Elämäni valot

lapset lukemassaAina välillä tulee aamu, jolloin herää hikisenä kesken ahdistavan unen, unen, jossa kaikkein tärkein pettää ja kaikelta putoaa pohja. Pimeässä maatessa pelko puristaa rintaa ja ”se oli vain unta” on vain tyhjiä sanoja.

Unen otteesta on vaikea päästä irti, se seuraa pitkälle päivään ja kaikki kääntyy vastaan. Edellisen päivän päätökset olivat vääriä, tekemättömät työt kolkuttavat takaraivossa ja leipäpussissa kasvaa home kuin pahantahtoinen kutsumaton vieras.

Illalla kerään lapset ympärilleni, nappaan keveimmän syliini ja kutitan, kuuntelen käheää naurua, nuuskin pehmeitä poskia, vastaan innostukseen hymyllä. Päätökset voivat edelleen olla vääriä ja leipä homeessa, mutta jotain olen onnistunut tekemään oikein. Aamusta alkaneen tunnelin päässä tuikkivat valot.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    <3

    Niin totta. Minä nään noita pettämis/jättämis/kuolema unia erityisesti raskaana. Kirjoittelinkin siitä blogiin syksyllä. Huoh. Se tunne, kun kulkee todellakin niin elävänä mukana koko päivän… :'( Ja sitä tajuaa kuinka onnellinen nyt saa kaikista näistä rakkaistaan olla. <3

    • 1.1

      Emilia sanoo

      Raskaana ollessa kamalat unet on kyllä ihan omaa luokkaansa, ja ne vielä sekoittuu siihen yleiseen asioiden vatvomiseen ja murehtimiseen. Että siinä ainakin yksi juttu, mitä en raskauksista ole jäänyt kaipaamaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *