”Mä en jaksa!”

perhonen 3

Mä en jaksa kun sä heilut koko ajan! Pysy nyt paikallas, tää menee ihan pilalle muuten!

”Nyt lopetatte sen riitelyn, mä en jaksa enää kuunnella!”

”Mä en jaksa! Voitaisko edes kerran syödä vaan ihan rauhassa?”

”Hei nyt ne vaatteet päälle, tää on neljäs kerta kun mä sanon, mä en jaksa hokea tätä loputtomiin.”

”Mä en jaksa tollaista mankunaa!” ”Mä en jaksa aina pitää sylissä!” ”Mä en jaksa koko ajan olla siivoamassa teidän jälkiä!”

Jne. jne. jne. Tuntuu, että yksi yleisimpiä mun suusta pääseviä lauseita on: ”Mä en jaksa!” Eikä auta, vaikka on pyhäpäivä – erityisesti silloin tuntuu, että en jaksa, en yhtään enää.

Ei kuulosta kovin ylevältä. Eikä edes oikeastaan pidä paikkaansa, kyllähän mä jaksan; täällähän mä edelleen istun, enkä ole ratsastamassa auringonnousuun. Oikeampi muotoilu olisi selvästi, että mä en halua.

No ensinnäkin pitäisi varmaan miettiä, mitkä on sellaisia asioita, joissa mun haluaminen oikeasti on relevanttia. Ehkä kaikissa noissa ylläolevissa. Tosin mä en ole varma, haluanko mä olla äiti joka sanoo, ettei halua pitää lasta sylissä – vaikka ei oikeasti aina haluaisikaan.

Muistelen, että kasvatusoppaissa neuvotaan ilmaisemaan asiat myönteisesti, eli jos tämän kääntäisi niin päin, mitä mä haluan.

”Mä haluan, että te pystytte leikkimään sovussa.”

”Mä haluan, että me syödään ihan rauhassa.”

”Mä haluan, että sä puet vaatteet päällesi nyt.” Tai oikeastaanhan se on: ”Mä haluan, että sä tottelet mua ensimmäisestä kehotuksesta.”

”Mä haluan, että puhut rauhallisella äänellä.” ”Mä haluan välillä istua itsekseni.” ”Mä haluan, että te laitatte itse lelut paikalleen.”

Kyllä tää kuulostaa kivemmalta, tätyyy myöntää. ”Haluaisin” kuulostaisi tietenkin vielä kivemmalta, mutta siihen tulee heti vähän sellainen nynnyilevä sävy myös. ”Oishan se nyt niin kivaa, jos et löisi sitä veljeäs.” Eikös konditionaali ole nimenomaan naisten käyttämä ilmaisumuoto, kun ne ei uskalla/ kehtaa ilmaista suoraan asiaansa?

Tämä blogin pitäminen on muuten ihan nerokasta. Eilen illalla mä mietin yleisimpiä käyttämiäni kehotuksia lapsille (niihin mä palaan siis varmaan myöhemmin), ja siinä jäin sitten kiinni tähän ”mä en jaksa” -hokemaan. Nyt vain täytyy jaksaa kokeilla, miltä kuulostaa ja miten toimii käytännössä.

Onko teillä jotain ikävän kuuloisia äiti-hokemia, joista haluaisitte eroon?

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    About kaikki.
    Etenkin ”jos et nyt niin…”-uhkailu ja lapsen syyllistäminen tuhmasta käytöksestä ja marttyyriäidiksi heittäytyminen.
    Oma myönteisyys (ulosanti & asenne) on suoraan riippuvaista yöunien määrästä ja laadusta; mitä pirteempi on sitä kauniimmin jaksaa muotoilla ne kymmenennetkin kehoitukset. Onneksi vastapainoksi kyllä kehun ja kiittelen paljon, joten ei ole pelkkää ”nyt lopetat ton veljes kiusaamisen tai ei lueta ollenkaan iltasatua”-tyyppistä keskustelua…

    • 1.1

      sanoo

      Joo, mäkin kehun ja kiitän ja pyydän huutamista anteeksi ja toivon, että se sitten tasapainottaisi.

      Tänä aamuna mä olen jo onnistunut uudelleenmuotoilemaan pari ”mä en jaksaa”, yhden tosin muotoon ”mua ärsyttää, kun”.

      Ja niin, pitäisi vaan hyväksyä, että nukkumaan on mentävä joskus yhdeksän pintaan, seuraavat viisi vuotta ainakin.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *