”Ei kiitos, mä en juo kahvia”

erityisherkkä ja kahvi

Tämä ei ole kahvikuppi.

”En mä kiitos nyt ota.”

”Ei kiitos, mä join jo” (en sano, että teetä).

”Ei kiitos, mä en itse asiassa juo ollenkaan kahvia.”

Tän viimeisen mä sanon vasta, jos tiedän, että joudun kyseisen ihmisen kanssa jatkossakin kahvinjuontitilanteisiin. Suomessa kahvin juominen on normi, sitä tarjotaan aina ja joka paikassa ja siitä kieltäytymistä joutuu välillä selittämään. Pieni asia elämässä.

Mä en ole ikinä oppinut juomaan kahvia. Joskus lukioikäisenä join väkisin muutaman kupillisen, mutta se on aina maistunut pahalta, laittanut mahan sekaisin ja varsinkin aiheuttanut niin kamalat ylikierrokset ja sydämentykytyksen, että muutamaan kupilliseen se jäi.

Mä aina ajattelin, että kahvin juomattomuus liittyi vain siihen, että en muutenkaan käynyt 15-vuotiaana läpi aikuistumisriittejä: riparia, pokerin ja tupakanpolton opettelua ja kahvinjuonnin aloittamista. Mutta sitten erityisherkkyystestissä oli kysymys ”olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutukselle”. Jaha, siihenkös tämäkin liittyy.

Teetä mä olen juonut lapsesta lähtien ja se piristää mua. Raskauden aikana jätin kyllä mustan teen pois, ja sen jälkeen vihreä teekin on piristänyt niin paljon, etten pysty sitä illalla juomaan. Tai no oikeastaan sitä ennenkin mä pakkasin aina Ranskasta mukaan ”tisane”, erinäköisiä yrttiteitä. Yhden ystävän pihalla kasvoi iso lehmus, josta kerättiin aina kukat haudukkeeksi, siinä oli ihana tuoksu.

Meillä lapset juo myös teetä (nuorimmaisilla on kaksi senttiä teetä ja sitten muki täyteen maitoa ja hunajaa), mutta en tiedä, oppiiko ne kotona juomaan kahvia. Mieshän sitä juo, mutta kotona aika harvakseltaan, joskus viikonloppuisin lounaan jälkeen. Ranskassa toki juodaan kahvia, mutta ei samalla tavalla joka välissä kuin täällä, vaan aamun lisäksi oikeastaan vain ruoan jälkeen. Teetä juodaan paljon, mulle se tuli aikoinaan yllätyksenä, että jokaisessa pikkukaupungissakin on teesalonkeja ja ihania teekauppoja, ja lähikaupan teehyllykin on ihan toista kuin täällä.

No, ei Suomessakaan ole vaikeaa olla juomatta kahvia. Nykyään täällä on helpompi olla teenjuoja kuin vaikka 15 vuotta sitten, vaihtoehtoja on yleensä enemmän kuin vain se lipton yellow. Eikä ihmiset pistä pahakseen, jos kahvista kieltäytyy kohteliaasti. Kerran olen juonut kahvia ihan vain kohteliaisuudesta, en tosin Suomessa, vaan parikymppisenä Norjan Lapissa, kun oltiin ensin huristettu moottorikelkkakyydillä pari tuntia tunturimökille. Siellä en kysellyt teepussin perään, kun termarit kaivettiin esiin.

Mutta jos teetä on, niin mä voin kyllä joustaakin sen verran, että voin juoda mustaa teetä, jos ei muuta ole, se kofeiinipotku on päiväsaikaan ihan kiva, ja illalla sitten vilautan pussia kupissa niin vikkelään ja juon pienen kupillisen, että ei siitä unet mene.

Tääkin ehkä kyllä liittyy siihen erityisherkkyyteen, että jää pohtimaan, missä se raja menee, milloin pitää olla kohtelias ja juoda teetä vaikka tietää, että itselle se ei ole hyväksi. No, mun raja menee siis siinä, että kahvia en juo.

”Ei kiitos, mulle ei tartte kahvia.”

Löytyykö sieltä muita kahviabsolutisteja? Ja te jotka juotte kahvia, niin mikä siinä on se juttu? Kofeiini, maku vai mukava tapa?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä rupesin kahvinjuojaksi vasta toisen lapsen syntymän jälkeen, reippaasti päälle kolmekymppisenä, kun ei enää ollut mahdollista ”nukkua kun vauva nukkuu”. Nykyisin olen suuri kahvin ystävä. Hyvä kahvi on hyvää, huonoa kahvia en juuri viitsi juodakaan, mutta kahvihetki itsessään on mulle tärkeä. Kahvi piristää niin mielen kuin ruumiinkin tasolla ja se on jotenkin mun oma juttuni. Juon enintään kaksi kuppia kahvia päivässä koska olen herkkä kahvin vaikutuksille (erityisherkkä kai mäkin olen), ja viimeisen kupin viimeistään kolmelta iltapäivällä.

    Tässä istun juuri tyhjä iltapäiväkuppi vieressäni. Koululaiset on kotona sairaina (meillähän sunnuntai on viikon eka arkipäivä) ja leikkii hissukseen pikkusiskonsa kanssa tuossa vieressä. Mä otin vähän omaa aikaa kahvin ja blogien merkeissä. Kahvikupponen tekee blogien lueskelustakin jotenkin vähän juhlavampaa 😀

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Vauva-aikaan mäkin kyllä vakavasti harkitsin kahvinjuonnin aloittamista – mutta tuntuu, että mulla menee siitä väsyneenä vielä enemmän pää sekaisin. Mä koetan kyllä teehetkistäkin tehdä välillä sellaisia vähän erityisiä taukoja työpäivän keskelle, ja päiväuniajat oli kyllä aina myös aika omalle teehetkelle. 🙂

  2. 2

    Lintunen sanoo

    Mä juon kyllä kahvia, aamulla pari mukillista ja lounaan jälkeen yhden. Mä rrrrakastan _hyvää_ kahvia (tummapaahtoista, pehmeää, täyteläistä) ja kylässä juon lähes aina mielummin teetä. Pahinkaan tee ei koskaan ole yhtä pahaa kuin paha kahvi *irvistää*. Suosin kotona valkoista teetä tai yrttiteetä, iltateenä aina yrttiteetä, esmes. clipperin ja pukkan iltateet on aivan ihanan rauhoittavia.

    • 2.1

      Emilia sanoo

      No kyllä paha teekin on aika pahaa. 🙂 Noi clipperin yrttiteet on kyllä ihan hämmästyttävän hyviä (no kyllä niiden muutkin teet) , vaikka makuyhdistelmä vaikuttaisi ensin vähän epäilyttävältä, niin aina yllätys on ollut positiivinen.

  3. 3

    elli sanoo

    Minä sanon kyllä aina, että ”ei kiitos, en juo kahvia”. Silloin tarjotaan muita vaihtoehtoja eikä aina vain sitä kahvia. Teetä tai vaikka mehua juon mielelläni riippuen kellonajasta.

    Kofeiini valvottaa, joten en pysty juomaan teetä iltakuuden jälkeen. Enkä juomaan Coca-Colaa. Kuten en pysty myöskään syömään suklaata, siinäkin on kofeiinia (todella vähän mutta silti). Sinä pystyt ilmeisesti juomaan iltateetä?

    Kofeiiniherkkyydessä on se hyvä puoli, että kun piristystä tarvitsee, sen saa hyvin helposti!

    • 3.1

      Emilia sanoo

      No oikeastaan en kyllä mustaa tai vihreää teetä juo illalla, siitä menee unet – joskus hätätapauksessa menee pieni laiha kupillinen. Suklaata mä kyllä syön, ja se kyllä toimii piristeenä, osittain varmaan se sokeri, mutta eiköhän kofeiinikin. Cokista join joskus opiskeluaikoina piristykseksi, mutta ei sitäkään ole tullut juotua (kymmeniin?) vuosiin – saisi varmaan melkoiset sätkyt, jos kokeilisi. 🙂 Se hyvä puoli tässä tosiaan on.

  4. 4

    Nannani sanoo

    Mä olen juonut kahvia ala-asteelta saakka ja kotona on miltein aina kahvipannu täynnä. Joskus juo vähemmän joskus reippaasti lähemmäs 10kuppia päivässä. Pääkipu tulee heti jos ei saa aamulla ensimmäiseksi kahvikuppia naaman eteen!

    • 4.1

      Emilia sanoo

      Mä olen juonut varmaan koko elämässäni korkeintaan sen kymmenen kuppia. 🙂 Mutta ei kyllä meinaa aamu lähteä käyntiin ilman teekupillista.

  5. 5

    sanoo

    Minäkin olen ollut teenjuoja aina. Kahvia juon joskus kohteliaisuussyistä eli kun tilanne ei vain salli kieltäytymistä. Onneksi näitä sattuu hyvin harvakseltaan. Kahvin maku on epämiellyttävä, mutta jos sitä juon, juon sen mustana. Valitettavasti jo puoli kupillista saa kropan käymään ylikierroksilla.

    Teenkin suhteen olen vähän nirso. Juon lähinnä vihreää teetä ja suosin japanilaista senchaa (muutkin vihreät ja erityisesti matcha menevät kyllä). Tyydyn tosin myös mustaan teehen, jos muuta ei ole tarjolla.

    Joskus kahvin juomattomuudesta tulee ihmeellisiä kommentteja (esim. ”meillä ei lasketa aikuiseksi ketään, joka ei juo kahvia, sellaiset on lapsen tasolla henkiseltä kehitykseltään”), mutta pääsääntöisesti asia ei ole mikään ongelma. Useimmista kyläpaikoista löytyy ainakin jotain teentapaista hauduketta ja kahviloissakin alkaa nykyisin olla yleensä jonkinlainen teevalikoima.

    • 5.1

      Emilia sanoo

      Teevalikoimat on kyllä parantuneet huimasti niiden parinkymmenen vuoden aikana kun mä olen kahviloissa käynyt. Aina välillä sitten on niitä paikkoja, joissa on montaa laatua – mutta vain monella eri hedelmällä maustettua mustaa pussiteetä.

  6. 6

    sanoo

    Olen muuten huomannut, että kunhan juon kahvini täysmaidon kanssa ja mieluusti myös samalla jotain syöden, ei tule sydämentykytystä. Mustana en juurikaan pysty kahvia juomaan vaan siitä tulee herkästi levoton ja huono olo. Jotenkin juuri tuo täysmaito tuntuu riittävän tuhdilta kaverilta kahville, laihemmat maidot ei tunnu yhtä lailla auttavan. Meillähän ei täällä Sudanissa muuta tuoremaitoa olekaan kuin täysmaitoa, että sinänsä helppo valinta. Itse en tosin maitoa muuhun käytäkään kuin kahviin.

    • 6.1

      Emilia sanoo

      Taitaa aika monet suosia täysmaitoa kahvin kanssa (tai peräti kermaa), ainakin sitä usein näkee kahvipöydässä. Ehkä se jotenkin leikkaa sitä ärhäkkyyttä.

  7. 7

    sanoo

    Mä juon kahvia, siksi että se on hyvää ja sillä lähtee ammu mukavasti käyntiin. Juon yleensä vain aamukahvin ja olen tosi tarkka millaista kahvia juon. Välillä hifistelin enemmänkin valmistustapojen suhteen, mutta nykyisin mennään mokkamasterilla. Kieltäydyn yleensä kahvista silloin kun laatu ei oletettavasti vastaa odotuksiani. Eli huoltoasemilla, lentokoneessa jne. Toisaalta nautin mielelläni kupillisen päivälläkin silloin kun kahvi on tosi hyvää ja seura kohdillaan.

    • 8.1

      Emilia sanoo

      Voisi se lähteä ammukin käyntiin. 😀 Mä olen teenjuojana sellainen keskitien kulkija, en juo sitä liptonin keltaista pussissa, mutta en hifistele mitenkään älyttömästi teelaatujen tai vaikka veden lämpötilan kanssa – vaikka sitten kun joskus saa oikein tosi hyvin laitettua hyvää teetä, niin on siinä aikamoinen ero. Niin varmasti kahvissakin. Lentokoneen tee on muuten myös sellaista, että vain äärimmäisessä hädässä juon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *