Asia on muumi

Hei Muumi! Blogithan ovat sellaista intertekstuaalista kommunikointia, eikö? Ystäväni Antti kirjoitti hiljattain suhteestaan muumeihin (spoiler: sisältää rumia sanoja ja muumi-inhoa. Antti ei ole koskaan pitänyt muumeista, ei, vaikka aikonaan luin sille Taikatalven kasetille ääneen – Antti pitää äännikirjoista)  No, tämä sai mut tarkastelemaan uudelleen muumien asemaa omassa elämässäni, ja koska mulla ei nyt ole mitään tähdellistä sanottavaa liittyen naistenpäivään, niin sanon sanaseni muumeista. Taaperolandiassa vuoden jokainen päivä on muumienpäivä.

Muumi.

Siinä se oli. Muumi. Mutta mistä lapset tietää, että sitä pitää halata?

16-vuotiaana sitä luki Muumi-kirjoja (niitä oikeita tietysti, mielellään alkukielellä) ja tunsi suuria tunteita. Nyt muumeilla koittaa lähinnä hillitä suuria tunteita.

”Joo, laitetaan vaan sukat jalkaan, ulkona on kylmä – katso, meillä on täällä hienot muumisukat!”

”Kävellääs nyt kotiin reippaasti, niin voidaan vaikka ottaa muumikeksiä välipalaksi.”

”Kyllä pitää pestä tukka kun siinä on jugurttia, kato ei tää shampoo kirvele yhtään kun täähän on muumishampoota.”

”Ei tartte hermostua nyt yhtään, meillä on pari pysäkkiä enää – ja katopa tätä kirjaa, mitäs ne muumit tässä puuhaa?”

Puhumattakaan siitä: ”Odotas niin äiti hetken vaan on vielä tietokoneella, sä voit katsoa vielä vaikka toisen muumin.” Tosin meillä tätä ei oikein ole voinut käyttää, muumivideot on esikoisen mielestä usein liian pelottavia.

Nuorimmaiset oppi tunnistamaan muumin ennen kuin ne osasi puhua (tai muumi oli siis ensimmäisten sanojen joukossa). Muumi edustaa taaperoille jotain omaa, varauksetta positiivista. Jos asia on muumi, se on hyvä. Suomessa on varttumassa muumistien sukupolvi. En sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Ainakin se luo sukupolvikokemuksia: ”Ai antoks sunkin mutsi sulle aina muumirusinapaketin kun se lähti joogaan?”

Katso ympärillesi: kuinka monta muumiasiaa näet? Mihin muumeja teillä käytetään? Ja koska viimeksi olet lukenut sellaisen oikean Muumi-kirjan?

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä rakastin muumeja,just niitä kirjoja. Mulla on jopa muumi-tatuointi. Sitten tajusin ettei niitä pääse enää pakoon, se on kamalaa. Raskausaikana vihasin muumeja ja vannoin etten ikinä hanki muumeja meille. Nyt mä suvereenisti arvon muumikumppareita ja juon muumikupista kahvit 😀

    • 1.1

      sanoo

      Aih, muumi-tatuointi. 😀 Mulle tuon risteilymuumin tapaaminen oli avainkokemus: lapsi rakasti sitä niin paljon, että totesin vastaanpyristelyn olevan julmaa. Mutta vaatteissa muumit rajoittuu juurikin kumppareihin ja sukkiin, nilkassa menee vielä muumi-raja. 😉

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *