Ei meidän lapset vaan ikinä

Ennen kaksosten syntymää mä ihmettelin ihmisten juttuja lapsistaan; varmasti liioitteli, ei meidän lapsi ikinä mitään sellaista tehnyt, sehän on ihan kasvatuksesta kiinni.

– Siis kenellä muka tarttee olla myrkytystietokeskuksen numero puhelimen muistissa, kenen lapset juo jotain tiskiainetta?

– Millainen äiti oikein kadottaa lapsensa leikkipuistossa tai jossain sea lifessa?

– Miksi noi kaikki barbit on tollasia kynittyjä, kenen lapset oikein käyttelee saksia tolla tavalla?

– Miten niin pitää kaikki tavarat nostaa kahden metrin korkeudelle, kenen lapset muka kiipeää tuolille, hakee hyllystä kameran laturin ja paahtaa sen leivänpaahtimessa?

– Kenen lapset muka oikeasti maalaa kotona seinille?

– Mihin sellaisia syöttötuolin valjaita muka tarvitaan, kenen lapsi oikein kiipeää tossa tuolissa seisomaan ja tippuu puolivoltilla päälleen lattialle?

– Kuka jättää sakset lasten ulottuville? Ja kenen lapselle oikeasti tulee mieleen leikata omaa tukkaa?

taaperon tukanleikkuu

Check, check. Tämä äiti. Meidän lapset.

Mitäs käsityksiä te olette joutuneet korjaamaan? Kai teidänkin lapset on juoneet tiskiainetta ja leikanneet tukkansa? Ja miksi mua huijattiin niin rauhallisella ja hyvätapaisella esikoisella?

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Muahahahaa. Niin hyvä.
    Meilläkin vähän huijattiin. Molemmat pojat on kyllä olleet meneviä ja tehokkaita, mutta esikoisen aikana mulla oli enemmän aikaa valvoa sen sekoilua – nyt taas me jouduttiin lainaamaan kavereilta valjaat TrippTrappiin kun P heittelee siitä niitä voltteja (ja voi apua, joudutaan kohta palauttamaan ne, sit pitää taas käyttää esikoisen valjasreppua vyöviritelmänä).
    Lapset on hukattu, pyykinpesuainetta suihkutettu silmään (http://periaatteennainen.blogspot.fi/2012/07/vuoden-aiti-tai-sitten-ei.html) ja vauhtia ja vaaratilanteita riittää. Enemmän olen epäuskoinen kun ihmiset kertoo lapsista jotka ei yritä kaikin keinoin paeta leikkipuistosta tai syö koiranruokaa jos kippo unohtuu lattialle.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, meillä kyllä selvästi vaikuttaa se, että niilllä on nyt ylivoima, kyllähän yksi silmäpari vahtii yhtä rauhallista lasta, mutta ei enää kahta (tai kolmea) vähän reippaampiotteista. Ja täytyy sanoa, että vaaratilanteet on vähentyneet viimeisen vuoden aikana, enemmän se tarmo nykyään suuntautuu tohon luovaan toimintaan.

  2. 2

    sanoo

    No ei se meiän lapsi kyllä. Mutta olin itse kuulemma just tollanen lapsi – ja olin pitkään ainoa lapsi. Mua piti kuulemma pitää ulkona valjaissa jossain vaiheessa etten karkais koko ajan. Ehkä se hyppää yhden sukupolven yli?

    • 2.1

      sanoo

      No sehän olis kyllä julmaa! Musta tässä pitäisi toimia ihan suoraan karman laki – tosin mä en ollut mitenkään villi lapsi, joten en tiedä, miten mä olen nämä ansainnut. Mulla oli näille myös valjaat ekoja kävelyretkiä varten, mutta nykyään ne onneksi jo kuuntelee edes välillä järkeä (eli äitiä). Esikoisen kanssahan vain käveltiin kaikessa rauhassa, mitään valjaita tarvittu, kukaan minnekään pyörän alle sännännyt…

    • 3.1

      sanoo

      No ei tietenkään, sehän on ihan siitä kasvatuksesta kiinni. Enkä mä ymmärrä, kenen lapsi muka sen itkupotkuhuutokonsertin jälkeen nukahtais bussin lattialle, sehän ois ihan älytöntä. Ja millainen äiti antais sen lapsen vain nukkua siinä bussin lattialla, ettei se huuto alkais taas uudelleen? Ai niin, minä ja mun lapsihan ne oltiinkin. 😀

  3. 4

    sanoo

    Just tänään jätkä joi saippuavettä, samala ko puhalteli kuplia! Siittä tuliki vähä huono olo, oksensi vähäsen, mutta aattelin kyllä ettei se hirmu vaarallista voi olla. Oppii toivottavasti jotaki, ko uloski tuli..

  4. 5

    Maikki sanoo

    Ihana bLogi! Mä olin varmasti todella raivostuttava äiti pelkän esikoisen kuuluessa perheeseen. Kuvittelin lähes kaiken johtuvan kasvatuksesta. Lapsi ei karkaillut, kiipeillyt, huutanut yms. Kaikin puolin rauhallinen tapaus. Sitten syntyi kuopus… Jep. Tänään kaatunut/tippunut erinäisistä paikoista neljä kertaa, karannut, huutanut, lyönyt siskoa, serkkua, pihakaveria… Sen siitä saa kun kuvittelee itsestään liikoja. 🙂

    Jään seuraamaan blogiasi.

    • 5.1

      sanoo

      Kiva että tykkäät! 🙂 Sporapysäkillä ihmiset tänään katsoi pitkään, kun taaperot laukkasi kiljuen ympäri. Onhan se kiva, että on jotain katsottavaa. 😀

  5. 6

    sanoo

    meillä on piirretty jo kahden asunnon tapetit, juostu auton PÄÄLLÄ, piirretty taulutvseen liidulla, leikattu siskon peppuun ulottuvia hiuksia yms yms. loppuuko tää koskaan 🙂

  6. 7

    sanoo

    Meillä on tiputtu millon mistäkin, piirretty seiniin ja on syöty litran suklaajäätelö pakkasesta sohvalla kun herätty ennen äitiä ja Ipana keksi jo aikaa sitten, että jos huutaa julkisilla paikoilla ÄLÄ ÄITI SATTUU, niin äiti ei voi pitää kädestä kiinni. Mutta pahimman slaagin oon saanu ko Ipana oli vielä melkein kolmevuotias. Ipanan huoneessa oli jonkin aikaa ollut pahaenteisen hiljaista ja menin katsomaan. Siellä oli joka paikassa vitivalkoista. Ipana oli levittänyt juuri ostamani 2kg jauhot huoneeseensa ja totesi onnellinen hymy naamallaan ”kato äiti, joulu!”. Mä sain ihan hirveet itkupotkuraivarit ja huusin Iskälle et minä en kyllä tätä siivoa (minähän sen sitte siivosin), mutta enimmäkseen nykyään kyllä naurattaa. Ja siis kenen lapsia pitää siis kaupassa raahata jalasta? Ai niin, minunkos se olikin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *