Filosofisia leikkejä

filosofianpäivän esseekilpailun palkintojen jako

Oikeasti lapsillakin oli hauskaa, vaikka mä näytänkin noin ankaralta. Kuva Olli Hakala.

Tänään on lasten oikeuksien päivä. Ja kansainvälinen UNESCON Filosofian päivä. Mulla oli vielä tossa alkuviikosta tarkoitus yhdistää nämä kaksi briljanttiin filosofiseen analyysiin lapsen oikeuksista. Sitten väliin tuli lapset ja yksi oksennustauti, ja filosofia ja filosofian päivän koululaisten esseekilpailun palkintojenjako, johon olin luvannut ohjelmaa. Ja koska se meni etusijalle, niin filosofisen analyysin sijasta saatte tekin nyt filosofisia leikkejä, ainakin tämän yhden.

Filosofiassahan on kysymysten muotoilun lisäksi paljolti kyse argumentoinnista ja pätevien argumenttien muotoilusta. Perusteleminen on siis yksi niitä ajatteluntaitoja, joita filosofiakahviloissa harjoitellaan. Tätä leikkiä voi leikkiä pareittain tai pienessä ryhmässä. Jokaisen pitää vain vastata vuorollaan kysymykseen: kumpi olisit mieluummin ja miksi? Ai kumpi mikä? No esimerkiksi olisitko mieluummin:

  • maan päällä vai vedessä elävä eläin?
  • peukalo vai pikkurilli?
  • pipo vai kengät?
  • kissa vai koira?
  • kaurapuuro vai mustikkakiisseli?
  • auto vai hevonen?
  • juna vai bussi?
  • iloinen vai onnellinen?
  • kynä vai paperi?
  • onnellinen sika vai onneton Sokrates? (no tätä ei ollut lasten listassa)

Perusteluja voi tietysti vaatia menemään pidemmällekin. Jos olisit mieluummin mustikkakiisseli, siksi, että useammat ihmiset tykkäävät mustikkakiisselistä kuin kaurapuurosta, niin miksi sinusta on hyvä asia, että ihmiset tykkäävät sinusta? Se tuntuu mukavalta. Onko mukava tunne sellainen kriteeri, jota voi pitää jotenkin yleispätevästi hyvän kriteerinä? Nelivuotiaalle tämän voi tietenkin muotoilla hieman toisin.

Professori Timo Airaksinen totesti puheessaan, että filosofian ei ole tarkoitus kertoa mitään reaalimaailmasta, se on abstraktia ajattelua, joka kurottaa niin pitkälle kuin mahdollista, sinne, mistä ei kauemmas pääse. Vaikka akateeminen filosofia ja lasten kanssa filosofointi on ihan eri asioita, niin sitä samaa ajattelun riemua niistä molemmista löytyy. Hyvää Filosofian päivää!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Voi ihana, että löysin tämän blogin!

    Olen kaikki ipanan nukuttamisajat viime kuukausien aikana lukenut mammablogeja laidasta laitaan ja kokenut useimpiin aika suurtakin vieraantumista. Silti on aina tuntunut, että ehkä se on mun rajallisuus, mikä estää nyt löytämästä uusia näkökulmia (koska en jaksa googleakaan hakata kaikkia öitä tyyliin: ”mammablogi, ei liikaa teknisiä vimpaimia ja muodikkaimpia puolipotkareita”).

    Jonkun erityislapsiblogin kautta kuitenkin löysin tänne sun ajatuksiin ja sun perheen blogiin ja melkein vahingossa olen selannut sivuja jo varmaan kolmatta päivää läpi. Niin mukavan erilainen, pohdiskeleva ja silti elämänriemuinen blogi.

    Kiitos siis sulle. Jään kuulolle ja innolla seuraamaan elämäänne. Onneksi vanhojakin juttuja vielä piisaa muutaman nukutuksen ajalle!

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Kiitos, olipa ihana kommentti! Ja toivottavasti toi ”mammablogi, ei liikaa teknisiä vimpaimia ja muodikkaimpia puolipotkareita” nyt tarttuu Googlen hampaisiin tulevien hakijoiden iloksi.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      Lapset aika helposti keksii myös omia pareja – menee helposti ihan hassutteluksi, mutta mikäs siinä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *