, jotka on itse valinnut. Lastensaanti kumoaa tämän uskomuksen tehokkaasti. Ensinnäkin viettää aikansa lastensa kanssa, joita ei totta tosiaan ole päässyt valitsemaan, ja toisekseen huomaa jälleen viettävänsä huomattavan paljon aikaa omien ja/tai puolisonsa vanhempien kanssa. En ehkä 18-vuotiaana olisi ollut valmis laskemaan siunaukseksi sunnuntaiaamupäivää vanhempieni seurassa tai kolmea viikkoa anoppilassa, mutta niin sitä ihminen viisastuu vanhetessaan.

11)   Isovanhemmat jaksaa viettää aikaansa meidän kanssa myös silloin, kun joutuvat kuuntelemaan matkaväsyneen äidin marinaa tarjolla olevan maidon rasvaprosentista tai vaippamerkeistä.

No niin, jokohan riittää. Ja joo, mun äiti tietysti lukee tätä blogia – anoppi sen sijaan ei, eli sen kehuminen oli ihan pyyteetöntä.

Millainen suhde teillä on isovanhempiin? Ja kyllä, nyt saa vuodattaa myös niitä “kamala anoppi” –tarinoita, mä lupaan hykerrellä käsiäni vain piilossa pöydän alla.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Ihana teksti! Tuli hyvä mieli 🙂

    Mun äiti ja isäpuoli on parasta sakkia, jota on. He veivät pari viikkoa molemmat lapsenlapsensa konserttiin. Puolitoistavuotiaamme näki eilen kuvan itsestään ja serkustaan juomassa pillimehua konsertin jälkeen ja ilahtui ihan hirveästi. Kun juteltiin konsertista, hän pyöri riemusta ympäri ja huusi ”JOO!”

    Hemmottelu ei tosiaan ole pelkkää epäterveellisten ruokien tarjoamista.

    Meillä sekä minä, että mies tulemme avioeroperheistä, mutta se ei hankaloita loma-aikoja lainkaan. Anoppia minulla ei (valitettavasti) ole, sillä miehen äiti on kuollut jo ennen kuin tapasin mieheni. Olen tästä kauhean pahoillani ja harmissani, uskon, että olisimme pärjänneet hienosti. Vaan saahan sitä uskoa. Ja koska kumpikaan meistä, minä tai mies, emme ole kovin läheisiä isiemme kanssa, on sitä onnekkaampaa, että ainakin yksi setti isovanhempia on ihan huikean hyvin messissä.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, mä en tiedä millainen ihmiskunnan hyväntekijä mun on täytynyt olla edellisessä elämässä, että olen ansainnut kaksi paria loistavia isovanhempia lapsilleni. Serkkuja niillä ei ole, kaikkea ei voi saada – mutta toisaalta, eipä tarvitse jakaa isovanhempien huomiota.

  2. 2

    sanoo

    Täytyy sanoa, että kadehdin kovasti sitä, että teillä ovat kaikki isovanhemmat elossa. Meiltä löytyy kummaltakin puolelta enää yksi, jotka omalta osaltaan yrittävät olla neljän edestä. Haasteellinen anoppisuhdekin on muuttunut kultaa kalliimmaksi, nyt kun sitä ei enää ole…
    Muistan silti nuo hetket, kun multa suurinpiirtein revittiin lapsi käsistä, koska luottoa taitoihin ei selvästikään löytynyt. Se on nöyryyttävää. Luulen, että ihminen joka on hoitanut vauvaa viimeksi yli 30 vuotta sitten tuskin tietää asiasta juurikaan enempää kuin se joka seuranut kavereiden vauvaelämää lähivuosina.

    Mutta yhden kirjoituksen voisi uhrata myös ihanille kummivanhemmille!

    • 2.1

      sanoo

      Sinänsä mielenkiintoista onkin, että ne isovanhemmat jotka arvioi itse tietävänsä paremmin miten lasta hoidetaan, on ilmeisesti täysin unohtaneet, millaista on olla siinä vanhemman roolissa – varsin valikoiva muisti, tai sitten halutaan laittaa vahinko kiertämään. Mä koetan itselleni kerätä sellaista henkistä ”tee näin, älä tee näin” -listaa siltä varalta, että joskus itse pääsisin isovanhemmaksi.

      Meillä ei ole kummivanhempia, mutta siinä on kyllä mahdollisuudet tosi hienoon lisään lapsiperhe-elämään.

  3. 3

    Pirjo sanoo

    Isovanhemmat ovat ihana asia! Olen itse juuri lähdössä viikon päästä kaksostemme (1v8kk) kanssa lomalle vanhempieni luo Etelä-Ranskaan, ja matkaseuraksi lähtee anoppini, koska lentäminen kahden taaperon kanssa tuntui hieman liian haastavalta 🙂 Vaikka kaikki isovanhemmat ovat ihania, hieman mietityttää miten sujuu viikko kahden mummon hössöttäessä lasten kanssa…

    • 3.1

      sanoo

      Viikko sujuu terassilla auringossa loikoillen – annat vain hössöttää, kaksosista riittää sopivasti molemmille mummoille. 😉 Joululomalla oli ihan juhlaa olla oksennustaudissakin, kun sain kerrankin sairastaa ihan rauhassa miehen suvun viihdyttäessä lapsia.

  4. 4

    sanoo

    Olette todellakin hyvin onnekkaita! Etelä-Ranska, ooh!

    Meillä on (anoppi)mummola kätevästi yläkerrassa ja toinen puolen tunnin ajomatkan päässä. Jälkimmäinen täyttää luksuskohteen tunnusmerkit, on traktori ja lisähuoneita ja jopa -rakennuksia. 🙂 Yksi ukki nukkui pois esikoisen ollessa vauva. Nyt toinen omista vanhemmistani on saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta, ja tuntuu aivan kamalalta ajatella, että hän ei kenties parin vuoden päästä jaksakaan enää touhuta lasten kanssa, jos worse case scenario toteutuu. C’est la vie – täytyy vain yrittää nauttia hyvistä päivistä niin pitkään kuin niitä riittää ja pitää surupeikko loitolla.

    • 4.1

      sanoo

      Voi, ikäviä uutisia ja ajatuksia on joskus vaikea pitää poissa. Onneksi lapset usein auttaa siinä aika hyvin. Toivottavasti saatte vielä nauttia monista hyvistä hetkistä isovanhempien (ja traktorin) seurassa).

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *