Esikoisen odotusta, kohta seitsemän vuotta sitten

raskausmyrkytys

Esikoisestahan meillä on peräti vauva-albumi (tosin vain kahdesta ekasta kuukaudesta), mutta masukuvia ei juuri ole – maha ei kauheasti ehtinyt kasvaa. Tässä mä olen varmaan rv22 tienoilla.

Mä luin raskaana ollessani kaiken löytämäni, missä puhuttiin odotusajasta. Yhdellä poikkeuksella: kaikista oppaista ja vauvalehdistä mä hypin yli ne kohdat, joissa puhuttiin raskauden komplikaatioista ja ennenaikaisesta synnytyksestä. Ajattelin, että on turha maalata piruja seinälle, jos jotain epäilyttäviä oireita tulisi, niin sittenhän mä voisin palata niihin komplikaatioihin. Ja ennenaikaisestihan synnyttää vain sellaiset, jotka ei osaa ottaa rauhallisesti vaan kantaa muuttolaatikoita viimeisillään raskaana.

Viikon 26 neuvolakäynnillä mun paino oli noussut kuukaudessa 5 kiloa, saman verran kuin siihen asti yhteensä. Mä podin huonoa omatuntoa syömistäni jäätelöistä, kun neuvolantäti sanoi, että nyt pitää herkkuja vähän vähentää. Lääkäri mittasi ultrassa, että vauvan kasvu oli hidastunut ja se oli vähän pieni. Mä ajattelin, että eipä siitä näillä geeneillä paljon muuta voi tullakaan, mutta saatiin kuitenkin lähete äitiyspoliklinikalle tarkastukseen. Näin jälkiviisaana sanoisin, että äidin nopea painonnousu + vauvan hidastunut kasvu = tarkastusaika neuvolaan seuraavalle viikolle raskausmyrkytyksen riskin vuoksi. Mutta ei kai sitä kukaan sitten osannut arvata, miten nopeasti kaikki menisi.

”Raskaus ei ole sairaus” -sanonta toistui joka paikassa. Niinpä mä kävin reippaasti jumpassa vielä viikolla 27, vaikka jalat oli vähän turvoksissa ja olo oli väsynyt ja ankea. Neuvolassa kysyttiin joka kerta, onko turvotuksia, mutta mä ajattelin, että se on siksi, että kurjaltahan se tuntuu, kun jalat on turvonneet. Missään vaiheessa ei sanottu, että turvotus voi olla myös oire raskausmyrkytyksestä.

Sitten syyskuisena perjantaiaamuna mä heräsin naama ihan turvoksissa. Ajattelin, että jaahas, nyt on sitten eilisen lounassoppa ollut vielä tavallista suolaisempaa. Olin viikonlopun töissä, onneksi sain istua jalat tuolilla, sillä ne rupesi olemaan ihan pölkyt. Sunnuntai-iltana iski ihan kummallinen migreeni, koko päätä särki pelkän oikean puolen sijasta, eikä lääkekään auttanut. Makasin sohvalla ja ajattelin, että ihan hyvä, kun huomenna on se äitiyspoliaika, valitan sitten tästä siellä.

Ja siitä jatketaan sitten seuraavassa jaksossa, eli lisää raskausmyrkytyksestä tulossa. Ei kuitenkaan vielä huomenna, ripottelen tätä tarinaa vaikka pari osaa viikkoon. Ja nyt itse asiassa pitäisi saada vähän muitakin hommia kuin blogia tehtyä, joten yritän malttaa ruveta päivittämään kahden päivän välein (ainakin välillä).

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Pahinkaan addikti ei olis kestänyt niitä kuutta sivua yhdellä rysäyksellä – ja nyt jää sitten jotain odotettavaa, eihän se synnytyskään niin nopeasti mene. 😉

Trackbacks

  1. […] Mulla oli siis äitiyspoliaika sikiön hitaan kasvun tutkimista varten viikolla 28, niin kuin edellisessä osassa kerroin. Tukka olisi pitänyt pestä, mutta mä en vain jaksanut, ajattelin, että huomenna sitten. Sain […]

  2. […] pikkukeskosena rv 28+2 ja painoi syntyessään 950 grammaa. (Odotuksesta ja syntymästä voi lukea täältä alkaen lisää.) Syntymä tuli niin nopeasti, mä ehdin olla sairaalassa vajaan vuorokauden  ja sektiosta […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *