Äidille!

äitienpäiväkukat

Nämä kukat annetttiin jo vähän etukäteen, en tiedä ovatko kuosissa vielä äitienpäivänä.

Mä en ole mitenkään erityisesti äitienpäivä-ihminen, olen ollut vähän kahden vaiheilla, onko se vain kaupallista hapatusta vai ihan herttainen juhla. Esikoinen on kuitenkin jo pari vuotta ollut aivan täpinöissään koulussa tekemistään äitienpäiväyllätyksistä, ja tänä vuonna kaksosetkin ymmärsi, että on tarkoitus antaa mulle lahja (kirjoitinkin tuonne MLL:n Uudenmaan piirin blogiin yrityksestäni ulkoistaa äitienpäivälahjan valmistaminen).

Totesin sitten että kyllä, onhan se lapsille tärkeää. Ne rakastaa vanhempiaan määrättömästi, mutta niillä on aika rajalliset keinot sen osoittamiseen. Niille syydetään hellyydenosoituksia ja aineellista hyvää, mutta ne pääsee aika harvoin itse olemaan antavana osapuolena. Hyvän lahjan antaminenhan on ihanaa, ja rakkaalleen haluaa antaa lahjoja koko ajan, keksiä jotain mistä toinen ilahtuu ja mikä osoittaa sitä rakkautta ja välittämistä. Mä muistelen lähettäneeni kurkkupastilleja pikakirjeenä Ranskaan, runoista ja kaulaliinoista puhumattakaan. Mies tuo harva se viikko lapsille jonkun yllätyksen, uudet tussit tai rusinapullan.

Joten kivahan se on, että lapsille on päivä, jolloin niitä autetaan tekemään lahjoja ja yllätyksiä. Toki niitä lahjoja saa arkenakin, nykyään melkein kaikki piirustukset meillä on omistettu jollekin perheenjäsenelle, ja viimeksi metsäkävelyllä nuorimmaiset intoutui keräämään kukkakimppuja (s.o. nyhtämään ruohoa tien vierestä) minulle ja isälleen. Ja lasten lahjoista ainakin muistaa taas sen, että ei se lahja, vaan se ajatus sen takana. Joten kiitos, rakkaat, näistäkin voikukan lehden riekaleista, laitan ne kotona ilahduttamaan itseäni kirjoituspöydälleni.

p.s. Koska mä en ole eriytisesti äitienpäivä-ihminen, niin en tietenkään huomannut mitään varatessani mulle ja miehelle joululahjaviikonlopunvieton juuri tälle viikonlopulle. Joten kun lapset sunnuntaiaamuna saapuu yllätyksineen, niin äiti onkin hotellissa rilluttelemassa. No, ehkä ne voi yllättää mut jo tänään aamulla, kunhan nyt ensin heräävät.

Miten teillä juhlitaan äitienpäivää?

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Mä en myöskään ole kova äitienpäiväihminen. Mutta nyt sain lapselta Paketin(TM). Se on tehty päiväkodissa ja ojennettu mulle juhlallisesti nyt jo kolmesti.

    Ajattelin avata sen huomenna, mistä lapsi on selvästi hyvin pahoillaan. Se pitäisi näemmä avata HETI.

    • 1.1

      sanoo

      Joo, tää juhlien ajastaminen on ehkä se haastellisin puoli. Meillä tosiaan juhlittiin jo lauantaiaamuna, myös isoäitiä kun nyt kerran juhlimaan ruvettiin.

  2. 2

    sanoo

    Repesin noista voikukanriekaleista! Aivan parasta! Meillä yritetään herätä ennen aistinsa äärimmilleen virittänyttä imettäjää ja laittaa tälle huomaamatta vähän mittavampi aamiainen. Lahjaksi hankittu ruusu istutetaan pihalle ja hierojan lahjakortti luovutetaan päivänsankarille. Lounas syödään mummolassa ja sit iskä lähtee yöksi töihin. Peruspäivä parilla mausteella kuvannee parhaiten meidän äitienpäivää.

    • 2.1

      sanoo

      Kuulostaa mahtavalta! Meillä ei mun herättäminen kyllä onnistu ikinä – tai no, kyllähän lapset siinä välillä onnistuu, ja ne on usein jo reippaasti itse laittamassa aamiaistakin, jolloin on kyllä syytä sinkoutua sängystä aika vauhdilla.

  3. 3

    sanoo

    Lasten riemu ja jännitys on tehnyt äitienpäivästäkin eri tavalla ihanan, kuten joulusta. Itse sain uuden käsilaukun. Kerhon tädit olivat kenties keränneet kirppareilta tai mistä lie käsilaukkuja, joihin oli tuunattu nahkasta kuvioita ja vieläpä pompuloita laitettu roikkumaan. Ei oo muilla samanlaista ei! Ja joka päivä pari kertaa kysytttiin minulta, että joko saan antaa lahjan? <3

    Hauskaa äitienpäivää hotelliin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *