Autolla Ranskaan lasten kanssa

autolla ranskaan

Viimeiset kilometrit ja keskittynyt ilme.

Me lähdettiin tänä vuonna Ranskan-mummolaan autolla. Syitä oli monia, ensinnäkin se, että oltiin (taas) niin myöhään liikkeellä matkan varaamisen kanssa, että lentoliput rupesi olemaan aika kalliita ja lentoaikataulut hankalia. Sen lisäksi mua houkutteli ajatus siitä, että anoppilan lisäksi lomalla voitaisiin nähdä ja tehdä jotain muutakin, ja autolla matkustaminen näyttäisi ainakin joidenkin laskureiden mukaan aiheuttavan vähän vähemmän hiilipäästöjäkin kuin lentäminen. Ja autolla pääsee huomattavasti halvemmalla kuin junalla.

Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun me lähdettiin autolla yhtään pidemmälle matkalle – meillä on siis ollut (mun) ajokortti perheessä reilun vuoden – tähän liittyi aika paljon kysymyksiä. Mä olen kyllä omassa lapsuudessani istunut takapenkillä loman jos toisenkin, mutta siitä ei loppujen lopuksi ole paljon apua matkan suunnitteluun.

1) Ensimmäinen kysymys oli, millä laivalla mentäisiin. Via Baltican mä jätin laskuista heti, sillä se lisää autossa istumista vähän turhan paljon, kun tavoitteena on päästä Lounais-Ranskaan. Saksan-laivaa mietittiin, mutta edestakaisin se olisi heinäkuussa tullut tosi kalliiksi, ja mies inhoaa laivalla matkustamista ylipäätään, joten mitä lyhyempi matka sen parempi.

Päädyttiin siis Ruotsin-laivaan, mutta Turusta vai Helsingistä, yön yli vai päivälaivalla ja millä yhtiöllä? Helsingin-laivat on kesäsesongin aikaan aika kalliita, joten totesin, että ajetaan saman tien Turkuun. Iltalaivat Turusta taas lähtee niin myöhään ja tulee perille niin varhain, että lapset ei oikein ehdi nauttia laivalla olosta lainkaan, joten päätin, että mennään päivälaivalla, niin saavat rymytä pallomeressä sydämensä kyllyydestä. Sitä paitsi mies oli järjestänyt meille Tukholmasta majoituksen kaverinsa luota, joten illalla perille saapuminen ei haitannut.

pallomeri lasten kanssa laivalla autolla ruotsiin

Ehdin lukea puolikkaan romaania sinä aikana kun lapset hyppi pallomeressä keskenään. Ei huono. Ja pallojen sekaan riisutut sukatkin löytyi.

Helsingistä piti tietysti lähteä kukonlaulun aikaan. Me oltiin varattu hytti tavaroiden säilytystä ja päiväunia varten, mutta otin sen alimmalta meritursaskannelta, kun ajattelin, että eipä siellä istuta maisemia katselemassa. No ei istuttu kun ei maisemia ollut, muuten olisi ehkä voitu istuakin, eli melkein kannattaisi maksaa se parikymppiä enemmän ikkunallisesta hytistä. Kesäaikaan Viking Linella on sen tavallisen pallomeren lisäksi yläkerran kokoustiloissa pomppulinna ja koko ajan jotain lasten ohjelmaa, joten aamupäivä sujui joutuisasti. Lounastettiin seisovassa pöydässä ja vetäydyttiin sitten kaikki päiväunille. Niiden jälkeen oli vielä niin pitkä ilta aikaa hyppiä pallomeressä, että lapset melkein ehti kyllästyä. Esikoinen oli sitä mieltä, että yölaivalla oli kivempaa, mutta musta valinta oli aika onnistunut, ei vähiten sen takia, että ei tarvinnut viettää unetonta yötä laivalla.

2) Toinen kysymys oli sopivat päivämatkojen pituudet. Mä muistin lapsuuden autolomista, että Tukholmasta on kyllä ihan mahdollista ajaa Tanskan puolelle päivässä, mutta kun tänä keväänä jo matka Pasilasta Espooseen tuntui aika pitkältä meidän takapenkkiläisten kanssa, niin ajateltiin, että ei pidetä kauheaa kiirettä, vaan jaetaan 2500 kilometriä viidelle ajopäivälle, ja jos sekin tuntuu mahdottomalta, niin sitten käytetään matkaan vielä pari päivää lisää.

Tukholman jälkeen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi mä olin varannut majoituksen, mutta sen jälkeen päivämatkan pituus määräytyi sen mukaan, missä vaiheessa rupesi tuntumaan, että nyt on ajettu tarpeeksi. Lopputulos oli, että matkat vaihtelivat 400-650 kilometrin välillä, mikä tuntui aika sopivalta – tosin ne 400 kilometrin päivät tuntui kyllä sopivammilta.

gasthof saksassa

Arvatkaa, missä tämä majapaikka sijaitsi?

3) Iso kysysmys oli tietysti majoittuminen matkan varrella. Tätähän mä jo pohdinkin aikasemmin, ja kommenteissa monet suositteli asuntoautoa /-vaunua tai telttailua. Telttaan mä en kuitenkaan muutenkin huonosti nukkuvana ja perheen ainoana kuskina uskaltanut lähteä, joten se oli tällä kertaa poissa laskuista. Lopputulos oli neljä erilaista ja ihan toimivaa majoitusta, joista mä päätin tehdä ihan oman postauksensa, eli tulossa on (edit. ja nyt löytyy siis majoitus -postaus).

4) Lasten viihdyttäminen autossa oli aika oleellinen pointti matkan onnistumiseksi. Meidän lapsista varsinkin yhdellä tulee tosi helposti paha olo autossa, ja kaikki kolme kyllä oksensi viime kesän reissulla Balkanin vuoristoteillä. Niinpä lukeminen, piirtäminen, kaikenlaiset pikku-ukot ja sylissä pelattavat pelit oli pois laskuista. Viime kesänä ei videoitakaan pystytty tabletilta katsomaan, mutta kun tämän kesän reitit kulki lähinnä moottoriteitä (ajan säästämiseksi ja myös pahoinvoinnin minimoimiseksi), päätettiin kokeilla, voisiko videoita katsoa, jos tabletti ripustettaisiin etupenkkien väliin. Se toimi, ja lapset katsoi ranskalaisia lasten dokumentteja ja Asterixeja (ja pätkän myös miehen koneelle lataamaa ranskalaisfilosofin elämäkerta-analyysia).

polkaporsas gränna

Lupaus käynnistä karkkitehtaassa oli melkoinen houkutin takpenkkiläisille. Gränna on aika sopivalla etäisyydellä Tukholmasta lounaspaikaksi.

5) Pysähtymispaikat. Tähän ei liittynyt mitään suurempaa kysmystä, tarkoituksena oli pysähtyä mahdollisimman lähellä tietä, mutta paikassa, jossa lapset pääsee juoksentelemaan, ja jossa niillä on jotain kivaa tekemistä. Välillä onnistuttiin paremmin, välillä vähän heikommin – vaikka lapsista kyllä huoltoasemien pihojen kiipeilytelineetkin oli ihan kivoja. Yhdet lounaseväät jouduttiin syömään kaupan parkkipaikalla autossa kun sade yllätti, mutta muuten sekin toimi, että ostettiin evästä kaupasta ja syötiin puistossa tai levähdyspaikalla.

Vättern

Olin ajatellut, että Grännassa voisi uidakin, mutta ei sitten oikein ollut uimakelit Vätternilla.

6) Budjettia oli aika vaikea etukäteen laskea tarkkaan, kun kaikki majoitukset ei olleet tiedossa, eikä tietenkään ruokapaikatkaan. Tähän voisin palata sitten kun paluumatkakin on tehty (vaikka siinä vaiheessa ei ehkä jokainen ostettu jäätelö ehkä olekaan enää muistissa).

Autolomailusta on muutenkin tulossa vielä lisää juttua – mehän tosiaan parin viikon päästä lähdetään taas takaisin päin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä Facebookissa.

 

 

 

 

 

 

Kommentit
  1. 1

    Emmi sanoo

    Huippua lukea teidän matkakokemuksia! Laita vain kaikki vinkit pysähdyksistä sun muista, sillä reilun viikon päästä starttaa meidän auto, ja ajamme täältä Juran kupeesta Brysselin ( ystävä siellä), Hampurin, ja Tukholman kautta Helsinkiin. Joudun myös ajamaan yksin koko matkan, lasten lisäksi mukana lasten täti 18v. Mies on sen verran osallistunut, että hommannut elektroniikkaa autoon ja varmaankin vaihtaa renkaat ennen lähtöä. 😀 No, mieluusti olisi hänkin mukana ollut, mutta töiden takia ei onnistunut.. Ranskan tv:ssä pyörii muuten mainos, jossa nainen pysähtyy luukulle ja se auto heiluu ja kuuluu ihan hirrrvee huuto sieltä ja se nainen on iiiihan rauniona. :D. Mä niin näin itseni siinä Jönköpingin tienoilla, kun alkaa jo päälevitä niin lapsilla kuin itselläkin. Kunhan vain yhtenä kappaleena päästään Suomeen niin kaikki hyvin! Mukavaa lomailua Ranskassa ja sorry tämä polveileva kommentti. 😀 p.s Hampurin Merimieskirkko oli tosi edullinen majapaikka, jopa tälle normit ylittävälle sakille! 🙂

  2. 2

    sanoo

    Oli tosi mielenkiintoista lukea tästä, kun harkitsemme melkein samaa ajoreittiä. Tosin laivamatka Algeriasta Ranskaan auton kanssa maksaa niin paljon, että lentäminen taitaa tulla edullisemmaksi – ja toki helpommaksikin…

    • 2.1

      sanoo

      Eipä tämä automatkailu tosiaan muuten kannata, ellei varta vasten halua tehdä pidempää matkaa. Musta sekin oli kyllä ihan kivaa, että lapset sai vähän käsitystä siitä, kunka kaukana se Ranskan-mummola oikeasti on – lentäessä etäisyyksiä kun ei ymmärrä ollenkaan, aikuinenkaan.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *