Filosofiaa lapsille – olen taas hitusen viisaampi

Ajattelin ensimmäisen kurssipäivän jälkeen kirjoittaa muistiinpanoja ja tunnelmat blogiinkin. Kahden minuutin jälkeen suljin koneen ja kävin heinikkoon pitkälleni. Harakat piti meteliä Kensington Gardensin puissa.

Ajattelin ensimmäisen kurssipäivän jälkeen kirjoittaa muistiinpanoja ja tunnelmat blogiinkin. Kahden minuutin jälkeen suljin koneen ja kävin heinikkoon pitkälleni. Harakat piti meteliä Kensington Gardensin puissa.

Kysymyksiä, keskustelua, ajatuksia. Yhdessäoloa, kuuntelua, oppimista.

Leluteekkiä Instagramissa seuraavat ehkä huomasikin, että mä olin heinäkuussa Lontoossa SAPERE-järjestön Filosofiaa lapsille* -koulutuksessa. Mä olen aikoinaan perehtynyt menetelmään filosofianopintojeni lomassa, ja kun mä sain idean lasten filosofiakahviloista, niin rupesin tietenkin googlaamaan, löytyykö maailmalta jotain vastaavaa. No, ei löydy, mutta Englannissa Filosofiaa lapsille -liikkeestä on kasvanut ihan merkittävä tekijä, eri puolilla maata tuhannet opettajat ohjaa filosofisia keskusteluja luokissaan. SAPERE on järjestö, jonka pääasiallinen tehtävä on kouluttaa opettajia ja ohjata kouluja metodin käyttöönottamisessa. Mä päätin, että pakko on päästä tuollaiselle kurssille.

Kurssi oli peruskurssi, ja osallistujista valtaosa englantilaisia alakoulun opettajia, jolla ei ollut filosofiasta tai lasten kanssa filosofoinnista välttämättä lainkaan kokemusta. Niinpä sisällössä oli mulle paljon ennestään tuttua – mikä oli ihan hyvä huomata, mä en siis ole ollut ajatuksineni ihan hakoteillä. Kun mä kurssin jälkeen listasin itselleni sen antia, tietyt pointit nousi esiin.

Luota lapsiin

Filosofiaa lapsille -menetelmän ytimessä on halu antaa lapsille ääni, antaa lapsille tilaisuus keskustella vakavasti itselleen tärkeistä asioista. Syyslukukaudella koululaisten kanssa mä aion pitää omat kysymykseni itselläni ja tarjota vain sen virikkeen, mistä lähdetään liikkeelle.

Filosofiset kysymykset löytyvät kyllä

Mulla on ongelmana ollut, että lasten kysymykset on usein luonnontieteelllisiä laadultaan. Tässäkin pitäisi kuitenkin ehkä vain enemmän luottaa lapsiin, ja siihen, että ne huomaa itsekin, että filosofiset kysymykset on niitä, joista voi keskustella tunnin yhdessä ilman erityisiä taustatietoja. ”Miten suolaa valmistetaan?” karsiutuu siis todennäköisesti äänestyksessä, vaikka se olisikin kiinnostava.

Matka on tärkein

Filosofiassa ei vastaukset aina ole niin oleellisia kuin kysymyksenasettelut, ja Filosofiaa lapsille -metodissa se korostuu. Jos onnistutuaan istumaan yhdessä alas keskustelemaan kaikkia kiinnostavasta aiheesta, toisia kuunnellen ja kunnioittaen, niin se on jo itsessään melkoinen saavutus ja asia jota kannattaa harjoitella, uudestaan ja uudestaan.

Mikä on tärkeää?

Käytännön vinkkien ja materiaalien lisäksi parasta koulutuksessa oli ehkä huomata, että vaikka meitä Suomessa on vielä aika vähän (Filo – filosofiaa lapsille, nuorille ja yhteisöille -yhdistys perustettiin tammikuussa 2015), niin tämä on ihan olemassaoleva ja arvostettukin  menetelmä. Oli aika mahtavaa viettää kaksi päivää parinkymmenen ihmisen kanssa, joiden mielestä on tärkeää tarjota lapsille mahdollisuuksia ja välineitä oman itsenäisen ajattelun kehittämiseen. Keskustelussa vilaheli usein sellaiset sanat kuin ihmisyys, minuus, kunnioitus, suvaitsevaisuus, ajattelu ja yhteisö. Niin musta pitää ollakin, kun puhutaan kasvatuksesta ja koulusta.

Ja hei, Leluteekin syksyn ohjelma on julkaistu! 22.8. aloitetaan avoimilla ovilla Töölössä.

*Leluteekin sivuilta löytyy mun lyhyt selitys Filosofiaa lapsille -menetelmästä.

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *