Arjen luksusta

cava lasi

Jottei jää epäselväksi, niin postauksen inspiraation lähteenä on toiminut ilmaiseksi tarjottu kuohuviini.

Kaikkihan tietää, että bloggarit on sellaisia tyyppejä jotka vaan liitelee pressitilaisuudesta toiseen juomaan skumppaa kiharat ojennuksessa ja pari merkkilaukkua olkapäällä keikkuen. Koska mä kirjoitan blogia, mun elämäni on luonnollisesti myös tällaista. Jostain syystä mä kuitenkin purskahdin nauruun, kun sain sähköpostiini kutsun syömään aamiaista ja tutustumaan Castellblanc -cavan uudistuneeseen ulkoasuun (tarkoittaa siis, että etiketti on uusi, pullon sisältö näyttää edelleen kuoharilta). Tarpeeksi hihitettyäni ilmoittauduin tietenkin paikalle: arkiaamu, lapset koulussa, mikäs työttömän perheenäidin ohjelmaan sopisi paremmin kuin kuplivan naukkailu.

Ja olikin mukava aamu, vaikka jouduin heräämään ennen kuutta ehtiäkseni kaivaa kaapista sen ei-nyt-merkki-mutta-edes-siistimmän käsilaukun ja nyppimään enimmät koirankarvat vaatteista. Meillä mies pitää huolta siitä, että lasten synttäreillä tarjotaan vain aitoa samppanjaa (tässä on myös aimo annos ranskalaista patriotismia.) Mä en kuitenkaan ole ihan niin tarkka, hyvältä maistui cavakin aamiaisella. Sitä paitsi totesin, että kyseinen kuohari on itse asiassa sen verran edullista, että kutsu tulikin ihan oikeaan paikkaan. Nauran seuraavan kerran vasta, kun joku iso samppanjatalo lähestyy Leluteekkiä.

Rupesin kuitenkin miettimään luksusta. Että sillä tarkoitetaan asioita, jotka ei ole välttämättömiä, mutta haluttuja, ja jotka on jollain tavalla harvinaisia ja vaikeasti saavutettavissa. Meidän ajassa on kovasti pinnalla se, että pitäisi haluta luksusta ja pitäisi antaa sitä itselleen (”because I’m worth it”). Mä en oikein tiedä, mitä tästä ajatella. Ja nyt siis ei puhuta vain merkkiveskoista tai samppanjasta, vaan mun elämässä luksusta on esimerkiksi rauhassa nautittu aamiainen, yksin saunominen tai maanantain pilatestunti jolle lähden vaikka lapset jäisi vinkumaan kovaa kohtaloaan, kun Papa laittaa nukkumaan (niin kuin periaatteessa muutenkin joka toinen ilta).

Mutta ensinnäkin, luksushan ei enää ole luksusta, jos siitä tulee saavutettavaa (vaikkapa joka maanantai toistuvaa). Ja missä kulkee raja itsestään huolen pitämisen ja holtittoman itsensähemmottelun välillä? Hyvin nopeastihan siinä lipsahdetaan sellaiseen minä-minä-minä -kulttuuriin, jossa muilla ei olekaan enää niin väliä, kunhan minulla vaan riittää hyvää. No, varmaan sen rajan piirtäminen liittyy siihen aikuisuuteen, josta Taikinanaama tuossa kirjoitti: että ei voikaan enää vain maata sohvalla syömässä leivonnaisia ja valittamassa kun sukkikset kutittaa. Eli perheenäidin cava-aamiainen on kerran elämässä ihan ok (tai niin usein kun ne nyt uusii etikettinsä ja kutsuu mut sitä ihailemaan), jos lasten aamupuurot kuitenkin tulee keitettyä.

Mikä teidän elämässä on luksusta? Ja mistä luksuksesta haaveilette? Täytyy sanoa, että aina välillä mun mielessä väikkyy ajatus lomasta ilman lapsia – vaikka kolme päivää, jolloin ei tarvitsisi tyhjentää yhtään pottaa, ei pestä yhtään koneellista pyykkiä, ei etsiä yhtään rukkasta, eikä sanoa yhtään kertaa ”no niin, nyt rauhoitutaan”… Ja mä en ole vielä edes töissä josta voisin lomailla.

p.s. Itse asiassa kuohuvan naukkailulle olisi muutenkin ollut syytä: mun uudet urasuunnitelmani on edenneet taas nykäyksen eteenpäin. Mutta koska saman tien on tullut taas myös takapakkia, niin tituleeraanpa itseäni edelleen työttömäksi perheenäidiksi ja pidän teitä sietämättömässä jännityksessä.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Jep, vähän vaihtelua niille taaperoiden hitusen tärähtäneille otoksille, joissa ilme on sellainen ”nyt se kamera pois käsistä ja heti!”. 😀

  1. 2

    sanoo

    Heh, hauskaa että sä pääsit luksusaamiaiselle :). Mullekin tulee joskus tuollaisia kutsuja, mutta mun lähteminen kaatuu yleensä siihen että pitäis aamulla aikaisin olla jossain, ja sit totean että ehkä mua ei niin hirveästi kiinnostakaan kun en ole valmis niiden vuoksi heräämään. Mut olishan joskus ihan hauska kokeilla tuollaista bloggarin luksuselämää 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Joo, mä muutenkin joudun lasten koulun takia heräämään aika aikaisin, joten ajattelin, että hyvin kerkeän, mutta totesinkin sitten, että kyllä tukankin voisi pestä, ei tule muuten luksusolo – eli kello soimaan aikaisemmin. Seuraava luksus voisi sitten olla se aamu, kun voi nukkua seitsemään saakka. 🙂

  2. 3

    sanoo

    Mä oon KADE. En kyllä olis päässytkään varmaan, mutta aloittaa nyt aamunsa skumpalla (heti kun on räntäsateessa lenkittänyt koiran.) To die for.

  3. 4

    sanoo

    myös kolmen lapsen perheessä on luksusta aika pienetkin asiat.
    esim kun kaikki on unessa ennen kymmentä (yksi kukkuu aina) ja saan syödä iltapalani tietokoneen äärellä pesukoneiden huristessa taustalla.
    tai saan mennä yksin ruokakauppaan tai kirjastoon, jossa voin lukea hiljaisuudessa lehteä.
    jos isommat lapset muistaa viedä ulkovaatteet kylppäriin kun tulee sisälle, ja muistaa huuhdella ruokalautaset syömisen jälkeen.
    tai no ylipäätään olla yksin missään keskellä viikkoa, kun mies taas asuu töissä, tänäänkin kotiutui 20:25 jolloin kuopus ei nähnyt isää kuin viimeyönä..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *