Ainekirjoitushaaste: viides aihe

AinekirjoitushaasteLiinan alkuun panema ainekirjoitushaaste jatkuu. Viimeksi luettiin hyvin erilaisia ja pysäyttäviäkin sankaritarinoita, ja tämän mainion aiheen antanut Täti-ihminen arpoi mut seuraavan aiheen antajaksi. Ja täältä se tulee:

Paras ystäväni

Aidon otsikkoaineen tapaan aihe on kirjoittajan vapaasti tulkittavissa (mä odotan edelleen, kenellä pokka pitää palauttaa tyhjän blogisivun – ja mistä aiheesta). Julkaisuhetki on sunnuntaina 15.12. klo 18 (myöhässä palautetutkin aineet kuitenkin huomioidaan).

Idea on siis avoin haaste, johon kuka tahansa bloggaaja saa osallistua kirjoittamalla näkemyksensä annetusta otsikosta (ja tuota Täti-ihmisen sommittelemaa logoa saa käyttää vapaasti kuvituksena, siitä voi ilmeisesti askarrella myös bannerin sivupalkkiin). Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa, niin mä osaan lisätä kaikki osallistujat koosteeseen (ja pääset osallistumaan arvontaan seuraavan aiheen keksijäksi!) Ja mainosta haastetta toki omassa blogissasi, mukaan on joka kerta tainnut tulla uusiakin kirjoittajia, ja lisää mahtuu. Ja joka tapauksessa, varaa kyseinen sunnuntai-ilta herkullisten kirjoitusten lukemiseen!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Hahaa, kerrankin tiedän heti täsmälleen mitä aion kirjoittaa! Olin ajatellut, että voisin ehkä pitää taukoa näissä aineissa mutta enpäs voikaan kun on niin ihana aihe.

  2. 4

    sanoo

    Minulle tämä blogiainekirjoitus on ihan uusi juttu – kuulostaa hauskalta ja jopa haasteelliselta näin vuosien jälkeen :)… Haluan kokeilla, mukana siis! Onko jotain ohjetta sanamäärän suhteen?

    • 4.1

      sanoo

      Kiva, tervetuloa mukaan! Muoto on varsin vapaa, eli ohjetta sanamäärien suhteen ei ole, tuolta linkistä Täti-ihmisen kokoamiin Sankaritarinapostauksiin voi kurkata, miten erilaisia juttuja siitä aiheesta syntyi.

  3. 7

    sanoo

    Edelliseen haasteeseen menin ilmoittamaan osallistumisaikeistani, mutta jäi kirjoittamiset sitten kirjoittamatta, joten nyt uskalsin kommentoida vasta, kun postaus on varmasti kirjoitettu ja ajastettu… eli se on nyt sitten tehty!

  4. 9

    sanoo

    Huh, olipas vaikea aihe. Tai no, itse valitsin lähestymistavan, jossa riipaisin aika syvälle omaan vereslihaani. En kirjoittanut tätä tekstiini, mutta halusin jollekulle tunnustaa, että itku tuli omaa ainetta kirjoittaessa. Sen vuoksi ei tainnut olla paras valinta kirjoittaa tämä työpaikalla, mutta keskenkään ei voinut jättää! :´D

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *