Joulukalenterin 19. luukku – jouluna rennosti elokuviin

helinä keiju ja mikä mikä hirviö

Me päästiin katsomaan ennakkoon tänään ensi-iltaan tulevaa Disneyn Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus. Elokuvan ikäraja on 7/4, eli 4-vuotiaat pääsee aikuisen seurassa. No, kukin tuntee oman lapsensa, eli jos tietää, että lapsi on yhtään herkempää sorttia, niin mä en suosittelisi tätä  vielä 7-vuotiaallekaan. Koeyleisössä istui kyllä ikärajan alle jääviäkin, jotka selvästi tykkäsi leffasta, eli eri lapset suhtautuu eri tavalla. Mun seuralaisenani ollut 8-vuotias esikoinen oli kuitenkin sitä mieltä, että välillä oli kyllä liian pelottavaa, jotta olisi ollut vain kivaa.

Tarinan päähenkilö ei leffan nimestä huolimatta ole Helinä-keiju, vaan eläintutkijakeiju Fawn. Eläintutkijakeiju kuulostaa vähän helpolta kohderyhmän kosiskelulta, mutta mun mielestä leffassa ehkä kivointa oli juuri se osio, jossa Fawn tarkkailee Mikä-mikä-hirviötä ja koettaa ymmärtää sen käyttäytymistä. Hirviö itsessään ei alussa ole liian kamala, vähän murisee luolassa ja kummallisen näköinenhän se on, mutta tarinan edetessä hirviöstä paljastuu hirveämpiä puolia. Meno yltyy aika apokalyptiseksi (mitä ei tossa trailerissa lainkaan näytetä), ja jotain ehkä kertoo se, että mä näin viime yönä unta puihin iskevistä salamista ja metsäpalosta Keskuspuistossa (me ehdittiin unessa metsästä kivikaupungin suojaan).

Tosi näyttävä elokuva on, ja keijufanit saa koko rahan edestä. Välillä naurattaa (aikuistakin) ja suomalaiset äänet on taidolla näytelty, Maria Ylipää etunenässä. Keijujen barbimaisuus vähän häiritsee  mua, mutta oli tässä myös sellaisia vartijakeijuja, jotka on varsinaisia ninjoja, vaikka barbilta nekin näyttää (sellaisilta ninjabarbeilta).

Mä olen viimeksi käynyt katsomassa joulun uutta Disney-elokuvaa silloin, kun se oli Mulan. Sillä kertaa onnistuin pakottamaan miehenkin mukaan, sittemmin mä olen joutunut taipumaan sen perheen joulutraditioon, joka on uusi James Bond välipäivinä (niinä vuosina, kun Bondia ei ole, joku muukin actionpakkaus kelpaa). Ranskaksi dubattuna, bien sûr.

Leffaan meno joululomalla on kyllä hyvä ajatus. Nyt nimittäin elokuvanautintoa hitusen häiritsi se, että korvatulehduksen sotkettua meidän perheen logistiikan mä rynnistin jo pimeään saliin esikoinen perässäni kompastellen. Ja leffan loputtua pitikin rynnistää apteekin kautta kotiin. Vaikka lapset saa ruutuaikaa kotonakin ihan riittämiin, niin onhan se aina ihan eri juttu, kun mennään leffaan, jonotetaan liput (tai no saisihan ne netistäkin), valitaan karkit ja istutaan puolivalossa salissa kinastelemassa siitä, voiko karkkien syömisen jo aloittaa. Eli täytynee ottaa uusiksi lomalla.

Ja jos teillä on kotona joku keijuhenkinen henkilö, niin Bella-blogeissa pyörii Helinä-keiju piirustuskilpailu vuoden loppuun saakka.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Me oltiin samassa näytöksessä katsomassa nelivuotiaan kanssa ja tyyppi siirtyi syliin ensimmäisen kunnon murahduksen jälkeen. Kuitenkin vaikka poika sanoi että elokuva on jännin mitä hän on ikinä nähnyt oli se myös kuulemma paras eli lapsi on tainnut tulla isäänsä ja nauttii jollain tavoin hallitusta pelkäämisestä. Kuulemma elokuva saisi jo tulla DVD:lle tai voitaisiin mennä katsomaan se toiseenkin kertaan elokuvateatteriin.

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Sellainen sopivan jännähän onkin aika kivasti kutkuttavaa (ainakin useimmista). Musta se murahtelu ja takaa-ajokohtaukset oli sellaisia sopivan jänniä, lopussa meni sitten vähän överiksi – mutta jos teillä on vaadittu jo uusintakierrosta, niin se taisi olla juuri hyvä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *