Dede on kuollut, eläköön Dede!

unilelu

Dede. Ja senhän näkee heti, että tämä ei ole Se Toinen Dede, vaan joku mikälie huijari.

Meille kävi eilen se lapsiperheen pelätyin katastrofi: unilelu katosi. Poika halusi välttämättä ottaa Deden mukaan kirjastoreissulle, eikä antanut laittaa sitä kassiin talteen, ja kun kirjastosta palattiin, huomattiin ettei se enää ollut kädessäkään. Eikä sitä löytynyt kun illalla kävin vielä kirjastosta kysymässä ja etsimässä.

No, ennen kuin rupeatte lähettämään surunvalitteluja, niin voin lohduttaa, että kerrankin meillä on toimittu niin kuin vauvalehdissä ohjeistetaan, ja niinpä meillä on unileluista kaksoiskappaleet. Enemmän kuin vauvalehdet tähän on kyllä vaikuttanut se, että esikoisen unilelu oli aikoinaan eräs Señor Usted*, argentiinalaisen kaverin tuliainen pienestä putiikista suoraan Buenos Airesista, jossa kaikki oliot oli uniikkikappaleita. Kun Ustedista sitten tuli tärkeä osa meidän perhettä, oli melkoisen stressaavaa pitää siitä huolta myös matkoilla, kerhossa, koulussa ja kauppareissuilla, kun tiesi, että sitä ei noin vain korvattaisi. Usted ei myöskään ollut kovin paksunahkainen, ja niinpä rajummat hellyydenosoitukset, osallistuminen taaperon päivittäiseen elämään ja siitä johtuvat ajoittaiset pesut kulutti sen siihen pisteeseen, että mä pelkäsin sen koska tahansa hajoavan aivan riekaleiksi. Onneksi esikoinen kasvoi suhteesta ohi ennen sitä, ja nyt Usted viettää eläkepäiviään sukkalaatikossa.

Kaksoset sai unilelunsa lahjaksi tervetuliaisjuhlissaan, ne on proosallisemmin tehdastuotantoa Euroopasta. Niinpä kun rupesi näyttämään siltä, että niistä tosiaan tulee rakkaat unilelut, niin mä pyysin äidiltäni joka ne oli lahjoittanut, että se kävisi ostamassa myös varakappaleet. Alkuun kaksoisolennot pidettiin salaisuutena, ja lapset vain ihmetteli kun kauhean etsinnän jälkeen yhtäkkiä löytynyt lelu ei ollutkaan samalla tavalla nakerrettu kuin se aamupäiväinen. Jossain vaiheessa salaisuus kuitenkin paljastui, ja jonkin aikaa iltahupina oli vaatia märäksi pureskellun tilalle kuiva kaapista. Pesutkin onnistui yleensä ilman mutinoita.

Nyt poika oli kuitenkin sitä mieltä, että se Toinen Dede, oli Se OIkea Dede, ja tämä kaapista löytynyt on huijari joka ei kelpaa mihinkään. Ymmärtäähän sen, tämä kaapista tullut oli käynyt hiljattain pesussa,eikä sen tuntuma ja haju mitenkään vastanneet aitoa. Illalla elettiin siis ahdistuneita ja ahdistavia hetkiä, kun kysymys ”Missä Dede?” vuorotteli ”Haluaa toisen Dede” -vaatimusten kanssa. Nukkumaan se sentään pääsi tämän huijari-Deden kanssa, ja tänä aamuna se jo vastasi itse kysymykseensä: ”Dede haluaa lukee kirja.” Jos siis Pasilan kirjastossa tapaatte hyllystä oranssiraidallisen pullean mehiläisen, niin älkää toki häiritkö sen lukuhetkeä – tai no, ehkä sen verran, että voitte kertoa, että kotona vielä vähän kaivataan.

*Mun ja miehen yhdistetyt espanjan taidot riitti tämän nimen keksimiseen.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai seuraa Leluteekkiä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tipahdin tuolle Senor Usted -nimelle, etenkin selityksen kuultuani 😀

    Hyvin toimittu. Meidän uninalle on onneksi niin iso, että sitä ei perustellusti oteta kirjastoon tai mihinkään mukaan.

    • 1.1

      sanoo

      Mä joskus kuvittelin, että on kätevää, kun unilelut on pienehköjä. Onhan se matkustaessa tietysti. Pitäisi vain olla natsiäiti ja ilmoittaa, että unilelut pysyy sängyssä, piste.

  2. 2

    sanoo

    Meillä ei ole unikavereista (niin kuin niitä kutsumme) kaksoiskappaleita koska en koskaan tiedä etukäteen kuka nousee unikaverin asemaan. Olemme ostaneet kavereita ympäri maailman joten jälkikäteen on hankala käydä etsimässä varakaveria. Unikavereita on molemmilla lapsilla joka tapauksessa useampi, tosin toiset ovat tärkeämpiä kuin toiset. Vahdin niitä valehtelematta yhtä tarkasti kuin läppäriäni kun olemme matkoilla ja jos joku kaveri pääseekin talosta joskus jossain käymään, sen paikka on lähinnä minun laukussani. Olen niihin itsekin jotenkin niin kiintynyt, että multakin pääsisi varmaan itku jos joku menisi hukkaan 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Mäkin olin vähän yllättynyt, että nämä nimenomaan unileluiksi hankitut sitten tosiaan kelpasi unileluksi, mutta niiden muotoilu on siihen kyllä omiaan. Ja tietysti ne on olleet kuvioissa ihan sieltä vauva-ajoista lähtien. Mutta joo, jos ei vara-Dedetä olisi ollut kaapissa, niin mä olisin kyllä myös ollut ihan tolaltani. Mulle se kuitenkin vielä kelpasi, mä en ole niin tarkka siitä hajusta 🙂

  3. 3

    poikkeama sanoo

    no voi harmi 🙁 meillä puppe tippui matkan varrella tuossa keväällä, mutta löytyi onneksi sitten. Toivottavasti dedekin vielä löytyisi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *