Ärsyttävää blogimarkkinointia vai kaksi kannatettavaa kulttuuritekoa?

 

kiddo

Kuva Merja Yeung

 

Mä olen miettinyt tätä blogimarkkinointiasiaa. Leluteekissähän ei markkinointia juuri ole ollut, mutta välillä on käynyt mielessä, pitäisikö olla. Että olisihan se kiva tienata vielä rahaa siitä, mitä joka tapauksessa tekee (tai ainakin ilmaisia shampoita). Tosin toisten blogeissa markkinointii usein ärsyttää: jos tuote on jotenkin kiinnostava, luen jutun, mutta yleensä se ei ole, ja silloin en edes avaa juttua. Markkinoinnissa on myös se ongelma, että mä en kyllä ainakaan mitenkään puolueettomasti pystyisi sellaisia markkinointipostauksia kirjoittamaan. Että maksusta (tai saatuani tuotteen ilmaiseksi) kirjoittaisin, että aika huono on, ei kylllä kannata kenenkään ostaa. No, ehkä sitten voi markkinoida vain sellaista, josta löytyy hyvää sanottavaa, ja niin mä ajattelin nyt tehdä.

Eilen oli Mikeal Agricolan ja suomen kielen päivä. Mä olen enimmäkseen kirjoittanut täällä ranskan kielestä, mutta vähän niin kuin ulkosuomalaiset usein, niin mäkin olen aikamoinen suomi-intoilija – vaikka olen siis viimeiset 14 vuotta asunut tukevasti täällä Suomessa. Mutta on se kuulkaa vaan hienoa, että tämä meidän pieni ja jännä kieli on edelleen olemassa, että se elää ja kehittyy ja me voidaan käyttää sitä mihin vain.

Mainiosti suomen kielen päivään sopi ne kaksi kulttuuritekoa, jota mä teille markkinoin. Ensinnäkin Kidd.O -lehden toinen numero ilmestyi eilen ja on nyt saatavissa lehtipisteistä. Mä olen ollut tekemässä lehteen yhtä juttua ja auttamassa toisten painoon saattamisessa, eli en tosiaan ole puolueeton arvostelija (mutta en kyllä myöskään hyödy lehden myynneistä mitenkään). Ensimmäisen Kidd.O:n numeron ilmestyessä syksyllä mä vähän ihmettelin, mihin tällaista lasten vogueta tarvitaan. Mutta musta Vauvanukkeleikin Marjo osui naulankantaan todetessaan, että Kidd.O sopisi mainiosti neuvolan odotushuoneeseen, jossa kukaan ei oikeastaan halua lukea miten ”Mari on kuudennella kuulla raskaana, kun hänellä todettiin aggressiivinen rintasyöpä” vaan mieluummin jotain vähän iloisempaa ja valoisampaa.

Kidd.O ei ole pelkkiä muotikuvia ja ruokaohjeita, vaan tämänkertaisessa numerossa on esim. hyvä juttu siitä, miten puhua seksistä lapsen kanssa, ja mitä tehdään, jos lapsiperheessä tuleekin ero, mutta koko lehdessä on kuitenkin sellainen hyvänmielen asenne, joka sopii erityisesti tähän aurinkoiseen kevääseen. Ja vaikka Taikinanaama naputti sisustamista harrastavista kahvilavauvoista, niin musta Kidd.O:n lifestyle on kyllä sellaista, jossa lapset ei pelkästään poseeraa tahrattoman valkean sohvan vieressä, vaan ne myös hyppii siinä sohvalla ja tunkee muronsa tyynyjen alle.

Ja miten tämä kaikki liittyy siihen suomen kieleen? No Kidd.O on tosiaan suomeksi tehty, ja lisäksi täysin isojen kustannustamojen ulkopuolella, ihan aidosta tekemisen ilosta. On se vaan hienoa, että suomi taipuu myös niiden muoti- ja ruokajuttujen kieleksi. Eli jos nyt joka tapauksessa luen lukee naistenlehtiä, niin vaihteeksi sitten tätä.

Toinen eilisen kulttuuriteko on sitten suomen kieltä aikajanan toisesta ääripäästä. Eilen pääsin nimittäin näkemään Selma Vilhusen uuden dokumenttielokuvan Laulu (siis se Oscar-ehdokkaan ohjaaja – ja mun ystävä, eli tässä disclaimer puolueellisuudesta, kun elokuvankin näin ilmaiseksi ja viiniä ja sipsejä ja musiikkiakin tarjottiin). Laulu tulee ensi-illtaan 11.4. (Helsingissä Kinopalatsissa) ja se kertoo Suomen viimeisen runolaulajan Jussi Huovisen oppilaasta, kuvataiteilija Hanneriina Moisseisesta. Mä en ole koskaan lukenut Kalevalaa selailua enempää enkä kuunnellut kansanmusiikkia Värttinää enempää, mutta elokuvan runolaulut oli aivan hämmentävän tuttuja, ja kosketti jossain hyvin syvällä. Laulussa on monta tarinaa ja tasoa, jotka aukeavat pikku hiljaa, verkkaisesti kuin – no sellainen runolaulu.

p.s. Perjantaina Lapsimessuilla voi tulla bongailemaan mua tuolta Kidd.O:n osastolta (pitäisi olla Vaippavarikon tuntumassa) – tai otattamaan lapsestaan kuvan koko viikonlopun ajan (kaikilla Kidd.O:n malleilla ei mitenkään välttämättä tarvitse olla noin lennokasta virnistystä).

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *