Hanki vauva, saat junaliput kaupan päälle

Kaksoset ja ylpeä isosisko

Kolme lasta – oikotie onneen!

Rupesin tässä tutkimaan, mistä kaikesta me jäädään paitsi asuessamme Suomessa eikä Ranskassa, ja onhan sitä – siis viinin, kypsien hedelmien  ja lämpöasteiden lisäksi. Ranskassahan  on tätä nykyä Euroopan korkein syntyvyys, ja meidän perhe on tehnyt tässä oman ansiokkaan osansa (mies on siis ranskalainen ja lapsilla kaksoiskansalaisuus). Tosin meidän suurperheeksi ryhtymisessä painoi enemmän sattuma ja geenit kuin ranskalaisen kelan avokätisyys, mutta totesin, että ei Ranskassa ihan turhaan ole sanontaa ”Famille nombreuse, famille heureuse”: suurperhe on onnellinen perhe.

Me ollaan kolmilapsisena perheenä virallisesti ranskalainen suurperhe, kuten tuossa viime viikolla totesin. Vallankumouksen aikoihin tuli lakiuudistus (perintö piti jakaa yhtä suurissa osissa kaikkien (poika)lasten kesken – kuulostaa reilulta, mutta sai aikaan sen, että varsinkin talonpojat tekivät kaikkensa saadakseen vain yhden pojan, jotta tila ei menisi ihan pirstaleiksi), joka johti pitkään jatkuneeseen alhaiseen syntyvyyteen, ja tätä on koetettu sitten kääntää anteliaalla perhepolitiikalla. Subjektiivista päivähoito-oikeutta tai ilmaista kouluruokailua ne eivät ole vielä keksineet, kaiken muun kyllä.

Ranskassa perhe-etuudet on vielä tiukemmin tulosidonnaisia kuin Suomessa, mutta tällaisena alemman keskiluokan tulotason suurperheenä meille voisi olla tarjolla mm. seuraavia etuja (pienperheeseen verrattuna). Tästä puuttuu esim. kaikennäköiset koulunaloitusavustukset ja opiskelija-asuntolat, keskityin toistaiseksi vaippaikäisten perhe-etuihin:

– pidempi äitiysloma – ranskalainen äitiyslomahan on huimat 10 viikkoa synnytyksen jälkeen, mutta jos lapsi on perheen kolmas, lomaa rapsahtaa heti 6 viikkoa lisää (Suomessakin saatiin kyllä kaksosista bonusvapaita)

– korkeampi vanhempainpäiväraha ja kotihoidontuki – jos kelan prujut tuntuu vaikeaselkoisilta, niin kehotan vilkaisemaan ranskalaisten vastaavia. Mä en kyennyt selvittämään, minkä verran rahaa meille kertyisi kolmen eri kirjainyhdistelmän tuista, mutta näyttäisi siltä, että vähän enemmän kuin 2-vuotiaiden kotihoidosta Helsingissä. Ranskalaisilla on viehättävä tapa helpottaa muuten vähän vaikeaselkosta kieltään ottamalla kaikista mahdollisista termeistä käyttöön lyhennys: kotihoidontuki esiintyisi tällä logiikalla kelan sivuilla vain nimellä KHT.

– ei tuloveroja – no, siellähän maksetaan kyllä sitten palkasta aika isoja sosiaaliturvamaksuja, ja esim. kiinteistöverot on melkoiset ja sähkö kallista, mutta silti: verovapaus! Mähän maksan kotihoidontuestakin veroa.

– korkeammat lapsilisät – vähän pienemmät tosin kuin Suomessa, 290 euroa kolmesta lapsesta, kun Suomessa taisi nousta 366 euroon – Ranskassa teini-ikäisistä saa kyllä sitten korotuksen

– muuttoavustus

– alemmat hoitomaksut päiväkodissa ja iltapäivähoidossa, koulussa mahdollisuus ilmaiseen lounaaseen

– ja sokerina pohjalla: suurpehekortti, joka oikeuttaa alennukseen junalipuista (periaatteella ”10  x lapsilukusi = alennusprosenttisi” – tosin 6 lapsesta saa jo 75% alennusta eikä 10-lapsinenkaan perhe pääse matkustamaan ilmaiseksi). Kortilla saa alennusta myös sadoista liikkeistä ja palveluista ympäri maata, matematiikan tukiopetuksesta käärmenäyttelyihin. Tämä meille heti!

Ranskassa on myös ollut eläkeiässä poikkeus, jonka mukaan valtiolla työskentelevät kolmen lapsen äidit (siis mm. opettajat) saivat täyden eläkkeen 15 palvelusvuoden jälkeen. Jopa mun valmistumis- ja työskentelyvauhdilla mä olisin voinut jäädä eläkkeelle 51-vuotiaana. Vähän reippaammin tomivat ranskalaisäidit on voineet eläköityä esimerkiksi 39-vuoden iässä. Siinähän kerkeää sitten vaikka pyöräyttää neljännen vauvan, noin niin kuin eläkepäivien ratoksi. Mutta, mikä huutava vääryys! Ranskassakin on peukaloitu eläkelakeja, ja 2010 tämä sääntö poistettiin. Että mitä me tällä kolmannella nyt enää tehdään, kun kaikki kannustimet viedään? Annetaan hyvään kotiin vähän käytetty lapsi, yhteydenotot allekirjoittaneeseen.

p.s. Mielenkiintoisesti kyllä eroaa tämä Ranskan käytäntö suomalaisesta. Suomessahan esim. kotihoidon tukea maksetaan täysimääräisenä vain yhdestä alle 3-vuotiaasta, ja kuntalisää sisarus ei saa ollenkaan. Erityisesti tämä kolahtaa näin kaksosperheessä, kun pieni ikäero ei ole ollut suunniteltu juttu (mä tiedän, monilla muillakin se pieni ikäero on voinut tulla suunnittelematta, mutta musta me ollaan silti viattomampia kärsijöitä kuin ne, jotka on vauvahuuruissaan kämmänneet ehkäisyn). Kahden samanikäisen ja -kokoisen välillä tavaroiden kierrättäminenkin on hankalaa, eli sitä rahaa tosiaan palaa enemmän kuin jos lapset olisi vaikka kahden vuoden ikäerolla. Koetin kysyä kelasta, jätetäänkö sitten tälle toiselle kengät ja sängyt ostamatta, mutta sarkasmini ei ole ikinä  purrut virkamieheen. Palaan ehkä tähän aiheeseen vielä tuonnempana.

Olisiko teillä mielenkiintoisia anekdootteja muiden maiden perhe-etuuksista?

Seuraa bloglovinin kautta tai blogilistalla

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *