Askartelua: rannerengas

rannerengas kädssä

Valmis rannerengas käytössä.

Nää askartelupäivitykset edellyttää multa itseltäni melkoista askartelua, kun pitäisi olla tarpeeksi kuvia eri työvaiheista ja sitten vielä saada ne kuvat tänne blogiin. Mutta ehkä näistä sitten on iloa toisille pikku askartelijoille? Onko? Tilastoistani mä näen, että joku näitäkin postauksia lukee (tai siis ainakin klikkaa auki), mutta onko niistä jotain iloakin?

Tää on nyt taas vähän tyttöaiheinen askartelu – vaikka voisi varmaan pojillakin olla rannerenkaita, eikö? Tämänkin ohje löytyi Pinterestistä (suora linkki on tässä), mutta se oli musta vähän hämäävä, otsikossa puhuttiin papier maché- eli paperimassarannerenkaasta, mutta ei siinä ohjeessa kyllä paperimassaa valmistettu. No, tää oli varsin helppo toteuttaa näin, tehdään varsinaista paperimassaa sitten joku toinen kerta.

rannerengas 5Tarvikkeet:

  • taipuisaa pahvia
  • teippiä
  • sanomalehteä
  • liimaa (sellaista erikeeper -tyyppistä), vettä ja purkki
  • maalit (vesiväritkin käy, jotkut peittävämmät olisi varmaan paremmat)

rannerengas 6Ensin leikataan pahvista kapeahko suikale, ja taivutetaan siitä ranteeseen sopiva rinkula (hitusen iso, että mahtuu käteen vielä kun ympärille on kiedottu paperia). Teipataan tai nidotaan rinkula kiinni.

rannerengas 3Sitten revitään sanomalehdestä pitkiä kapeita suikaleita. Sekoitetaan purkissa liimaa ja vettä (taisin laittaa 2/3 liimaa ja 1/3 vettä), kastellaan suikale perusteellisesti tässä seoksessa ja kiedotaan se pahvin ympärille. Sormet menee ihan liimaan (samoin ympäristö, eli sanomalehteä alle). Sitten vain kieputellaan suikaleita renkaan ympärille tarpeeksi tiukkaan ja tasaisesti, kunnes tuntuu, että niitä on tarpeeksi.

rannerengas 2Tästä kuvasta ei kyllä saa paljon selvää, mutta siinä rengas siis on kieputtelun jälkeen. Töröttävät suikaleiden päät pitää taputella nätisti pintaan kiinni, muutenhan ne töröttää valmiissa renkaassakin. Sitten rengas jätetään kuivumaan (esim. uuniritilä voi olla parempi kuin sanomalehti, koska rengashan helposti liimaantuu siihen lehteen kiinni). Seuraavana päivänä voi sitten maalata, meillä maalattiin paremman puutteessa vesiväreillä, ja ihan hyvin sekin toimi.

Sitten renkaan voikin ottaa kouluun mukaan, ja sille tiellehän se jää. Lasten kouluun kuljettamiin tavaroihin ei selvästikään päde aineen häviämättömyyden laki, koska muutenhan ne siellä kahlaisi vuoden lopussa polviaan myöten pipoissa, hanskoissa, rannerenkaissa, pokemon -korteissa, kynissä, kepeissä ja barbin mekoissa.

rannerengas valmis

Tältä se näytti ennen katoamistaan mustaan aukkoon jota kouluksikin nimitetään.

p.s. Munhan piti jo viime lauantaina hehkuttaa unikouluni tuloksia ja hyvin nukuttuja öitä. No, siinä tuli sitten kaikenlaista, unohtunut koiran ulkoilutus, kasvukipuja, netin takkuamista, pissahätää – enkä mä edelleenkään onnistu menemään tarpeeksi aikaisin nukkumaan. En tiedä, miten mä saisin itseäni niskasta kiinni.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    Vilijonkka sanoo

    Hei, kyllä mä ainakin luen näitä, vaikka me ei ollakaan mitään super-askartelijoita. Se kukkakranssi jonkin aikaa sitten onnistuttiin tekemään ja tosi hieno tuli, kiitos vaan ohjeesta. Ja kyllä pojillakin voi olla rannerenkaita: mulla on 2 poikaa ja 1 tyttö ja kaikki käyttää (välillä) rannerenkaita.
    Ja muuten äitien unikoulu ois täälläkin tarpeellinen…

    • 1.1

      sanoo

      No kiva kuulla! Mä olen myös tyytyväinen kranssiin, se on ovessa edelleen. 🙂 Täytyisi taas vähän etsiskellä, jos löytyisi taas joku kiva, helppo ja tomiva ohje.

      Meillä poika ei ole rannerenkaista erityisen innostunut, kaulakorut kyllä tietysti on kova sana, kun siskot (ja äiti) niitä käyttää. Hmm, löytyisiköhän joku kaulakoruohje…

  2. 2

    sinhi sanoo

    Minä tykkään myös näistä askartelujutuistakin 🙂 Yksinkertaisia juttuja, sopivasti kuvia, jotenkin on vain niin onnistunut, että luen läpi.
    Ja ajoissa nukkumaan menemisestä, juu ei ole helppoa. Vasta kun meinasin parina aamuna nukahtaa työmatkalla rattiin, otin itseäni niskasta kiinni ja aloin mennä ajoissa nukkumaan. Kun tietää, että kahdeksan tuntia unta on tarpeen ja aamulla kello soi kuudelta, niin unten mailla on oltava kymmeneltä. Yhdeksän aikaan aloittaa valmistelut ja yleensä jo puoli kymmeneltä pää tapaa tyynyn 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Hauska kuulla että tykkäät. 🙂

      Ja vau, ihailtavaa itsekuria. Tosin mäkin pääsin eilen nukkumaan jo kymmenen jälkeen, ja herätys tuli vasta puoli seitsemän aikaan, eli aika tarkkaan kahdeksan tuntia oli. Aamulla olikin sitten vähän kummallinen olo, ei otsalla kiristänyt yhtään. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *