Huuto.net, rakkaani

vaatekasat

Voi kyllä olla, että toi printterilaatikko on tyhjä, mutta en ole päässyt tarkistamaan, kun siinä päällä on kuitenkin noi kasat. Mutta eihän tässä siis kaikki, vaan kellarissa on lisää.

Otsikko on kyllä hitusen hämäävä, oikesti kyse on viha-rakkaus -suhteesta. Niin kuin varmaan moni muukin, mä löysin huutiksen varsinaisesti vasta lapsen saatuani. Esikoisen varustelun kanssa tuli vähän kiire, koska siinä vaiheessa kun se syntyi, mulla oli kaapissa valmiina kahdet 74cm -koon potkuhousut – kaikkialla luki, että ei niitä pienimpiä kokoja kannata kovin paljon ostaa, kun vauvat kasvaa niin nopeasti. Kasvoihan se, mutta kotiin päästessään 44 -senttiset vaatteetkin oli vielä aika reiluja, eli potkarit sai odottaa kaapissa jonkun aikaa.

Mä tykkää kovasti kiertää kirppareita ihan luonnossakin, ennen käytiin Valtterissa melkein joka viikonloppu kun asuttiin vielä siinä kulmilla, ja Ranskassa on kesäisin aivan mahtavia ”vide grenier” (suom. ullakon tyhjennys) joka kaupunginosassa ja kylässä, joten yhteen viikonloppuun voi osua parikin hyvää kirpparia. No, kaksosten syntymän jälkeen myös kirppareilla kiertäminen muuttui vähän vaikeammaksi (lähdepä helsinkiläiselle kirpparille kaksostenrattaiden kanssa), ja niinpä on sitten pitänyt enenevässä määrin turvautua huutonettiin.

Yhteen aikaan mä olin siihen ihan koukussa, koko ajan oli jotain ostettavaa, ja mä selasin hakuja joka ilta ja asettelin huutovahteja. Ja myyminen on myös tosi koukuttavaa puuhaa, seuraat miten tarjoukset nousee ja tarkkailet kilpailevia kohteita. Tää kaikkihan on ihan kivaa, tiettyyn rajaan asti.* Mä luulen, että mun raja olisi kulkenut kahden lapsen kamojen kohdalla, mutta mä en oikein ikinä päässyt kokeilemaan sitä, vaan rysäytin suoraan siitä yli kolmen lapsen äitien osastoon, jossa vaatteiden osto ja eteenpäin kierrättäminen on aikamoisata tuskaa. Koko ajan puuttuu jotain, ja on mahdotonta enää muistaa sitä kaikkea, puhumattakaan siitä, että olisi joku käsitys siitä, mitä kaapissa on jo odottamassa (tosin mä olen koettanut kirjata niitä listaan, teen niistä vielä excelin tässä joku päivä). Ja kun kahdelta lapselta jää koko vaatevarasto pieneksi parin kuukauden välein, niin  – no, sitten näyttää makuuhuoneessa tolta kuin tuossa kuvassa.

Mutta joo, jotain on siis taas tehtävä, ja koska ajatus siitä, että mä nyhertäisin jokaiseen vaatekappaleeseen kiinni pienen printtaamani hintalappusen viedäkseni ne sitten Vekarakirppikselle (ja kävisin siellä vähintään parin päivän välein järestämässä ja täydentämässä pöytää) tuntuu ehkä vielä tuskaisemmalta kuin se, että mä otan kuvan joka ikisestä vaatekappaleesta ja lataan ne nettiin ja kirjoitan niistä kuvauksen ja arvioin niiden postikulut ja viestittelen niiden ostajan kanssa ja tarkistan että maksu on tullut ja pakkaan ne ja vien ne postiin – voi hyvää päivää, kyllä sais bodylle tulla hintaa, jotta se oikeasti korvaisi jotain tästä vaivasta. Miksi mä en vain tunge noita uffin laatikkoon?

No hei, jos joku muukin on niin hullu, että tekee tätä, niin tässä on mun vinkit onnistuneeseen huutonet-myyntiin, parhaaseen vauvalehtityyliin:

  1. Kuvat kuvat ja kuvat. Luonnonvalo, edes jonkintasoinen kamera, siisti tausta (tummalla näyttää hyvältä), vaate nätisti aseteltuna, tarpeeksi iso kuvakoko. Mä itse noudatan näitä vähän huonosti, koska otan niin huonoja kuvia, mutta toisillahan on sellaisia muotilehtitasoisia kuvia joita selaa ilokseen. Huutokuva.net on esim. kuvapalvelu jonka kautta lataaminen onnistuu suhteellisen näppärästi.
  2. Otsikointi. Mahdollisimman tarkasti, ei vain ”kesäkivaa meidän kaapista” vaan koot ja jos on merkkejä (Lindex ei ole merkki) niin ne.
  3. Myy pakettina ellei sulla ole elämässä todella isoa aukkoa täytettävänä sillä kaikella ylläluetellulla. Silloin kuvissakin voi olla kivoja ”asukokonaisuuksia”. Ja postikulut on samantien paketin kulut.
  4. Katso vaatteita ulkopuolisen silmin ja ole kuvauksissa aika tarkka, hyvä palaute on arvokkaampaa kuin ne muutama euro, jotka vähän kaunistellulla kuvauksella voisi saada lisää.
  5. Harkitse kohteen nostamista näyteikkunaan parin euron maksulla, mä olen todennut, että se yleensä tulee moninkertaisena lisääntyneiden huutojen myötä takaisin, koska noita lastenvaatteita on niin paljon, että jos sun paketti ei ole täynnä burberrya eurolla, niin kukaan ei rupea huutamaan sitä ennen viimeistä päivää, ja silloin hinta ei nouse kovin ylös.

Sen sijaan mä en ole osannut päättää, onko hyvä pistää lähtöhinnaksi 0 euroa ja toivoa sen houkuttelevan paljon huutajia (niin kuin mä olen usein tehnyt) vai laittaa lähtöhinta alunperin lähelle omaa toivetta ja odottaa, että joku nappaisi. Olisiko näkemyksiä? Ja käytättekö te muita myyntisivustoja? Mä olen aikoinaan ostanut jotain pinnasänkyä ja muuta isompaa vauvalehden myyntipalstalta ja Helsingin monikkoyhdistyksen palstalta, mutta en ole koskaan käyttänyt esim. tori.fi -sivustoa, toimiiko se hyvin?

p.s. Ja siis tottakai mulla nyt sitten on niitä paketteja myynnissä huutiksessa, ostakaa ihmeessä, täältä löytyy (kun vielä saan ne kaikki sinne näpyteltyä – ja mm. näpyttelysyistä pidän huomenna varmaan blogitaukoa). Myös facebookin tuplien lastentarvikekirppikselle pitäisi laittaa, mutta se on tarkoitettu vain kaksosten (ja kolmosten) vanhemmille. Niille kyllä tosi hyvä.

*Liinalla oli tuolla Pudonneissa omenoissa keväämmällä aika kattava nelikenttä tästä ostopuolesta.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyviä huutisvinkkejä! Mä taas olen ihan vierottunut huutiksesta! Joskus toissa talvena se oli minun väylä lastenvaatehöyrähdykseen, mutta siitä ajauduin sitten lukuisille fb-kirppareille sekä lastenvaatteiden verkkokauppojen alennusmyyntejä kärkkymään (niistä vinkkailevat esim monet blogit). Mutta jossain hamassa tulevaisuudessa siintää se päivä, että aion tehdä todella lihavan tilin noilla meidän vaatteilla huutiksessa. 🙂 Toistaiseksi olen myynyt vain muutamia vähemmän kivoja, mutta jossain vaiheeessa on siis tarkoitus myydä kaikki pienet lastenvaatteet sekä tavarat pois. Merkittömät vaatteet saatan myydä ihan livekirpparilla, mutta merkilliset ajattelin huutikseen tai fb-kirppareille. Huoh, hirveä urakka odottamassa!

    • 1.1

      sanoo

      Mäkin olen katsellut noita fb-kirppareita, mutta niillä merkkikirppareilla monet pyytää niin älyttömiä hintoja, että oksat pois. Myymiseen ne varmaan sopii ihan näppärästi, mutta meillä ei kauheasti noita siellä himoittuja merkkejä ole.

      Se on se jälleenmyyntiarvo, joka kiiltää silmissä, kun sortuu ostamaan jonkun vähän hintavamman ihanuuden 😉 – mulle käy vain helposti niin, että lopulta olen niin turhautunut koko hommaan, että myyn paljon halvemmalla kuin alunperin oli tarkoitus.

      Mä en ole noita verkkokauppojen alennusmyyntejä oikein osannut hyödyntää, tuntuu että aina kun mä huomaan, että joku ale olisi, niin jäljellä on enää ihan vääriä kokoja, tai sitten mä herään hankintoihin niin myöhään, ettei tosiaan ole mitään alea missään.

  2. 2

    sanoo

    Mä oon vaan antanut pois ilmaiseksi. Liian paljon hommaa tuossa myymisessä. Kunhan menee hyvään käyttöön eikä kaatopaikalle.

    • 2.1

      sanoo

      Pois antaminenkin on yllättävän vaikeeta, paitsi sinne uffin tai fidan laatikkoon (ja mä en oikein tiedä, haluanko mä tukea niiden toimintaa). Eläinsuojeluyhdistyksen kirpparille mä olen joskus vienyt, ja kirpparilta jääneitä on mennyt ortodoksisen seurakunnan ja jonkun yhdistyksen kautta Karjalaan ja Viroon. Mutta täytyy sanoa, että kun rahatilanne on varsinkin nyt hoitovapaalla tosi tiukalla, niin houkuttaisi saada vaatteista edes vähän takaisinkin.

      Anaïsin vaatteet kiertää yhdellä ystävällä ennen Mathildelle tuloa ja osa niistä menee nyt toisen ystävän vauvalle (ehdolla, että ei tarvitse palauttaa, paitsi ne jotka menee muistolaatikkoon), mutta silti sitä roipetta kyllä jää.

      • 2.1.1

        sanoo

        Meillä on sillä tavalla ihana tilanne, että saadaan ystäviltä ilmaiseksi käytettyjä vaatteita sekä meidän tytölle että pojalle. Olen sitten vastaavasti antanut (osittain samoille) ystäville meidän lasten käytetyt vaatteet. Sitten olen lahjoittanut täällä Sveitsissä suomalaisten fb-sivujen kautta ja nyt uusimpana tuon Puutalobabyn Kristaliinan perustaman fb-sivun kautta. Huonokuntoisimmat puuvillavaatteet pistän ikkunanpesuräteiksi. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Tori.fistä on aika huonosti löytynyt lastenvaatteita mutta huonekaluihin se on ihan mahtava. Oon ostanut sieltä tosi hyvän sohvan edullisesti, mattoja, lasten pöydän ja tuolit, ja meidän tiskikonekin tais olla sieltä. Samoin kaikki huonekalut mitä on laitettu myyntiin on menneet hetkessä, ostotarjouksia on tullut tunnissa jo monta.

    • 3.1

      sanoo

      Mä ajattelinkin, että se on ehkä enemmän tollaislle isoille jutuille. Täytyypä tsekata, meillä on lasten sängyt ja kirjoituspöytä hankintalistalla (ollut jo pitkään, huoh.) Ja hoitopöytä pitäisi kohta myydä pois. Ja ne pinnikset, kun nyt ensin saataisiin toiset sängyt tilalle.

  4. 4

    Ritu sanoo

    Hyvä paikka lahjoittaa lastenvaatteita on Hope, menevät heti käyttöön tarvitseville. Esim. vähävaraisille perheille tai kaiken omaisuutensa tulipalossa menettäneille. Ottavat vastaan myös lastentarvikkeita tai ihan mitä vaan. 🙂

    • 4.1

      sanoo

      Noillakin ilmeisesti tilanteet vaihtelee, kyseltiin sieltä MLL:n kirpparilta jääneiden vaatteiden lahjoitusmahdollisuutta, mutta silloin oli varastot täynnä. Vastaanottokeskuksissa usein kuulemma myös on tarvetta lasten vaatteille ja tarvikkeille, samoin Ensikodit ottaa lahjoituksia. Mutta mulla vain euronkuvat täällä kiiluu silmissä…

  5. 5

    Sadefisu sanoo

    Hei!
    Oletko käynyt Vekarakirppiksellä? Heillä on myyntitakuu ja järjestelevät pöydän tarvittaessa 5€ viikkohintaan, jos itse ei pääse joka päivä paikalle :). Itse olen menossa loppukesästä myymään, kun meillekin kasaantuu vastaavanlaisesti laatikoita nurkkiin ;). Olen ajatellut, että jos ei siellä mene kaupaksi, niin sitten lähtee UFFiin kiertoon.

    Facebookissa olen käyttänyt paljon Muksujen merkkituotekirpparia, sieltä tosin valitettavan usein tulee ostaneeksi uutta kaapintäytettä ;). Ja totta sekin, että ihmiset pyytävät aivan liian paljon käytetyistä vaatteista, oli sitten merkkivaate tai ei, niin käytetty on aina käytetty ja mun mielestä se pitäisi näkyä hinnassa.

    Kiva lueskelle blogiasi, ehkäpä uskallan kommentoida jatkossakin ;).

    • 5.1

      sanoo

      No kiva kun uskaltauduit kommentoimaan – ei se niin pelottavaa ollut, eihän? 😉

      Vekarakirppiksellä mä käyn ostoksilla, ja olen pari kertaa miettinyt myös myymistä (tälläkin kertaa siis), mutta mua arveluttaa, olisiko tehty tili sitten kuitenkaan sen laputtamisen vaivan arvoinen – tai sitten pitäisi pistää yli euron hintoja vaatteille. Toi järjestelypalvelu ei kyllä ole pahan hintainen itse asiassa – mutta ei ne sentään roudaa meiltä lisää myytävää sinne kesken viikkoa. 😉 Kaikki tutut jotka siellä on myyneet, on kyllä sanoneet että tosi hyvin menee kaupaksi – mutta olisko niillä tosi paljon laadukkaampaa tavaraa? Hmmm. Ehkä mä vain olen laiska roudaamaan.

  6. 6

    Karkki sanoo

    Mulla ei ole kokemuksia mistään netissä myymisestä, mutta nyt pitäisi laittaa myyntiin meidän kaunis mutta lapsiperheessä mahdoton teräväkulmainen lasipöytä ennen kuin Sofia oppii liikkumaan enemmän ja halkaisee siihen päänsä. Ja oman hääpuvun voisi yrittää myydä kun nyt on vielä sesonkiaika, mutta sitä ennen pitäisi saada aikaan viedä se pesulaan.
    Mutta kommentin kirjoitin oikeastaan siksi, että mä olen sen onnekkaan vauvan äiti, joka saa kaikki ne Mathilden ihanat ranskalaiset ja muutkin vaatteet. Kiitos! Helleasujakin päästiin jo testaamaan. Harmi vaan, ettei mulla ole antaa mitään vaatteita vaihtokaupassa, ainakaan vielä, mutta Sofian tällä kasvutahdilla ehkä vielä joskus onkin:-)

    • 6.1

      sanoo

      Eikös nyt kaikki kunnon morsiamet ole ostaneet hääpukunsa joskus syksyllä 2011? Vaikka jos jollain olisi sitten tullutkin tarve sellaiselle tilavammalla mallille. 😉

      Joo, jos lasten kasvutahti jatkuu samana, niin tää vaateketju kääntyy kyllä pian toisin päin, juuri pistin tuonne myyntiin muutaman vaatteen, jotka ei varmaan käyneet teillä edes näytillä, kun totesin, että ei se Sofia noihin kyllä enää syksyllä mitenkään mahdu. Mutta onhan se sikäli hyvä, että nyt ei tarvitse vaatteita säilöä vuosikausia, kun ne tulee 2-vuotiaalta suoraan puolivuotiaalle. 😀

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *