Heko heko mikä eko

taapero y

No, kun joku kuva piti laittaa. Näille tulee varmaan jatkoa lähipäivinä, lapset on innostuneet valokuvauksesta.

Pakko vääntää sanaleikkiä näistä ekoteoista. Sinisen keskitien Bleue siis haastoi mut listaamaan ekotekoja ja -vinkkejä tuon ilmastovanhemmuus -juttuni kommenteissa. Ekopostauksia löytyykin nyt jo Siniseltä keskitieltä, Pudonneita omenoita -blogin Liinalta, Arjen takaa -blogista, Salamatkustajalta ja Sekavuustilasta.

Mä luen parhaillaan Barbara Kingsolverin ”Flight Behaviour” – nimistä romaania, jossa pääosia näyttelee äitiys ja ilmastonmuutos. Paikoin viesti on niin masentavaa, että – no olen vain ihan pohjiani myöten masentunut. En vain jaksa tajuta, miten me tai meidän valitsemat poliitikot ei saa asioihin vauhtia. On se nyt hieman noloa, että maailmanloppu näyttää aiheutuvan ihan saamattomuudesta – vai ahneudesta? Romaania suosittelen kuitenkin lämpimästi.

Mulla on näiden ekotekojen kanssa aina se ongelma, että ne on niin suhteellisia. Mun matokompostit ei paljon paina siinä kun suomalainen maatalous rehevöittää Itämerta, ja toisaalta mun matokompostit ei myöskään paljon paina verrattuna siihen, mitä kaikkea mä oikeasti voisin tehdä jos haluaisin. Mutta jos ihmisiltä vaatii liikaa, ne ei tee sitäkään vähää, ja valitettavasti munkin pienet piiperrykset on enemmän kuin mihin monet kokee pystyvänsä – tai viitsivänsä, tai haluavansa tai…

Mä pyörittelin näitä omiani mielessäni viikon odotellen, että lista jotenkin siitä kasvaisi ja sädekehä sen mukana, mutta ei nyt siltä näytä. Ajatuksena oli listata omia pieniä ekotekoja, jos niistä vaikka joku saisi innoitusta, mutta tuolla Bleuen listassa oli noita munkin juttuja jo aika kattavasti, niin enpä nyt listaa kaikkea uudelleen tähän.

Mä aloitan vinkeistä:

  • sellaisesta vähän paksummasta kulahtaneesta trikoopaidasta kun leikkelee nenäliinan kokoisia lappuja ja hankkii kukkien suihkutuspullon, ei kosteuspyyhkeitä enää juuri tarvitse. Toimii loistavasti myös lasten nenäliinoina. Voisi käyttää myös talouspaperin korvikkeena, mutta siihen mä en jotenkin ole päässyt. Kun pesee ne pesupussissa, ne voi lätkäistä kuivamaan patterille, eikä tarvitse edes ripustella erikseen.
  • mikrokuituliina on siivouksessa ihan ehdoton, ei tarvitse paljon myrkkyjä käyttää ja korvaa monesti imurinkin (meillä lähinnä siksi, että lapset on vähän hysteerisiä sen äänen suhteen, mutta säästyypä sähköäkin).

Sitten sädekehän kiillottamista:

  • Satu kehui tuolla, että sen ripsiväri on vuodelta 2011 – hah, sanon minä, mun ripsari on vuodelta 2005! Tosin viimeiset pari kuukautta se on kaivannut uusimista, mutta eiköhän sillä vielä kesään saakka pärjäile. Mä en siis käytä kovin paljon kosmetiikkaa. Luin luomukosmetiikan olemassaolosta vasta parisen viikkoa sitten, en sitten tiedä kumpi taas on parempi, Espoossa valmistettu ei-luomu vai jossain merten takana tehty luomu.
  • Mä käyn suihkussa kerran viikossa. Päivittäin pesen kyllä valittuja paloja käsisuihkulla, mikä on helpompaa keskeyttää, jos keittiöstä kuuluu epäilyttävä räsähdys tai huutoa, mutta säästyy siinä varmaan vettäkin.
  • Meidän lapset kylvetetään yleensä pari kertaa kuussa. Tarkistakaa tilanne aistinvaraisesti ennen kuin soitatte lastensuojeluun. Taas säästyy vettä (tosin oikeastihan tää johtuu vain mun laiskuudesta – ja vähän atooppisesta ihostakin).
  • Meillä on kohtuullisen vähän sähkölaitteita, varsinkin kun ottaa huomioon, että mies on elektroniikkainsinööri. Ilman mikroaaltouunia elettiin 10 vuotta, myös kolmen lapsen kanssa. Telkkaria ei ole, eikä sitä niin ollen tarvitse sammutellakaan. Sauna on, mutta siellä siis käydään korkeintaan pari kertaa kuussa.
  • Yli 2-vuotiaiden kotihoidontuessa on se hyvä puoli, että mä en todellakaan osta juuri mitään, mikä ei mene suusta alas, ja senkin vähän käytettynä (ruoka on vielä ostettu uutena). Viimeisten neljän kuukauden aikana mä olen ostanut itselleni kolme paria sukkiksia ja viisi paria sukkia. Niiden edeltäjät oli vuodelta 2009.

Ja syntejä:

  • Meillä syödään lihaa, enemmän kuin tarvitsisi. Monesti luomua, mutta silti. Tästä mä olen nyt tämän viikon aikana koettanut taas omassa kokkauksessani vähentää.
  • Meillä on auto käytössä. Tosin yhteiskäytössä, mutta silti. Tosin vain pari ajelua viikossa, mutta silti. Tämä on ihan puhdasta mukavuudenhalua, ei Helsingissä asuva lapsiperhekään tarvitse välttämättä autoa – se vain helpottaa elämää.
  • Me ollaan viime vuosina lennetty 2-4 kertaa vuodessa. Tosin vain Eurooppaan, mutta silti. Tätä ekosyntiä en tullut ajatelleeksi silloin kun ruvettiin miehen kanssa yksiin – ja niihin aikoihin reissattiinkin vain vuoden tai parin välein, mutta lasten kanssa on ollut ”pakko” käydä sukuloimassa. Tietenkään ei ole pakko, se on vain kivaa. Mutta jonain päivänä, parin vuoden päästä kun ne ei nuku enää päiväunia ja jaksaa kantaa reppussaan muutakin kuin unilelun, lähdetään junalla.
  • Mä ostan lapsille tosi paljon vaatetta, käytettynä, mutta silti.

En tiedä, kannattaako mun ottaa tota Kingsolveria iltalukemiseksi, vähemmästäkin menee yöunet. Mutta jos se välillä taas kertoisi kakkavaipoista ja äidin kirpparikierroksesta, eikä niin paljon siitä maailmanlopusta. Itsepetoksessa on hyvä elää.

Ja bloggaajat saa siis ottaa haasteen vastaan. Myös sellaisia kohtuullisen laiskalle ihmiselle sopivia ekovinkkejä otetaan mieluusti vastaan.

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Kiva kun kirjoittelit tuumiasi! Tuo vesipullo/rättisysteemi , niin tietysti, pähkäilin että eikö sitä vettä loruttele turhaan jos on pesulappuja, eipä siis. Paitsi pesu mutta Täti-ihminen jo vihjasikin, että Ehkä talouspaapperin yms teko vie enemmän vettä. No kaksi bambuliinaa valmiina, pistetäänpä joku rättikonekin vanhoista jutuista käyntiin, niitähän voisi pimpata ompelukoneella kivemmaksi?
    Mikrokuituliina on kyllä jees. Samoin se täytettävä suihkupullo kaikissa yleispesutarpeissa kuten pintojen ja potan siivous. Ja nesteeksi voi valita mieleisen biohajoavan litkun.
    Onhan nämä asiat sellaisia, että jos liikaa miettii, ahdistuu täysin. Mutta mutta. Pitää yrittää edes ihmisyyden nimissä. ”hey we are living in a society here!” kuten (noin) George Seinfeldissa toteaa.

    Haa imurikammo sielläkin! Kahden otoskoolla meinasin kirjoittaa jotain lasten imurifobiasta sarkastiseen lässysävyyni jo aiemmin mutten jaksanut, ehkäpä joskus teen kirjavinkit siitäkin aiheesta. Asiahan on lähes yhtä tärkeä ja akuutti kuten maapallon muuttuminen myrkkyplaneetaksi?

    • 1.1

      sanoo

      Imurifoobikkojen klassikkohan on ”Sanna ja pölynimuri”, jota meillä on tutkittu tarkkaan, ja itse asiassa jo päästy siihen vaiheeseen, että imurin johdon sisäänkelausnappia on ihan kiva painaa. En sitten tiedä, mikä kirja tepsisi mun imurifobiaan. 😉

  2. 2

    sanoo

    Duoda, sanoin tästä Leopardikuningattarenkin tontilla, mutta minusta se, että lentää katsomaan toisen sukua säännöllisesti toiseen maahan ei ole jotenkin aivan samanlainen ekosynti kuin se, että nyt vain huvitti. Siis jos minä lennän Ranskaan lomalle, on kyse aina valinnasta: voisimme viettää loman junailemalla Tampereelle, mutta emmepä nyt vain tulleet viettäneeksi. Ja kyllä, ihminen voi valita sen, ettei näe sukuaan, mutta se on ihan eri kokoluokan valinta se, eikä välttämättä kovin hyvä.

    Hmmm. Ehkä tässä ei nyt ole paljon järkeä, mutta kyllä minusta motiivilla on väliä.

    • 2.1

      sanoo

      No näinhän mäkin itselleni asiaa perustelen, mutta ihan toimiva vaihtoehtohan olisi sekin, että isovanhemmat tulisi sieltä kerran vuodessa tänne, ja me sitten kerran vuodessa sinne näkemään muutakin sukua, jolloin lentoja tulisi jo kolme vähemmän.

      Ja tosi monelle ulkomailla asujalle kotimaassa lomailu ei syystä tai toisesta ole mahdollista, eli onhan se aika luksusta käydä siellä kaksi kertaa vuodessa.

      Ja nythän me ollaan menossa kesäksi Albaniaan, ja ilmeisesti lennättämässä isovanhemmat Ranskasta sinne. Kuistiremonttia pakoon hiekkarannellehan voisi lähteä myös esim. Hankoon.

  3. 3

    Elina sanoo

    Onpas hyvä blogi, jee! Löysin tänne Täti-ihmisen puolelta, ja taidan lukea vastakin.

    Ei siitä sukulaisiin lentämisestä ehkä kannattane niin valtavan huono omatunto olla. Vihreä Lanka vertaili joskus Berliinin-matkojen hiilijalanjälkeä, ja lentäminen voitti kirkkaasti lautta-juna –yhdistelmän. Mut JOS silti haluaa mennä maitse, niin voin kertoa et se on ihan kivaa. Me käytiin Tukholmassa asuessa junalla Pariisissa yksivuotiaan lapsemme kanssa, ja se oli kyllä oikein mukava ja rento matka. (Lentopelkoisen on helppo patsastella lentämisen vähentämisellä.) Kaksosten kanssa on varmasti enemmän hässäkkää kuin mitä osaan kuvitella, mut yleensä lapset on varsin innoissaan junamatkailusta.

    • 3.1

      sanoo

      Kiva että löysit blogiin. 🙂 Ja kiva kuulla, että junailu voi sujua rennosti, musta jo yhden yksivuotiaan kanssa se vaatii vähän urheiluhenkeä (mutta niin kyllä vaatii lentäminenkin – tai ylipäätään kotoa poistuminen).

      Ja joo, jos mentäisiinkin suorilla lennoilla Pariisiin (Berliinistä puhumattakaan), mutta kun päämäärä on siellä Ranskan tuupovaarassa, mikä tarkoittaa kahta lentoa suuntaansa. Oliko siinä laskelmassa se lautta erityisesti pahis? Eikös ne ole?

      Kerran onnistuttiin menemään vähän sinne päin suoralla lennolla ja yhdistämään siihen sitten pari päivää rannalla, mutta kolmen lapsen kanssa sekin olisi aikamoista säätöä – sitäpaitsi Biarritzin lennot lopetettiin. Ja viime kesänä tehtiin välilasku Brysselin mummolassa, mikä vähensi vuosittaisten lentojen määrää, ja on oikeasti matkan varrella, sama kuvio pitäisi toistaa ensi jouluna, mutta ei sekään kyllä selitä ensi kesän Albanian lentoja.

      • 3.1.1

        Elina sanoo

        Lauttahan se. Ainakin Suomessa junat kulkee vesivoimalla, eli niille ei lasketa päästöjä yhtään. Eurooppalaisista en tiedä. Lentämällä taas päästöt menee suoraan yläilmakehään, mikä on myös huono. Ehkä se on vaan molempi pahempi, ja paras ois unohtua yksin perunakellariin. (Not!)

        Aikamoista säätöä tuo teidän sukulointi kyllä! Huh. Varsinkin se Albania. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *