Bienvenu à la kermesse! Koulun kevätjuhlissa

kermesse bienvenuMeidän esikoinen on siis ollut ranskalaisessa Jules Verne -koulussa 3-vuotiaasta, ja siellä koulun juhlatkin vietetään aika lailla ranskalaisen mallin mukaan, viimeksi eilen kevätjuhlia. Koulussa noudatetaan Ranskan valtion opetussuunnitelmia ja opettajat tulee Ranskasta yleensä kolmen vuoden komennukselle, suomalainen kulttuuri näkyy lähinnä suomen tunneilla ja joissain käytännön jutuissa – esim. märälläkin ilmalla ulkoillaan; vanhempia kehoitetaan hankkimaan lapsille ”les rukka”, jotta ne ei kastu välitunnilla. Koulu on alunperin perustettu lähetystön työntekijöiden lapsille, mutta sittemmin avattu kaikille ranskalaisille ja nykyään kaikille muillekin, kansallisuuksia ja äidinkieliä on kymmeniä, mutta aika moni perhe on tietysti meidän tavoin ihan vain suomalais-ranskalainen (ja aika moni on ihan vain suomalainenkin).

No, lauantaina oli siis ensin ”virallinen” kevätjuhla, tällä kertaa sirkusteemalla, jossa esitykset oli kyllä tosi hyvin treenattuja ja hienoja. Meidän nuoremmat katsojat ei vain olisi jaksaneet ihan loppuun saakka, mutta pienellä tauolla käytävässä päästiin kunnialla juhla läpi ja nähtiin siskon kaikki esitykset. Mä istuin meidän esiluokkalaisen esitykset ihan kuivin silmin, mutta pienimpien 2-3 -vuotiaiden ryhmä sai kyllä vedet virtaamaan. Ehkä siksi, että siellä meidänkin pienet sitten ensi syksynä aloittaa, ne nyt jo kovin tomerasti selitti, että seuraavalla kerralla he sitten esiintyy tuolla, ja sisko on katsomossa.

Tänä vuonna kevätjuhlaan oli yhdistetty myös ”la kermesse”, ranskalaisten koulujen kesäinen karnevaali, jota vietetään ulkona koulun pihalla, joten menoa riitti koko päiväksi. Ensin toki kokoonnuttiin vanhempainyhdistyksen tarjoaman aperitiivin ääreen, koska ei kesäjuhlia ilman ”l’apéro.” Olisiko ollut pahan kuoharin hyvää vaikutusta, että mäkin olin mainiolla tuulella koko iltapäivän, vaikka aikataulun venymisen vuoksi (suomalainen kulttuuri ei yltänyt ihan siihen saakka) meidän pienten päiväunet jäi väliin – oltiin alunperin saatu lupa laittaa ne koulun päiväunihuoneeseen nukkumaan, mutta totesin, että mennään samoilla silmillä, kun ei kunnon unia olisi kuitenkaan ehditty.

Aperitiivin jälkeen nimittäin nautittiin yhteinen lounas, nyyttäriperiaatteella, mikä tarkoitti sitä että pateen, juustojen, quichen ja taboulén lisäksi pöydästä löytyi myös suomalaiskansallista pitsaa ja perunasalaattia. Mä en kauheasti ehtinyt seurustella, kun koitin vahtia, että lapset laittaa quichen palasensa suuhunsa eikä esimerkiksi toistensa tukkaan, mutta muuten näytti olevan hyvä meininki.

DSC04813

Janohan se tulee juhliessa.

Ja sitten päästiin itse asiaan. Kermessessä on erilaisia pelejä ja toimintapisteitä, niitä varten ostetaan ”passi” johon joka pisteeltä saa leiman, ja kun passi on täynnä voi käydä hakemassa palkinnon (joskus palkinnon on saanut joka pisteellä, mutta tää oli kyllä krääsän kertymisen kannalta parempi systeemi; ongintapalkinnot mukaan lukien meidän mukaan lähti vain kaksi vieteriä, kolme pientä kukkaroa, saippuakuplapullo ja violetti poni).

kermesse muna

Eihän se muna pysy lusikassa, jos pitää samalla hymyillä kameralle.

Suosituin piste oli tietysti onginta, kasvomaalaus keräsi myös melkoisen jonon, sen sijaan munaa sai kuljettaa lusikassa useammankin kierroksen ilman että tuli ruuhkaa. Vanhempia oli värvätty pisteitä pyörittämään, mutta täytyy tunnustaa, että vaikka me oltiin molemmat miehen kanssa paikalla, niin en ollut ilmoittanut meitä, mä ajattelin että meidän tehokaksikossa riittää valvottavaa kahdelle, enkä ollut ihan väärässä. Tosin yllättävän reippaasti ne toimi myös itsekseen, katsoi isommista mallia eikä lähteneet pihasta kuin kerran. Eli ensi vuonna sitten, varmasti, koska kermesse on kyllä mainio juhla.

kermesse onginta

Onginta ranskalaiseen tyyliin: ”kalat” altaaseen ja ei kun koukkuun.

Miten teidän kevätjuhlat on sujuneet? Itkettikö, vai oliko enemmän karnevaalimeininki?

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Olipa taas mielenkiintoista kuulla erilaisesta koulu/hoitosysteemistä :)!
    Meillä ei ollutkaan kevätjuhlaa esikoisen kerhossa tänä vuonna, joten vältyin julkiselta huutoitkulta, toistaiseksi.

    • 1.1

      sanoo

      No, lohduttautuahan voi sillä, että ei taatusti ole ainut joka itkee – vaikka siltä se aina tuntuu. Mä itken myös työn puolesta käymissäni kevätjuhlissa, mikä tuntuu vielä astetta nolommalta.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *