Millainen äiti, sellainen blogi?

äitiysblogiMinkälaisia blogeja te tykkäätte lukea? Mikä niissä viehättää?

Mä väitän että kyse on erilaisten selviytymisstrategioiden valinnasta. Lapsiperhe-elämä on mitä se on, mahtavaa ja rikasta, mutta myös monotonista ja uuvuttavaa. Erityyppisten blogien lukeminen (ja kirjoittaminen) helpottaa sitä oman arjen jaksamista vähän eri tavalla.

Te olette varmaan huomanneet, että äitiblogeja on erilaisia. Mäkin muistin sen taas, kun netissä surffatessa törmäsin pariin blogiin, jotka on tosi erilaisia kuin tämä oma Leluteekkini. Mä jäin miettimään näitä eroja, ja loin kuusiosaisen luokittelun. Mä en valitettavasti mitenkään osaa piirtää kuviota, johon nämä kuusi ulottuvuutta sopisi, mutta mä selitän tän systeemin teille.

Ensinnäkin blogin sisältö voidaan jakaa kolmeen luokkaan. Ensin mä ajattelin, että blogeja voisi luokitella sisällön perusteella, mutta loppujen lopuksi kaikki mammablogit taitaa sisältää elementtejä näistä kaikista:

  1. Arkielämää ja kuvia. Usein alunperin vauvablogi, aiheena meidän vauva, usein jo sen ollessa mahassa. Sivuroolissa voi olla myös esim. meidän koira tai meidän talo.
  2. Tuote-esittelyjä. Nämä voi olla maksettuja mainoksia tai ihan pyyteettömästi kirjoitettuja. Tähän luokkaan menee myös reseptit ja muut niksit.
  3. Pohdintaa äitiydestä. Blogissa mittaillaan myös äidin henkistä kasvua.

Näitä kolmea voidaan sitten sekoittaa sopivassa suhteessa. Suosituimmat äitiysblogit toimiikin varmaan juuri sillä, että sisällön sekoitussuhde on lukijoille mieluinen. Monesti blogissa on vielä joku oma persoonallinen lisä: perhe asuu ulkomailla, lapsella on joku sairaus, blogia kirjoittaakin isä eikä äiti tai bloggaaja on ilmiömäinen ompelija.

Sitten on tyyli, joka sekin voidaan jakaa kolmeen ja joka erottelee blogit sisältöä selvemmin toisistaan:

  1. Asiallista raportointia: ”käytiin neuvolassa; poskihampaat valvottavat; mökillä oli ihanaa.”
  2. Kasteinen aamu Strömsössä. Blogissa panostetaan nätteihin kuviin ja hyviin hetkiin: ”prinsessa on kasvanut hurjasti; vähän on väsyttänyt tällä viikolla, mutta onneksi loppukesän kasteiset aamut mökillä korvaavat kaiken” + 12 aikakauslehtitasoista kuvaa kasteisesta puutarhasta ja pörrötukkaisesta (mutta trendikkäästi puetusta) prinsessasta kastepisaroiden hohteessa.
  3. Kakkaa kynsien alla. Ote on inhorealistinen / huomoristinen: ”käytiin neuvolassa tarkistamassa että lapsi ei ole esimerkiksi pienentynyt vuoden aikana vaan kasvanut; lapsi joko tekee poskihampaita tai on kenties pahojen henkien vallassa – äiti ainakin kohta on, jos ne hampaat edelleen kasvaa öisin; mökillä oli ihanaa, huussin tyhjennys päätettiin jättää ensi viikonloppuun anopin iloksi.”

Tyyleistä voi olla vähän eri versioita, ja niissä tietysti näkyy kirjoittajan oma kädenjälki, mutta vaikka postaukset olisi vähän eri tyyppisiä niin saman blogin sisällä pysytellään samassa tyylissä. Ja nyt tullaan siihen selviytymisstrategiaan. Raportointi -tyypin blogit tarjoaa ihan puhdasta vertaistukea: noillakin valvotaan öitä ja onneksi mekin päästään kohta mökille. Strömsö-blogit taas on viihdettä; jotain ihanaa mistä tulee hyvälle mielelle ja mistä voi unelmoida (ja ehkä saada palasen itselleen jos vaikka tekee kuppikakkuja samalla ohjeella). Kakkaa kynsien alla -blogit on sitten sekä vertaistukea että viihdettä: hehe, niin meilläkin, olipas osuvasti sanottu.

No, kuten huomaatte, niin Leluteekki kuuluu tähän kakkaa kynsien alla -kategoriaan, kuten myös monet mun sivupalkissa olevista suosikkiblogeista. Mä koetin miettiä, voisiko se, millaisista äitiysblogeista mä tykkään, kertoa jotain yleisempääkin mun elämänasenteesta. Tuntuu että kyllä. Kaikkien meidän elämässähän on sekä niitä ihan asiallisia neuvolakäyntejä, kasteisia kesäaamuja että pahojen henkien riivaamia lapsia. Kyse on siis varmaan siitä, mitä asioita nostaa esille ja miten niihin suhtautuu. Onko Strömsö-tyypin blogien kirjoittajat siis positiivisempia ihmisiä ja takerrunko mä arjen vastoinkäymisiin (voidakseni sitten naureskella niille)? Vai onko niin, että meitä molempia ärsyttää yhtä lailla se kakka kynsien alla, mutta Strömsö-äiti selviää ärsytyksestä ohittamalla sen ja keskittymällä kasteiseen puutarhaan, mä taas käsittelen ärsytyksen kääntämällä sen vitsiksi?

Mä jään varmaan edelleen pohtimaan tätä. Mutta sanokaas te: oletko sitä mitä luet?

p.s. Laitoin sitten kukkakuvan, että on meilläkin nättiä eikä vaan sitä kakkaa kynsien alla. Kävin suihkussakin: kynnenaluset on puhtaat.

p.s.2 Ainekirjoitushaaste jatkuu sunnuntaina 22.9. Leopardikuningattaren antamalla aiheella. Mukaan ehtii hyvin, ja jos ei meinaa perustaa blogia ihan sitä varten (tällainenkin tapaus nähtiin edellisen haasteen kohdalla) kannattaa varata se sunnuntai-ilta siihen, että lukee tuotoksia – Leopardikuningatar lupasi koota linkit kaikkiin. Ja aikaisempien ainekirjoitusten kokoelma löytyy Pudonneita omenoita -blogista.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mulla taitaa olla kolmos-levelin tyyli ja sisältö. Se onkin jännä juttu, miten bloggaajalla on aina se ”oma ääni” ja sen äänen löytämiseen voi mennä hetki. Mun alkuajan Lupiinit (kauan ennen äitiyttä) oli aika sellasia runotyttömäisiä fiilistelyjä eikä se hehkutus oikein sopinut mulle, ts olo oli koko ajan vähän falski ja plagiaattimainen. Sitten kun itsetunto bloggaajana kasvoi, alkoi löytyä se oma räyhähenkisyys. Mutta sitten kun musta tuli äiti ja Lupiini muuttui väistämättä äitiyttä käsitteleväksi, olikin uuden identiteettikriisin paikka. Joskus 2009 ei ollut likimainkaan niin montaa kiinnostavaa ja diippiä äitiblogia kuin nyt ja muistan tuhahdelleeni moneen otteeseen niille ”Miniprinsessan ja äipän shoppailumania” -blogeille. Jossain vaihessa bondasinkin vähän yhden Arkielämää ja kuvia + Kasteinen aamu Strömsössä -bloggarin kanssa mutta se meni ihan vituixi kun en muistanut tarpeeksi usein kommentoida sen lapsen uusia vaateostoksia ja se taas odotti kommenttia abt jokaiseen postaukseensa, jne jne. Että sit tuli todettua parhaaksi strategiaksi pysyä omissa raidoissaan, tämän tiikerin.

    Mä luen kyllä sellaisia tuote-esittelymammablogeja aina joskus, vaikka ne ärsyttääkin mua koska alan ite himoita kaikkia tuotteita :P. Mut en linkkaa niihin Lupiinissa, koska oon tällai epäkaupallinen rebel, jeah 😀

    • 1.1

      sanoo

      Mun käsitys äitiblogeista oli myös sieltä vuodelta 2006 ennen kuin sitten Leluteekin aloitettuani havaitsin, että sekä sisällön että tyylin puolesta olikin tullut paljon enemmän erilaista tarjontaa blogiskeneen.

      Kommentointi toisen tyylisiin blogeihin vaatii kyllä taitoa. Mä aina välillä käyn ihastelemassa sellaisia kastepisarakuvia tai söpöjä mekkoja (Strömsö-tyyppin blogia ei muuten varmaan pysty pitämään, ellei ole aika taitava kuvaaja – vai voisiko se toimia ihan pelkän tekstin kanssa?), mutta kommentteja jätän vähän harvemmin – joko se tuntuu helposti falskilta tai sitten saattaisi möläyttää jotain mikä ei sen blogin tyyliin kuulu. Mutta ehkä mä voisin vain todeta, että ihanat kastepisarat ja ihana mekko?

      Hyvä strategia sulla: kaappimaterialisti. 😉 Mulla on vähän sama strategia, tosin mä en jaksa ihan loputtomiin selata pelkkiä syksyn vaateuutuuksia, mutta jos esitellään vaikka kirjoja tai retkikohteita niin luen innolla – ja riippuu se tyylistäkin.

    • 2.1

      sanoo

      Totta, sulla on kyllä harvinaisen puhdasoppisesti yhden sisällön blogi. Ehkä sitä ei pitäisikään luokitella äitiysblogiksi ollenkaan vaikka lapset onkin sisällössä aika olennainen osa, vaan Mitä mä tekisin onkin enemmän niin kuin ruoka- tai kirja- tai ompelublogi?

      • 2.1.1

        sanoo

        Juu totta. Vielä tohon, että olenko, mitä luen. Juu olen todellakin, samalla sekä kakkaa kynsien alla (huumori on paras lääke äitiyteen), että kasteinen aamu (kivaa kun muilla on kaunista) maustettuna pienillä arjen- ja kirjallisuuden vinkeillä. 🙂 Nää voi hyvin yhdistyä.

  2. 3

    bleue sanoo

    Kirjablogit taitaa kuulua tässä suhteessa tuote-esittelyyn, vaikka SK on kyllä varsin sekametelisoppa kaiken kaikkiaan. Kirjapolullani olen tykännyt pysyä fiilistelylinjalla.

    Mutta kysyit, että olenko sitä mitä luen, niin blogien luvussa osittain kyllä, tosin iso osa myös minusta jää näin myös ulkopuolelle. Olen pitkään taas etsinyt uusia kiinnostavia, säännöllisesti kirjoittavia ja tuumailevia blogeja jollakin uudella jutulla, mutta ei kyllä meinaa löytyä. Tosi paljon löytyy vaateblogeja ja sitten tämä muu (teini)genre, jotka löytyvät top 100 blogeista, joita minä en ymmärrä yhtään. Mutta niin, aika paljon kirjastossakin on kirjoja, joita en halua lukea, joten lienen sitä mitä luen. Vastarannankiiski kenties. Vai kasvanenko pikkuhiljaa blogeilusta ulos, voi olla.

    Niin että jos hyviä blogeja löytyy niin kertokaapas minullekin :)!

    • 3.1

      sanoo

      Ei mullakaan taida olla mitään sulle tuntematonta ehdotettavaa, mielelläni löytäisin myös uusiakin tuttavuuksia. Blogilistaa selailessa mä usein kyllä tunnen itsenni tosi vanhaksi – ainakin siinä vaiheessa kun tajuan että voisin oikeasti olla toisen bloggaajan äiti. 😀

  3. 4

    sanoo

    Jaahas, fb:n kautta tämän kävin jo lukemassa ja jäin miettimään mikä onkaan oman blogin määritelmä. ”Kakkaa kynsien alla kohtaa mitä meille kuuluu”? 😀

    • 4.1

      sanoo

      Tästähän voi tehdä itselleen sellaisen kaavion, jossa sijoittaa eri postaukset akseleille ja katsoo mihin kohtaa tulee keskittymä – tai sitten voi vain blogata rauhassa. 😉

  4. 5

    sanoo

    Pakko kommentoida tuohon, että juu, täälläkin tunnetaan itsensä kovin vanhaksi. Olen 31v. mutta moni äitibloggaaja 20v. Siinä on kyllä aika erilainen elämänkatsomus välillä, osan kanssa kyllä kolahtaa hyvin yhteenkin. Väsyneenä en osaa luokitella nyt omaa blogiani, sekametelisoppa ilman tärkeää asiaa, se se olkoon 🙂

    • 5.1

      sanoo

      Se on jännä miten välillä iän huomaa heti, ja toisinaan taas tajuaa vasta jostain sivulauseesta että kappas, yli kymmenen vuotta nuorempi tyyppihän siellä kirjoittelee.

  5. 6

    sanoo

    Mä jäin miettimään tätä – en osaa oikein luokitella itseäni selkeästi mihinkään noista – mutta pienen mietinnän jälkeen huomasin, että blogini pyrkii kyllä kuvastamaan sitä, mitä muidenkin blogeissa arvostan: kuvat on kiva lisä, mutta teksti on se olennainen asia. (En nyt sano olevani huikea tekstitaituri, mutta kyllä kirjoittaminen on silti mulle luontaisempaa kuin kuvien räpsiminen.)

    • 6.1

      sanoo

      No mähän olen – yllätys yllätys – samalla linjalla. 😉 Mä en ylipäätään ole kovin visuaalinen ihminen.

      Sitä mä mietin, pystyykö pelkällä tekstillä vetämään puhtaasti Strömsö -linjan blogia. Väitän että ei, eli tarvitaan kuvia, ja tosi hyviä kuvia. Sen sijaan hyvillä kuvilla voisi päästä myös kakkaa kynsien alla -kategoriaan, mutta se vaatisi varmaan kuvaajalta vielä enemmän, ja nyt ei kyllä tule mieleen yhtään sellaista blogia.

  6. 7

    Karkki sanoo

    No niin, tähän alkuun vähän määritelmiä tekstilajeista ja -tyyleistä, sitten tarkempi kuvaus aineiston valintaperusteista ja laajuudesta ja luokittelussa muutamia konkreettisia esimerkkejä, ja kas: gradu on valmis! Voisi kai tarjota vaikka suomen kielen laitokselle.

  7. 8

    sanoo

    Tämä oli hauska 🙂 Mun blogi taitaa olla pohdiskeleva, mutta noista sisältöpuolen jutuista en kyllä osaa sanoa. Mä kun en mielestäni hirveän paljon raportoi, mutta en kyllä ole kakkaa kynsien alla -humoristikaan.. Ja se Strömsö vaatisi jotain, mitä minulla ei ole 🙂 Omasta blogistani toivoisin, että se voisi olla muutakin kuin äitiblogi – vaikka äiti sitä kirjoittaakin. Toisaalta aiheet ovat aika syvällä äitiyden ihmemaailmassa (luonnollisesti, kun kaiken sen keskellä elän).

    Mä tykkään lukea pohdiskelevia blogeja. Vaateblogeja tai Strömsö-blogeja en edes tiedä, ehkä siksi että löydän uusia blogeja jo lukemieni blogien kommenttilaatikoista (kun jollain on hyviä kommentteja, käyn kurkkaamassa blogin), eikä ne vaatebloggarit ja strömsö-bloggarit ehkä jätä pohdiskeleviin juttuihin kommentteja?

    • 8.1

      sanoo

      Musta sä edustat sellaista asiallista pohdiskelua – ja kyllä, aina välillä muutakin kuin äitiblogijuttuja. Taitaa tosiaan olla niin, että aika paljon ihmiset pysyy sen oman tyylilajin sisällä.

  8. 9

    sanoo

    Tämä oli oikein hyvä erittely. Ommiskin postasi joskus taannoin mainion jaottelun äitiblogien eri tyylilajeista. En jaksa penkoa linkkiä…
    Mä huomaan lukevani kahdentyyppisiä blogeja. Toisaalta näitä arjesta ja äitiyden ja lasten kasvatuksen herättämistä ajatuksista kertovia blogeja ja sitten muutamia sellaisia, jotka keskittyvät etupäässä materian esittelyyn. Jälkimmäiset on mulle erityisen rentouttavia silloin kun, rentoutusta kaipaan, mutta en silti lue ihan mitä tahansa materiablogia. Kirjoitusten pitää olla hyviä ja materian sellaista, josta itse satun tykkäämään. Mitkä tahansa lapsi- tai vaateihqusöpöstelyblogit ei mulle kelpaa. 😛 Mutta jos mietin mitä ”ottaisin mukaani autiolle saarelle”, olisivat ne näitä pohdiskelevia blogeja. Näitä lukemalla olen ihan oikeasti saanut tosi paljon ajattelemisen aihetta ja myös oppinut paljon. Ja tietysti saanut vertaistukea ja monet hyvät naurut.
    Olenkin tässä miettinyt, että hyviä blogeja on varmasti vaikka kuinka, mutta itse en oikeastaan tämän vuoden puolella ole niitä enää ehtinyt etsiä. Ja toisaalta hyvä niin, kun välillä tuntuu, ettei tahdo entisiäkään suosikkeja lukea. 🙂

  9. 10

    Kaislakerttu sanoo

    Sanotaan näin: jos luen töissä Annaa tai muita aikakauslehtiä, se näyttää tältä:

    kaislakerttu selaa lehden ohittaen sivuista 93% ja pysähtyy sitten intensiivisesti kohtaan jossa Anna Eriksson kertoo lapsuudesta asti juontavista peloistaan vaarallisen lentomatkan jälkeen. Luettuaan jutun kaislakerttu miettii sitä koko illan ja muistaa sen melkein ulkoa. Kaislakerttu ei ymmärrä jos naistenlehdistä puhuttaessa mainitaan photoshop tai ulkonäköpaineet, koska hän ei kiinnitä ko. sivuihin mitään huomiota.

    Tällä kaavalla etsin ja luen blogejakin. Kaikenlainen tunteiden pohdiskelu kiinnittää huomioni.

    Viime aikoina olen kuitenkin väsähtänyt tähän. Huomasin jossain kohtaa että jatkuvasti vakavien tai vain tunteisiin liittyvien juttujen pohdinta oli vakavoittanut minua. Eilen luinkin sitten pitkästä aikaa jotain vaniljanvalkoista-blogia ja päätin irrottaa huolestunutta otettani ja antaa aivoille lepoa. Oli helpottavaa lukea ja katsella blogia, jossa oli kauniisti puetut lapset ja sellainen ”50-luvun perusjutut kuntoon”-tunnelma. Aiemmin tuollaiset blogit tuntuivat liian pinnallisilta. Ihan kuin nuo kirjoittajat eivät olisi nähneet maailmaa samojen huolien, pelkojen ja esim. syyllisyyksien kautta kuin minä. Mutta uskon ettäkyse on siitä mitä haluaa korostaa.

    Pohdiskelublogit ovat olleet iso tuki silloin kun päässä pyörii joku hankala ajatus. Siitä iso kiitos kaikille niille.

    • 10.1

      sanoo

      ”Vaniljanvalkoinen blogi” on myös aika hyvä määritelmä Strömsö-tyypin blogeille. 🙂 Mä tykkään lukea naistenlehdistä – ja kyllä blogeistakin – esim. ruoka ja tee-se-itse -juttuja, vaikka mä tiedän, etten ikinä tule itse tekemään mitään vastaavaa, mutta ne on rentouttavaa luettavaa.

      Voisiko olla niin, että vaniljanvalkoisissa blogeissa pyritään hallitsemaan arkea ja sen kaoottisuutta? Blogissa sen arjen voi kuvata juuri sellaisena kuin sen haluaisi nähdä – ja sitten on rentouttavaa ja ihastuttavaa lukea siitä hallitusta maailmasta.

  10. 11

    sanoo

    Mä en oikein osannut luokitella itseäni näiden mukaan. Mihin kategoriaan sä mun blogin laittaisit?

  11. 12

    sanoo

    Tämäpä mielenkiintoista ja vahvistaa niitä ajatuksia, joita minulle heräsi ainekirjoitustehtävästä ”mikä meitä yhdistää” 🙂 On ollut tosi hauska löytää tällaisia blogeja. Vaikka nyt on pakko kysyä: millä ajalla te oikein kirjoitatte niin usein ja monesti vielä perusteellisesti pohdittuja juttuja ja vielä luette niin monia? Tuntuu että olen pahasti jäljessä tämänkin kommentin kanssa.

    Piti oikein tutkailla omia raapustuksia. Osan olen ajatellut muistiinpanoiksi itselle (ruokahuolto, puutarha, matkat, lasten kasvatus) ja osa on raportointia sukulaisille ja tuttaville. Mieluiten kuitenkin palaan kategoriaan ”pohdinnat”. Enköhän mä tällä tipu tuohon kolmosporukkaan: http://tuulista.wordpress.com/2013/04/10/moments/ (Kaikki tietty tarkkaan harkittua: Mitä wc-kukka (tuotemerkki) kertoo minusta? Autenttinen kuva ei nyt näytä tarpeeksi sekaiselta, olisiko pitänyt lavastaa ja alleviivata enemmän?)

    • 12.1

      sanoo

      No sitähän mäkin ihmettelen, että millä ajalla – mutta vielä ihmeellisempiä on kyllä sitten ne bloggaajat joiden kuvissa lapsilla on puhdas naama ja pöytäpinnat tyhjinä. 😉 Toi wc-kukka -asetelma on kyllä aika kiva, siinähän on monta merihenkisen sisustuksen elementtiä. 😀 Ja noi hama-helmet – mä tiesin, että ne on ansa, mietinpä vielä toistamiseen, saako esikoinen niitä synttärilahjaksi…

  12. 13

    sanoo

    Mainio pohdinta ja kategorisointi! Oon välillä miettinyt omaa blogiani ja erityisesti sen kirjoitus tyyliä. Mietteitä kuten tuleeko musta kauhean kylmä ja huolestunut kuva ja tajuaako ihmiset tekstin tyylistä, että sitä kirjoitetaan kuivalla, vinolla hymyllä. Että oma äitini kyllä kuulemma (enkä aina kyllä ihan tajua miksi) vakuuttaa nauravansa ääneen jokaisen entryn kohdalla, mutta entäpä joku joka ei tunne mua?

    Sun kategorisointia katsellen putoan jonnekin ykkösen ja kolmosen pohdiskelevaan välimaastoon, koska en uskalla olla kolmosen ronski 🙂 (enkä muutenkaan varmaan osaisi kirjoittaa niin hauskasti). Strömsö-blogit suuressa määrässä ahdistaa, jotain harvoin valittua tulee joskus luettua. Jos blogissa on kovasti kuvia, ohitan tekstin, koska oletan (tiedostamatta) ettei siinä ole juuri lukemisen arvoista.

    Blogien ykkösmerkitys mulle on kyllä vertaistuki. Ja btw, kiitos mainiosta blogista! 🙂

    Tämän, oman navan ympärillä pyörivän pohdiskelun tarjosi lydas!

    • 13.1

      sanoo

      Kiitos pohdiskelusta ja kiitoksista! 🙂

      Toi on muuten totta, mäkin helposti ohitan tekstin jos kuvia on paljon, en ollut tullut ajatelleeksikaan. Täähän onkin hyvä syy olla laittamatta niin paljon kuvia (eikä se että mä otan niin surkeita kuvia 😉 )

      • 13.1.1

        sanoo

        Ps. kommentti äherretty kosketusnäyttöpuhelimella, josta syytän typoja (varsinkin toi kamala yhdyssanavirhe tuolla alussa) ja kummallisia sanamuotoja (’harvoin valittua’??). 🙂

        • 13.1.1.1

          sanoo

          Menköön tämän kerran, kunhan ei jää tavaksi. 😉 Sen jälkeen kun mä ähersin postauksia ranskalaista tekstinsyöttöä tarjoavalla tabletilla (jossain vaiheessa sentään tajusin, että ne sen ehdotukset sai pois päältäkin), niin olen ollut paljon armollisempi kaikennäköisiä typoja kohtaan. Mutta näissä olisi kyllä insinööreillä vielä kehittämistä.

  13. 14

    sanoo

    No nyt jäinkin sitten pohtimaan mihin oma blogini Onnenjyviä ja unelmia kuuluu…Sisällön puolesta ehkä vähän kaikkiin, mutta kallistuisiko eniten arkielämään ja kuviin. Tyyliltä ehkä eniten tuohon Strömsöseen, mutta kuvaustaidot ovat vasta kehittymässä (toivottavasti :D) joten ihan aikakauslehtitasoisia ne eivät ole! Mitä sitten luen itse? Laidasta laitaan! Kai se on kiva kurkkia toisten ajatuksiin, vaikka välillä ajattelisivat hieman eri tavalla. Jatkossa käyn kyllä lukemassa täälläkin, nyt kun blogisi löysin 😉

    Ja tuo ainekirjoitushaaste! Voi itku kun nyt vasta bongasin sen. Millään en ehdi sitä nyt tehdä. Toivottavasti seuraavaan pääsen osallistumaan!

    • 14.1

      sanoo

      Sun banneri on ainakin hienosti Strömsö-tyylissä! Ja kakkutikkarit, voi nams. Blogista saa kyllä hyvän haasteen harjoitella myös kuvausta.

      Ensi kerralla sitten ainetta kirjoittamaan – vaikka kyllä viimeksikin jotkut palautti myöhässä. 😉

  14. 15

    sanoo

    Mä oon viimeaikoina aika paljon miettinyt tuota omaa blogiani. Ja ehkä juuri sitä ”blogi-identiteettiä”. Kolmesta blogistani kahdessa on joku teema ja ne on jotenkin selkeitä. Askartelua ja sairauden kanssa elämistä. Mutta sitten tämä varsinainen ”äitiblogi”… Sen kanssa on vähän tyyli ja se blogi-identiteetti hukassa. En oikein tiedä mihin suuntaan haluaisin lähteä sitä koko hommaa viemään…

    • 15.1

      sanoo

      Mulla oli ne teemat, mistä haluan kirjoittaa aika selkeinä mielessä silloin kun aloitin, ja muutamia juttuja olin kirjoittanut jo varastoonkin kun sormia syyhytti. Tyyli muokkautui sitten vähän siitä mitä ne ihan ensimmäiset jutut oli. Välillä mä vähän ihmettelen, että miten tällaisesta kirjoitan (kuten nuo askartelujutut), mutta sitten kun kirjoitan ne sillä omalla tyylillä, niin nekin tuntuu sopivan blogiin ihan kivasti. Välillä mä olen koettanut myös analysoida, minkä tyyppisiä juttuja täällä on, ja etsiä postausten aiheiden vaihteluun jotain tasapainoa, mutta yleensä sitten vain tulee joku juttu joka pitää julkaista justiinsa silloin, ja tasapainot jää.

      Kyllähän äitiblogiinkin voisi ajatella jonkun yhden teeman: päiväkirjamaista raportointia lasten tekemisistä (itsellekin muistiin – tai voisi kirjata vaikka vain lasten leikkejä), pohdintaa omasta äitiydesta tai kasvatuksesta, omia ajatuksia ajankohtaisista äitiysaiheista – tai sisustus ja lastenvaatteet. 🙂

  15. 16

    sanoo

    Ihan mahtava teksti! En ehdi nyt lukea kommentteja ollenkaan, joten pahoittelen mahdollista toistoa. Mutta siis. Mä en pysty lukemaan Strömsö-blogeja ollenkaan, koska mä selvästi tarvitsen vertaistukea, en oloa, että joillakin elämä on vaan niin ihanaa ja kaunista ja koskaan ei mikään ärsytä. Itsellä kun ne kynnenaluset on jatkuvasti kakassa, heh. Ja siis multa on jäänyt kokonaan sanomatta, että mä rakastan sun blogia. Siis ihan oikeasti. Mulla vaan usein jää Bloglovinin kautta seuraamani blogien lukeminen johonkin yhteen könttään. Se on tylsää. Tämänkin luin vasta nyt.

    • 16.1

      sanoo

      Joo, en mäkään kauhean usein niitä lue – en lue naistenlehtiäkään kauhean usein, ja musta nää on samaa lajia.

      Mutta kiitos kiitos, tunne on kyllä ihan molemminpuolinen. 🙂

  16. 17

    sanoo

    Aloin muuten kirjoittaa tästä äsken. Käy lukemassa, jahka saan sen ulos. Illalla viimeistään. Huomasin nyt vasta, että tämä sun tekstihän on ajalta ennen kuin olin vielä löytänyt blogiasi. Onneksi nyt tuli luettua!

Trackbacks

  1. […] myös sellainen jippo, että Leluteekki-blogin pitämiseksi ihan pelkkänä äitiys / vanhemmuus / kakkaa kynsien alla -blogina, mä olen tehnyt lasten filosofiakahviloille uutiskirjeen, josta saa kerran kuussa viimeisimmän […]

  2. […] rupesin miettimään, etten mitenkään voi kirjoittaa tästä blogiin, koska mun uskottavuuteni “kakkaa kynsien alla” -tyypin äitiysbloggarina ei vain kestä tällaista idylliä. Pihassa odotti herttaiset puutarhakalusteet aurinkovarjojen […]

  3. […] Hmm, sanoin että bloggaaminen yhdistää, mutta enhän mä tuolla tosiaan hengaillut tyyli- tai sisustusbloggaajien kanssa, vaan pysyttelin visusti perhebloggaajaporukassa. Että on sillä blogin genrelläkin väliä, ja senkin sisällä on toki eroja, että hengailin sitten enemmän sen oman tyylini tyyppien kanssa (niistä tyyleistä kirjoitin pari vuotta sitten). […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *