Äiti ompelee – tai ainakin yritti

pipo

Hieno on pipo!

Kinusin itseni Nosh -kotikutsuille, jotka Oi mutsi mutsi -blogin Elsa järjesti (ihanista vaatteista tulee siis varmaan siellä postauksia tuota pikaa – mulla ei ollut kameraa edes mukana, kun netitisivuilta voi halukkaat nähdä sellaisia kuvia joista näkee, miltä vaate tosiaan näyttää, toisin kuin mun kuvista). Ohjelmassa oli myös pipojen ompelua Noshin kankaasta. Vau, kivaa! Homma näytettiin vaihe vaiheelta, ja mä seurasin haukkana kolmen pipon valmistumista.

Täytyy ehkä tässä vaiheessa sanoa mun ompelu-urasta sen verran, että mähän olen opiskellut koulussa teknistä käsityötä, mutta olen kyllä teoriassa innokas ompelija. Käytännössä mä olen sitten viimeksi kuusi vuotta sitten koettanut ommella lisäimuja vaippaan – kaksi valmistui, ja onneksi oli vaipan osia, koska ei niitä kyllä olisi kestänyt muualla katsella. Sitä edelliset bravuurini on teinivuosilta, jolloin mä ompelin itselleni verkkarihousut (mintunvihreät ja persikanväriset – voitte ehkä päätellä vuosikymmenen). Paitsi että ompelin niistä takasauman kiinni nilkkaan asti, niistä oli siis tulossa nilkkapituinen pyrstöllinen hame. Saihan sen sitten ratkottua.

Hankalampi sen sijaan oli korjata sitä yöpaitaa, johon kaula-aukkoa leikatessani leikkasin soppalautasen mallisen reiän myös etu- ja takakappaleen keskelle. No, kyllä tekevä keinot keksii: paikkasin reiät ja ompelin niiden päälle taskut. Tasku yöpaidassa on tosi kätevä, mä ainakin usein tarvitsen nenäliinaa yöaikaankin. Takataskulle mä en kyllä keksinyt ihan kauheasti käyttöä.

No, nyt siis oli tarkoitus surruttaa saumurilla varsin iisi trikoopipo, reunakäänteeseen näytettiin näppärä kikka (mä en kyllä osaa sitä selittää, mutta näppärä oli), ja päälaelle leikattiin lopuksi jonkinlainen muotolaskos, että saa sitten joka suuntaan pyöreän pipon. Eikun hommiin, onnistuin leikkaamaan pipon kappaleet ilman ongelmia ja esikoisen kanssa yhdessä ommeltiin ensimmäinen sauma, käännekin onnistui kun vielä kerran pyysin mallia. Sitten vain muotolaskos ja valmista tuli. Paitsi että piposta tuli vähän – hmmm, no ei ihan niin pyöreä kuin muiden pipot. Ehkä muotolaskos oli vähän liian syvä? Siihen tuli vähän niin kuin korvat, tai rusetti – mutta sellaiset rusettipipothan on tosi trendikkäitä!

pipo4

Niin no, ei siitä ihan pyöreä tullut.

Mä olin aivan intoa täynnä kotiin tullessa ja lupasin jo esikoiselle, että lainataan naapurista ompelukone ja ommellaan jotain yhdessä – eihän se nyt niin vaikeaa ollut. Mä katselin pipoa lapsen päässä kolme tuntia, ennen kuin tajusin ommelleeni muotolaskoksen kiinni väärinpäin, eli tosiaan, piposta ei tullut pyöreä vaan kulmikas. Ompelutaitoiset ei ehkä pidä tätä mitenkään huvittavana vaan lähinnä säälittävänä, mutta enhän mä voi olla ainoa, jolla on peukalo keskellä selkää ompeluasioissa, ja jota lohduttaa tietää, että ei kaikki blogia pitävät äidit siinä sivussa pyöritä kotiompelimoa. Ja hei, lapsi on pipoon tosi tyytyväinen (ja mies on muutenkin sitä mieltä, että suomalaiset käyttää vain rumia korvallisia pipoja). Mutta ehkä mä en nyt vielä investoi siihen omaan saumuriin säästääkseni satoja euroja ommellessani itse lasteni vaatteet.

pesukone

Ompeluonnistumisen intoa puhkuen heitin sitten pyykitkin koneeseen vauhdilla. No, onneksi toi näyttää olevan joku vesieläin jo alunperinkin, että ehkä sitä ei haitannut.

Mites teillä, sujuuko ompelu? Saa kertoa myös siitä, miten kivaa se on ja rahaakin säästyy ja saa niin omannäköisiä vaatteita itselle ja lapsille, mä olen ihan alistunut osaani ja ihailen vain tyynesti niitä jotka osaa.

Edit: no nyt on Elsan tontilla nättejä kuvia aiheesta, näkyy myös mun syvästi keskittynyt ilmeeni saumurointia ihemetellessäni. Ja pipoonkin löytyy asiantuntijan ohjeet täältä – tosin sitä näppärää reunakäännöstä ei tässä näy, mutta neuvotaan tekemään paidasta ja sen helmakäännöksestä. Sitä mä kutsun näppäräksi omepeluniksiksi!

Edit nro2: Lähiömutsi pisti nyt niin selkeät ohjeet että mäkin voisin onnistua (myös reunakäännös näkyy, samoin se muotolaskos). Ja koska näyttää siltä, että lapsi on ehtinyt hukata piponsa, niin voi olla että ennen syyskylmiä täytyy niitä testata – jos tässä sulattelen kesän yli.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 1

    oimutsimutsi sanoo

    No mähän olin ittekki ihan paniikissa sen ekan lakin kanssa 😀 Mutta nyt kun paikka on tuttu, voit tulla joskus kato mun kans ompeleen pipoja koko remmille! (lapset leikkii kiltisti leikkihuoneessa ääneti, me ommellaan) Sitä paitsi kun toi pipo on niin letkeä, se kulmikkuus ei haittaa mitään, ajattele designin kannatla 😉

    • 1.1

      sanoo

      Joo tää on uniikkikappale, pistän myyntiin hirveällä hinnalla. Ja mun lapsethan leikkii aina kiltisti, ja ääneti – ainakin aina silloin kun mä ompelen. 😉

  2. 2

    sanoo

    Mua nauratti ääneen tätä lukiessa (niin ja toisaalta myös itketti – voi raskaushormonit!) mutta ei siis siksi, että olisin itse niin etevä ompelija vaan päinvastoin koska osaan hyvin kuvitella itseni tekemässä samanlaisia virheitä. En tiedä keksisinkö tosin yhtä oivallisia ratkaisuja kuin nuo taskut yöpaidassa esimerkiksi.

    Uniikkipipo menisi varmasti loistavasti kaupaksi ja sitten voit laajentaa valikoimaa taskullisiin yöpaitoihin!

    • 2.1

      sanoo

      Yöpaidan kylkiäisenähän voisi myydä kankaisen nenäliinan samasta tai sävyyn sopivasta kankaasta sinne taskuun laitettavaksi – ei kun nettikauppa pystyyn. 😀

  3. 3

    sanoo

    Ihana postaus! 🙂 Itsekin olen ajoittain innokas ompelija, mutta koska intoa on enemmän kuin taitoa (ommella, mitata, leikata, suunnitella), niin ratkomiseen menee keskimäärin yhtä paljon aikaa kuin itse ompeluun. Vaan mitäpä siitä, kivaahan se itse tekeminen on!

    • 3.1

      sanoo

      Tossahan ne mun pienet puutteet tosiaan tuleekin lueteltua: että vielä jos osaisin paitsi ommella myös mitata, leikata ja suunnitella niin hyvä tulisi. 😉

  4. 5

    sanoo

    Sinne takataskuunhan voi tietenkin kuorsausvammainen sujauttaa tennispallon! Jaa, mistäkö tuli mieleen? Isäihmisellä on nykyään oma huone, ja mulla ja ipanalla yhteinen, jotta saadaan me likatkin nukutuksi.

    • 5.1

      sanoo

      No niin, tuotekehittely senkun etenee! Joo, joinain öinä mietin kiven sujauttamista miehen puolelle sänkyä – se taas valittaa, että mä kuorsaan.

  5. 6

    Laura Sadinsalo sanoo

    Älä ihmeessä luovuta! Mä ostin oikein aikoinaan Lontoosta ompelukoneen kun tuli semmonen olo,että kai sellainen tarttis aikuisella olla. Hyvä kone ja olen ommellut jo kolmet verhot. Kaksi pipoa ja kaksi hernepussia! Mun pipot oli suosiolla neliöpipoja.Olisi kivaa toisiaan ommella jotain muutakin.Resoriahan saa valmiina…Joogapantsit on kalliita,mut resori halpaa 🙂 Mun uusi motto on: ”Ei kai se niin vaikeaa voi olla?”
    Mielenkiinnosta kysyn vielä,että nikkaroitko sä yhtä usein kuin ompelet? Mulla vaappuu tuolla pihavarastossa yks semmonen kiva perhospöytä jonka kasasin viime kesänä. Siinäkin hommassa piti visiin mitata ja oli jotain semmosia liitoksia? Mun mies kysyi Tekikö meidän poika sen pöydän 🙂 hmm..Ehkä ne jalat olisi olleet saman mittiset jos olisi tehnyt 🙂

    • 6.1

      sanoo

      Nikkarointi on onneksi jäänyt tilanpuutteen takia sinne ala-asteaikoihin. Pehmolelujahan olisi ihana ommella itse, mutta ehkä niiden kanssa voisikin aloittaa niistä hernepusseista, mailli voisi olla mun taidoille sopivampi. 😉 Tosin niihinkin täytyy ilmeisesti älytä jättää aukko, että saa herneet sisään.

Trackbacks

  1. […] Ohjelmassa oli bonusnumerona tosiaan pipojen ompelua, mikä sai meikäläisen sydämen hakkaamaan aika lailla. On tosi hienoa keksiä luovaa tekemistä, mutta se toteutus…huoh. Onneksi mukana oli muutamakin pipomaisteri ja loppujen lopuksi sekin meni oikein mallikkaasti. Jos ei muuta, niin ompelutaitoiset saivat hienot pipot ja me vähemmän taitavat todella helpon ompeluohjeen pipoon. Pipopajan tuotoksia ainakin täällä ja täällä! […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *