Kissankulman pitopöydän parempi kahvikakku

kahvikakku ohje

Ja tämähän se on paras vaihe leipomisessa.

Leipomishistoriani

Eläköön kevyt kesäsade, mekin saatiin aamulla hyvä syy jäädä sisään ja vastata Oi mutsi mutsi -blogin Vaahteramäen Eemeli -aiheiseen leivontahaasteeseen. Nythän on niin, että mä en ole mikään jauhopeukalo (hmm, mitäköhän on jäljellä, kun mä olen kertonut jo viherpeukalon puutteestani ja käsityötaidottomuudestani?) Mä olen eläissäni tehnyt parikin täytekakkua niin, että pohjia on pitänyt paistaa kaksi, koska ensimmäinen on ollut niin likilaskuinen, että sitä ei olisi voinut täyttää kuin hyvillä aikomuksilla. Niinpä lasten syntymäpäivillä on tarjottu mm. puolukkapiirakkaa, kääretorttua (senhän kuuluu olla littana), muffinsseja ja jäätelöä. Ai niin, myös isäni leipomaa täytekakkua, me sitten vedeltiin kermaa ja karkkeja päälle.

No, leipominenhan on kuitenkin kivaa, lapset rakastaa sitä, ja odottakaa vain taaperoiden vanhemmat, kohta koittaa aika jolloin vanhempainyhdistyksen myyjäisiin kinutaan leivonnaisia (tosin mä en ole vielä leiponut kertaakaan, ja meidän koululla leivonnaisia myydään kerran kuussa. Ja lapsi on ollut siellä nyt neljä vuotta. Auts.) Olisin kirjoittanut, että tämä kuivakakkuohje on niin idioottivarma, että mäkään en ole sitä koskaan mokannut – kunnes sitten tietysti tänään kakusta tuli vähintäänkin omituisen näköinen. Mä varmaan kumosin sen liian lämpimänä, ja korppujauhokuorrutus jäi vuokaan kiinni – muuta syytä mä en ainakaan keksi. Mutta herkullista se on joka tapauksessa, ja niiden seitsemäntoista vuoden aikana joina mä olen tällaisen tehnyt ainakin kerran vuodessa tämä oli ensimmäinen epäonnistuminen.

kahvikakku

Hieman on kraateria pinnassa. Näppärä leipoja tietysti olisi pyöräyttänyt kuorrutuksen, jonka alle ne olisi jääneet.

Antin kakkuohje

Ohje ei todellakaan ole mun oma, vaan ystäväni Antin, jolla on kaksi jauhopeukaloa oikeilla paikoilla. Antti piti keväällä Honkkarihemmo-blogia,  mutta sieltä ei valitettavasti löydy leivontaohjeita. Mutta onneksi mulla on tämä yksi. Tämä on peräisin ajalta, jolloin mä olin jo muuttanut omilleni ja varmaan jonain lukuloman päivänä päätin törsätä herkutteluun (voi ja kananmunat oli aikamoista ylellisyyttä lukiolaisen budjetissa). Keittokirjaa selaamalla en oikein keksinyt mitään houkuttelevaa (nettihän oli toki keksitty, mutta ei mulla sellaista ollut, eikä siellä varmaan mitä kakkureseptejä jaeltu). Niinpä mä soitin Antille ja kysyin, mitä mä voisin leipoa.

– No teet jonkun kakun, Antti vastasi.

– Niin mutta miten?

– No siis sellaisen tavallisen kuivakakun, laitat sitten jotain maustetta siihen, vaikka inkivääriä. Onko sulla inkivääriä?

– Niin mutta miten mä sen kakun teen?

– No voi hyvänen aika, ota nyt kynä ja paperia ja kirjota ylös:

kakkuohje

Tämä kakkuresepti on siis palvellut uskollisesti jo 17 vuotta.

Kakku

2 munaa

200 gr sokeria

2 rkl rasvaa

1 1/4 dl maitoa/kermaa

175 gr sokeria

175 gr vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

mausteita maun mukaan (Kissankulman kakkuun tuli Marianne-rouhetta vajaa pussillinen)

paistetaan 175c 35-45 minuuttia

Mä olen onnistunut tekemään tämän ilman tarkempia ohjeita vain sekoittamalla aineet luetellussa järjestyksessä, mutta työvaiheet menee näin:

  1. sulata rasva (paitsi jos se on jo juoksevassa muodossa, mutta suosittelen voita), lusikallinen lisää, niin sitä riittää myös vuoan voiteluun
  2. voitele ja korppujauhota vuoka (rengasvuoka on varmaan perinteisin)
  3. vatkaa munat ja sokeri, ei tarvitse olla kovaa vaahtoa, mutta sellaista vaaleaa
  4. lisää rasva ja kerma (tai maito)
  5. sekoita leivinjauhe jauhoihin ja sen jälkeen jauhot taikinaan (ei tarvitse nostella varovasti, sen kuin sekoittaa)
  6. lisää mausteet taikinaan
  7. kaada vuokaan ja laita uuniin – paistoaika on yleensä lähempänä tota 45 minuuttia

Taaperot leipomassa

Mulle tuli Kissankulmasta ja Eemelistä heti mieleen pollkkaporsaat, joten ajattelin että kakku voitaisiin virittää siihen henkeen Marianne-rouheella. Usein olen maustanut laittamalla n. 100gr pieneksi rouhittua tummaa suklaata ja säilöttyjä appelsiininkuorenpalasia, myös pähkinä ja suklaa toimii tietysti tosi hyvin. Sellaisenakin se sopisi hyvin Kissankulman pitojen kahvipöytään.

kuivakakku 1

Ja tännekös koloon se taikina sitten kaadetaan?

Mä en ole yleensä tykännyt leipoa lasten kanssa, mulla kiristyy hermot liikaa, kun joku on koko ajan rikkomassa ylimääräisiä munia tai kaatamassa jauhoja väärään aikaan väärään paikkaan, mutta olisiko noi nyt sitten kasvaneet tarpeeksi isoiksi vai mikä oli, joka tapauksessa leipominen sujui ihan mahtavasti, molemmat rikkoi oman munansa, poika auttoi vatkaimen pitelyssä ja tyttö kaatoi aineita kulhoon. Lounas ei sitten oikein maistunut kun oli kiire päästä maistamaan jälkkäriä, siksi se piti kumotakin niin aikaisin. Mutta eipähän jääneet lapset nälkäisiksi.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *