Ei minun nimissäni!

ei minun nimissäni

Tuntuu, että viime kesästä alkaen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen on mennyt ihan kummalliseksi. Toki mä olen Leluteekissä ollut muutenkin enemmän sillä linjalla, että henkilökohtainen on poliittista. Lastensairaalasta mulla oli mielipide – on vieläkin, mutta siellä se nousee mun mielipiteistä välittämättä.

Usein mä en osaa sanoa mitään, koska tuntuu, että asiat on niin monimutkaisia, että mun osaaminen ei riitä. Tarvittaisiin vaikka taloustieteen ymmärrystä. Tai sitten asioissa on oikeasti monta puolta, ja vaikka mä itse olisinkin vahvasti jotain mieltä, niin näen liian selvästi sen toisenkin puolen, ja miksi niinkin voisi ajatella. Mutta nyt keskustelun ongelma on se, että tuntuu absurdilta kirjoittaa itsestäänselvyyksiä, lähtöoletuksia, joille yhteiskunnallinen keskustelu ylipäätään rakentuu.

Esimerkiksi

Katupartioista – Oikeusvaltiossa järjestyksenpidosta huolehtii vain poliisi koska väkivallan monopoli on valtiolla. Piste.

Vihapuheesta – Toista ihmistä ei saa tahallisesti vahingoittaa tai loukata, myöskään puheella tai kirjoitetulla tekstillä. Piste.

Ihmisoikeuksista – Ihmisoikeudet koskevat kaikkia homo sapiens -lajiin kuuluvia. Ihmisoikeudet koskee kaikkia rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta. Piste.

Mä tiedän, että nämä on asioita, joiden läpikäyminen kuuluu peruskoulun opetussuunnitelmaan, mutta mä en tällä hetkellä ole viidennen luokan ET-opettaja. Aikuisten ihmisten tekemisten ja sanomisten kommentointi tälläisilla argumenteilla tuntuu – no, absurdilta. Saku Timonen on pitkään jaksanut tosi ansiokkaasti vääntää näitä juttuja rautalangasta, ja toivottavasti jaksaa jatkossakin, koska ilmeisesti sille on tarvetta.

Sitä mä mietin, mikä meillä on peruskoulussa ja yhteiskunnassa ylipäätään mennyt vikaan, että on tarvetta tällaisille argumenteille. Ilkka Kivi avasi musta hyvin sitä, miten oman elämän näköalattomuus ja yleinen epäluulo systeemiä kohtaan voi ajaa ajattelevankin ihmisen syvälle maahanmuuttokriitikoiden leiriin. Mutta sitä mä en ymmärrä, miten aikuiset ihmiset voi kirjoittaa sellaisia juttuja, joita Jori Eskolin blogissaan lainaa. Miten voi sanoa niin rumasti toisesta ihmisestä, johon ei ole mitään henkilökohtaista suhdetta?

En tiedä. En ymmärrä.

————-

Sitten etsin Facebookista sen Rajat kiinni -ryhmän, jonka edustajat nyt viime aikoina on kunnostautuneet rasistisessa huutelussa.  Ja sen jälkeen postasin omalle seinälle seuraavaa:

”Mä koetan parhaillaan kirjoittaa blogiin jotain tästä viimeaikojen absurdiksi menneestä touhusta, katupartioista, rasisteista, vihasta. Kävin sitten omin silmin katsomassa, mikä se sellainen rajat kiinni -ryhmä on. Täältä fb:stä löytyi, ihan avoin ryhmä.

Ei niistä sisällöistä nyt sen enempää kuin että ensi lauantaiksi 30.1. ovat järjestämässä Helsinkiin naisrauhan päivää ja mielenosoitusta. Viestinä siis, että rajat kiinni niin saadaan naisille rauha (heil-tervehdyksiä ei kannata kuulemma kulkueessa esittää, näin siellä tapahtuman sivuilla kysyjää neuvottiin).

Mä en haluaisi tällaista nähdäkään, ja mieluiten jatkaisin elämääni niin kuin sitä ei olisi olemassakaan, mutta kun tuntuu, että ei nää jutut ja tyypit katoa mihinkään. Vastamielenosoitukset ei musta ole mitenkään erityisen hedelmällisiä, mutta tää naisrauhasta puhuminen oli mulle nyt ihan viimeinen niitti. Kuka tulee mun kanssa lauantaina pitelemään sellaista kylttiä, jossa lukee EI MINUN NIMISSÄNI?

Vai pitäisikö vaan edelleen olla niin kuin tällaista ei olisi olemassakaan?”

Pari kaveria lupasi tulla mukaan, ja viimeksi kun vilkaisin niin myös niiden 278 kaveria.

Mua vaan ärsyttää ihan suunnattomasti, että tällaisen vain ja ainoastaan negatiivisen vouhkaamisen takia (ja tällä tarkoitan nyt siis näitä ”maahanmuuttokriitikoita”, en itseäni) menee hirveästi energiaa hukkaan kaikilta. Energiaa, jota voisi käyttää ihan vain elämiseen (mä lauantai-iltapäivänä mieluummin pelaisin Afrikan tähteä – tai vaikka tekisin töitä tai imuroisin), tai sitä energiaa voisi jopa käyttää jonkin positiivisen aikaansaamiseen, hyvän tekemiseen. Että en tiedä, jaksanko kirjoittaa aiheesta enempää, mutta lauantaina nyt lupasin mennä sen kyltin kanssa. Ja hemmetti, täytyy sekin sitten askarrella.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Linda sanoo

    Minusta on huonoin mahdollinen aika järjestää mitään tällaisia mielenilmauksia nyt, kun olemme pian isoissa ongelmissa maahantulijatulvan takia.

    • 1.1

      sanoo

      No, mun mielestä juuri nyt on tärkeää muistuttaa siitä, että vaikka jotkut rasistit väittää puhuvansa suuren enemmistön nimissä, niin ei ne tosiaan edusta kaikkia suomalaisia.

  2. 2

    Linda sanoo

    Ai niin, kirjoita tasa- arvon nimissä kylttiisi myös, että olet huolissasi suomalaisten tyttöjen turvallisuudesta.

    Tuollainen vouhottaminen oli vielä pari vuotta sitten söpöä ja trendikästä, mutta tänä päivänä täysin absurdia.

    • 2.1

      sanoo

      Huomasithan Linda, että Emmin koko idea perustuu siihen, että hän on huolissaan suomalaisten tyttöjen ja naisten turvallisuudesta?

      Muistathan myös, että hyvin monet naisten luotsaamat tärkeät vaatimukset ja uudistukset on läpi historian yritetty kumota juurikin niputtamalla ne ”söpöiksi ja trendikkäiksi” pikkujutuiksi. Älä tee sitä samaa, koska siten autat ylläpitämään asenneilmapiiriä, joka ei halua ajaa sen enempää sinun kuin muidenkaan naisten etuja.

      • 2.1.1

        sanoo

        Ja _Emilia_ piti kirjoittamani, mutta Emmiksi näköjään muuttui, koska keskustelen parhaillaan tästä mielenosoituksesta fb-chatissa erään Emmin kanssa. 😀 Pyysin Emmiä raportoimaan minulle huomenna tilanteiden kulusta, koska en itse ole Suomessa, joten en pääse paikalle. Mutta ehdottomasti olen hengessä mukana ja nostan hattua sulle Emilia, että olet ottanut tällaisen tärkeän tehtävän itsellesi. Mikäli esimerkiksi katupartiot saisivat valtaa, siitä seuraisi hetken kuluttua vain turvattomampi tilanne _kaikille_ osapuolille, sen on historia osoittanut. Sellaiseen Suomeen en tahtoisi enää palata.

    • 2.2

      sanoo

      Rasismin vastustaminen ei valitettavasti ikinä ole ollut erityisen söpöä eikä se myöskään ole vouhottamista. Mä olen huolissani suomalaisten tyttöjen ja naisten turvallisuudesta, mutta en oikeastaan enempää kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Eli siksi mä en kirjoita sitä kylttiini. Mua siis ärsyttää se, että naisten turvallisuus on nyt otettu keppihevoseksi rasistiselle agendalle, sellaisten tyyppien toimesta, joita ei aikaisemmin ole kiinnostanut hitustakaan vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ahdistelua.

  3. 3

    Jenni K sanoo

    Pakko kompata Lindaa, vaikka suvaitsevaisena ihmisenä itseäni pidänkin..
    Tämä on asia, jota ei voi käsitellä vain emotionaaliselta pohjalta.
    Minua ainakin pelottaa, mihin tämä tulee johtamaan, miten tähän on rahaa, miten yhteiskuntarakenteemme käy?
    Asiat eivät ratkea sillä, että meille suomalaisille sanellaan, miten meidän tulee vain sopeutua siihe, että meidän on asutettava ja elätettävä kymmeniä, ellei satojatuhansia maahanmuuttajia. Siksi en tule mielenosoitukseesi, vaan osallistun mieluummin rajat kiinni- tapahtumaan.t. Jenni

    • 3.1

      sanoo

      Olen samaa mieltä Jenni K:n kanssa siitä, että tämä on asia, jota ei voi käsitellä vain tunteella. Ja ymmärrän, että taloudellinen puoli herättää huolta. Mutta aina ei ole olemassa hyviä ratkaisuja, joskus on valittava vaikeista vähiten vaikea, vaikka se lyhyellä tähtäimellä vaikuttaisi huonolta idealta. Itse haluan katsoa kokokuvaa ennen kaikkea tästä vinkkelistä:

      Tilanne, jota eniten pelkään, on juuri se, että Eurooppa sulkee rajansa turvapaikanhakijoilta. Tällainen maantieteellinen ja/tai kulttuurinen kahtiajako ei tee meille turvallisempaa ympäristöä pitkällä tähtäimellä, vaan päinvastoin. Juuri sillä tavalla pelataan esim. Isiksen pussiin, koska se tarkoittaa, että terroristijärjestöjen on yhä helpompi 1) pakkovärvätä väkeä tai 2) saada vapaaehtoisia taistelijoita paikallisista, joille ei enää ole elämässä mitään hyviä vaihtoehtoja ja 3) saada vapaaehtoisia taistelijoita rasismia kohdanneista eurooppalaisista. Seurauksena meillä saattaa olla käsissämme paljon suurempi Eurooppaan kohdistuva uhka kuin nyt.

      Kun ihmiset – maasta riippumatta – jäävät sodan, hajoavan infrastruktuurin tai äärikonservatiivisen hallinnon jalkoihin, syntyy yhä lisää sukupolvia, jotka eivät tiedä muusta elämästä, eivätkä esimerkiksi saa tarvitsemaansa koulutusta. Tällainen tilanne on yksinkertaisesti pakko yrittää estää, koska se on pitkälle räjähtävä aikapommi. Jos rajat suljetaan, se aikapommi alkaa tikittää. Koulutus on se avain, jolla näitä massiivisia ongelmia lähdetään purkamaan ruohonjuuritasolla. On pyrittävä takaamaan ihmisille mahdollisuus parempaan huomiseen, valintoihin ja toivoon – koska epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja.

    • 3.2

      sanoo

      Kiitos Surku, tässä se tulikin, juuri se järjen ääni. 🙂

      Ja Jenni, musta nimenomaan siellä Rajat kiinni -porukassa käsitellään tilannetta vain tunteella – mitä muuta pelko ja viha on kuin tunteita? Ja ne ei ole sellaisia tunteita, joilla saataisiin mitään hyvää aikaiseksi.

  4. 4

    Linda sanoo

    Tiedätkö sinä Emilia, oliko nuo naamioituneet keppihevosilla ratsastajat samaa jengiä kuin mielenosoitukseesi osallistujat?

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *