Älä juo tiskiainetta ja muita myrkytystietokeskuksen opetuksia

kylppäri

Kylpyhuone taaperon näkökulmasta. Pesuaineet on ikävästi ylähyllyllä, mutta käsidesi näyttää jääneen maistelukorkeudelle.

Meidän esikoinen oli aika rauhallinen vauva ja taapero. Totta kai mä siirsin pesuaineet kylppärin allaskaapista peilikaapin päälle, mutta mitään kauhean radikaalia ei tarvinnut tehdä lapsiturvallisuuden lisäämiseksi, koska se usein totteli kieltoa (ja sitä paitsi mun oli helppo vahtia sitä) eikä se oikeastaan ikinä laittanut mitään epämääräistä suuhunsa.

No, sitten me saatiin kaksoset. Kun ne vain ryömi, kaikki oli vielä ihan ok. Konttaminenkin oli vielä ihan ok. Mutta sitten ne oppi kiipeämään. Mä muistelen, että esikoinen olisi ehkä kerran kiivennyt pöydälle, nämä taas kiipesi pöydälle kerran kahdessa minuutissa (jos mä siis välillä koetin nostaa niitä sieltä pois). Paitsi tietysti silloin kun ne kiipesi keittiön tiskeille, kirjoituspöydälle tai tutkimaan kirjahyllyä. Tollaiselle tripp trapp -tuolilla yltää yllättävän korkealle, vaikka omaa pituutta olisi vasta 70 cm. Varsinkin kun kiipeää sen selkänojan päälle. Useinhan ne kiipesi molemmat samaan paikkaan, joten niitä saattoi nostella sieltä alas, mutta aina välillä ne käytti ”hajota ja hallitse” -taktiikkaa, ja sinä aikana kun toinen räpläsi tietokonetta, toinen sai vapaan pääsyn keittiön kaapeille.

Empiiriset kokeet osoitti, että lapsiturvallinen vyöhyke (tässä tapauksessa siis se vyöhyke joka oli turvassa lapsilta) alkoi noin 180 cm korkeudesta. Sen alapuolelle jääneet omenat löytyi haudattuina kukkaruukkuun. Paitsi ne jotka löytyi kirjoituspöydän laatikosta. Syylliset oli jättäneet niihin myös hampaanjälkensä. Kokonaiset pippurit oli tiputeltu kahvinkeittimen kannuun, ilmeisesti siitä kannen pienestä reiästä, eli hienomotoriikka kehittyi hienosti samaa tahtia karkeamotoriikan kanssa.

Sitten ilmeni, että toisella oli taipumus imeskellä kaikkia löytämiään tuubeja ja pulloja – ja kylpyhuoneen hyllytkään ei enää olleet lapsiturvallisella vyöhykkeellä, ilmeisesti sinne saattoi ylettyä vessanpöntöllä seisten vaikka kynnyksen yli ne ei syöttötuoliaan vielä saaneetkaan rahdattua. Ensin Myrkytystietokeskuksesta kerrottiin, että hydrocortison ei ole vaarallista pieniniä määrinä nieltynä. Sitten kerrottiin, että Herra Hakkaraisen hammastahna saattaa isompina annoksina aiheuttaa oksentamista (sen mä olin jo huomannutkin). Siinä vaiheessa mä tallensin niiden numeron puhelimeeni, joten oli ihan helppoa selvittää, että käsitiskiaine ei pieninä määrinä ole vaarallista – ja että yleensä maun takia sitä ei juoda suuria määriä.

Numero on muuten 09 471 977, kannattaa tallentaa muodossa +358 9 471 977, niin on sitten helppo soittaa myös reissun päältä. Pesusieneen imeytynyt kloriitti olisi ollut vaarallista, mutta oireet olisi ilmaantuneet nopeasti suuhun, eli kun suuta ei aristanut, niin todennäköisesti se suusta syljetty sienimäinen kappale olikin jotain muuta kuin ranskalaisen isoisotädin lattian pesemiseen käytetty sieni. Salapoliisintyö paikansi sen sitten olevan pöytäliinan alusmattoa, jossa oletettavasti ei ollut kloriittia. No siitä on nyt puoli vuotta, eikä ole tarvinnut sen jälkeen soitella, mutta ihan vielä mä en kyllä poista numeroa muistista.

Onko teillä ollut käyttöä tälle erinomaiselle palvelulle? Tuli vain mieleen, kun naapuri löysi pihalta sytytysnestepullon – ilmeisesti kuitenkin ennen kuin kukaan lapsista oli kerennyt siitä kulauttaa. Se on muuten vaarallista ainetta, pieninäkin määrinä.

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Ja täältä löytyy lisää tarinoita taaperoista.

Kommentit
  1. 1

    bleue sanoo

    Kerran olen soittanut, kun esikoinen heitti kuumemittarin lattialle säpäleiksi, enkä ollut varma onko sisusta elohopeaa tai muuta myrkkyä (olin itse raskaana). Hyvät ohjeet sai ja kyllä numero on puhelimessa kaiken varalta. You never know.

  2. 2

    Satu sanoo

    Hui! Meidän 1-vuotias poika käänsi kerran yöllä panadol-pullon kohti suutansa. Olin laskenut pullon pariksi sekunniksi ruokapöydälle tarkistaakseni ruiskuun imemäni lääkkeen määrän. En ollut varma, että ehtikö poika saada mitään suuhunsa, mutta soitin kaiken varalta myrkytystietokeskukseen. Lasten panadol ei ole pieninä määrinä onneksi vaarallista, mutta aikuisten lääkkeistä olisi tuota pikaa joutunut päivystykseen.. tästä opin, ettei sekunniksikaan minkäänlaisia lääkkeitä käden ulottuville ja korkki mieluiten heti kiinni lääkkeen ottamisen jälkeen..

    • 2.1

      Satu sanoo

      niin ja ymmärrän kyllä miksi lääkkeiden olisi hyvä olla pikemminkin pahan kuin hyvän makuisia lasten mielestä.. meidän nestemäinen panadol maistui maukkaalle mansikalle..

      • 2.1.1

        sanoo

        Joo, mä olen kerran tavannut yhden taaperoista nuoleskelemassa tiskipöydältä löytämäänsä tyhjää panadol-pulloa. Sehän on tosiaan suurina annoksina melkoinen myrkky – sain tietää, kun esikoiselle aikoinaan annoin vahingossa tupla-annoksen, kun olivat muuttaneet ruiskun kokoa. Että kyllähän mä senkin kanssa soittelin sinne myrkytystietokeskukseen, mites olikin päässyt unohtumaan.

  3. 3

    sanoo

    Olen soittanut muutaman kerran: hammastahnan sekä konetiskitabletin (pienen palan) syömisestä. Meillä myös ovat kaikki alakaapit ihan tyhjiä ja tavaraa kasattu pursuamispisteeseen yläkaappeihin.

    • 3.1

      sanoo

      Toi hammastahna tuli mulle yllätyksenä, en ollut tullut ajatelleeksi, että fluori on niin myrkyllistä – enkä myöskään, että se voi jonkun mielestä maistua niin hyvälle, että sitä vetäisee puoli tuubia kerralla. Konetiskitabletit on mun painajainen, nyt lapsetkin osaa jo sanoa, että ei saa koskea, se on myrkkyä – tiedä sitten, paljonko se auttaa, eli ovat ja pysyvät ylähyllyssä.

  4. 4

    sanoo

    Me soitettiin kerran. Mies annosteli antibioottia lapsen suuhun. 8 ml. Hetken päästä se tuli syyllisenä keittiöstä ja sanoi katsoneensa väärin. Pullon kyljessä luki kerta-annoksen koon olevan 2,8 ml.

    Myrkytystietokeskus rauhoitteli, että ei siitä mitään haittaa ole, mitä nyt voi tulla vähän ripuli. Ei tullut. Ja korvatulehduskin parani ihan ennätysnopeasti.

    En nyt silti suosittele.

  5. 5

    sinhi sanoo

    Huhhuh, taidanpa tehdä viimeinkin siirtosiivouksen kotona, mulla on buranatkin keittiön pöydällä…ja onko väärin, että naurattaa tuo ”hajoita ja hallitse”? Meidän 1v 3kk on nyt ihan tosissaan alkanut kiipeillä ja olen viime päivät yrittänyt maanitella sitä näyttämään, että miten sieltä tuolilta tullaan alas. Vaan ei, ylemmäs vain mennään. Vielä ei ole hokannut siirrellä tuoleja, mutta eipä taida montaa päivää siihen mennä. Tärkein uusi taito tällä hetkellä on kuitenkin paikallaan pyöriminen 😀

    Tuosta fluorista tuli mieleen vielä, että meidän kaivovedessä on niin paljon fluoria, että analyysin tuloksissa luki, ettei saa olla pääsääntöinen vesilähde raskaana oleville, imettäville ja kasvuiässä oleville (ihmisille ja kotieläimille). Meillä rahdataan siis juomavedet kaupasta ja mummulasta…

    • 5.1

      sanoo

      Toi ikä on kyllä se kaikkein tuhoisin, kun taitoja alkaa olla, mutta järki ei vielä paljon päätä pakota. 😉

      Aika tujua kaivovettä – mä en ollut tullut ajatelleeksikaan, että fluoria voi olla vedessä ihan luonnostaan. Päijänteessä ei ilmeisesti ole, kun ei Helsingissä varoitella.

  6. 6

    sanoo

    Jep, käyttöä on ollut. Viimeisimpänä tulee mieleen kun keskimmäinen sai valotikusta nesteet silmäänsä. Ja tuhat ja muuta yksi soittoa kaikesta mahdottomasta ja ei-mahdollisesta…

  7. 8

    Nina-Maria sanoo

    Se sytytysnestepullo taitaa muuten olla tossa meidän eteisen kenkäkaapin päällä. Turvaraja ei yllä ihan 180 senttiin, mutta 150-160 varmaan kuitenkin. Niin tuttua niin tuttua kaikin puolin, itelle yllätyksenä toisen lapsen kanssa tuli se, että se isompi on kauhean avulias nostamaan pienemmän paikkoihin mihin pieni ei vielä itse pääsisi, eli ne turvarajat jotka esikoisen kanssa oli opittu eivätenää päteneetkään.

    • 8.1

      sanoo

      On se kiva kun ne jeesaa toisiaan. 🙂 Noi pienet kanssa työnsi aina tuolia yhteisvoimin uuden kohteen luokse, hyvä etteivät kiivenneet toistensa hartioille. 😀

  8. 9

    sanoo

    Mulla on myös myrkytystietoksekus tallennettuna sen jälkeen kun tyttö söi puistossa tunnistamattoman sienen. Seuraavalla kerralla hän joi Pledge-kiilloitusöljyä. Ai, ja puolikas Herra Hakkarainen piti myös vetästä.. Onneksi nyt puoli vuotta ollut vähän rauhallisempaa tällä saralla.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *