”Äläkä lyö sitä siskoas!” 3 leikkiä aggression purkamiseen

Hei, mun nimi on Emilia ja mun lapseni lyö toisia. Ja tietysti se jota on lyöty huitaisee takaisin – tai sitä kolmatta – ja sitten ne jo reippaasti mätkiikin toisiaan, ja mä huudan kurkku suorana, että lopettakaa, nyt justiinsa lopettakaa, nyt ei kukaan enää lyö tai muuten… No, tää on sentään vielä pysynyt perhepiirissä, joten kehtaan vielä viedä näitä ihmisten ilmoille, mutta eihän tää nyt kovin hauskaa ole.

Aina välillä kyse on uhmaiästä, ja siitä, että toinen nappasi sen parhaan  lelun, mutta yleensä kyse on siitä, että on paljon energiaa – ja on kiva pamautella ja läimiä. Mä olen yrittänyt sitten suunnata sitä pamauttelua ja läimimistä muualle kuin sisaruksiin, enkä niinkään keskittynyt siihen lyömisen estämiseen, koska sittenhän tästä tulee sellainen eipäs-juupas -valtataistelu ja kyse ei enää muusta olekaan kuin uhmaiästä.  Growing a Jeweled Rose -blogin Chrystal kirjoitti (englanniksi) täällä lyömisestä poisopettelusta, ja antoi paljon vinkkejä, jos kaipaat teoreettisempaa lähestymistapaa.

Aggression purkaminen

Pam! Siitäs sait, dinosaurus!

Meillä on jonkinlainen ”valomiekka”, joka on siis käytännössä tuollainen vaahtomuovipötylä. Sillä on siis aika turvallista huitoa sisätiloissakin. Kun lyöminen alkaa, mä otan esille isoimman ja ilkeimmän näkösimmän dinosauruksen, ja yllytän hakkaajaa käymään sen kimppuun, koska ”apua, se koettaa syödä meidät!” Sitten mätkitään dinoa vuorotellen, kunnes se ei enää näytä uhkaavalta, toisin sanoen kunnes ollaan valmiita siirtymään johonkin muuhun. En nyt ole ihan varma, onko esineiden hakkaaminen ja eläinten kimppuun käyminen asioita, joita mä haluan lapsilleni opettaa, mutta kai tämä on vain leikkiä. Ja ehkä niille on hyväksi voida purkaa aggressioitaan ja tuntea itsensä vahvaksi ja voittajaksi, vaikka vastustajana olisi vain muovinen dinosaurus.

Aggression purkaminen

Pyhä Yrjänä ja lohikäärme?

Sarah Frugal Fun For Boys -blogista listasi eri tapoja purkaa energiaa ja muistutti ilmapalloista. Kaikki lapset rakastaa ilmapalloja, ja ne on mainiota heitto- ja kiinniottoharjoitusta taaperoille, koska ne liikkuu hitaasti (kerkeää ottaa kiinni) eikä niillä saa taloa hajotettua. Ilmapalloillakin voi läimiä dinoa. Ja niitä voi mainiosti hutkia ympäriinsä meidän ”miekalla”, pesäpallotyyliiin tai sählytyyliin. Tuossa blogissa oli paperilautasista tehdyt pingismailat, mutta meiltä oli paperilautaset loppu (niitä kuluu askartelussa, näette joku päivä tuloksia).

Aggression purkaminen

Släm! Ja se on maali!

Sitten on tietysti vanha kunnon hakka. Poika tykkää omastaan tosi paljon, ja voi hakata useamman kierroksen hyvin systemaattisesti. Itse asiassa, mäkin tykkään siitä aika paljon. Ehkä mun pitäisi pitää sitä käden ulottuvilla ja paukuttaa kierros tai pari aina kun tuntuu siltä että nyt voisin taas huutaa kurkku suorana…

Aggression purkaminen

Hyvin sujuu – kunhan et vain napauta sillä vasaralla siskoasi.

Olisiko hyviä ideoita lyömisen kanavointiin johonkin harmittomampaan? Äläkä vaan sano, ettei teidän lapset ikinä lyö ketään!

Seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Kommentit
  1. 1

    Laura Sadinsalo sanoo

    Meillä nähtiin ensimmäinen nyrkkitappelu noin puolivuotta sitten. Niitä ei ole usein,mutta aina välillä. Olen yrittänyt päästä siihen tilanteeseen,että kotona voisi vain olla välillä ilman jatkuvaa ohjaamista ja ennakointia.Sitä teen sitten töissä taas 🙂 Pojat purkavat energiaa hyppimällä sohvalta vuorotellen ja välillä juostaan kierros talon ympäri ja kaadutaan voittajana maaliin ohohuoneen matolle.Tämä toisetetaan,kunneson hiki ja voi taas leikkiä vaikka kauppaa,autoleikkiä tai musisoida. 2 ja 4 vuotiaiden veljesten leikki sujuu yleensä aika hyvin.Ongelmia tulee kun toinen ei enää jaksa(pienempi) tai toinen ei saa mitä haluaa (isompi) Mutta ilmapallot ja pötkö voisi olla kiva leikki myös…Toi mitä käsillä voi tehdä on tuttu opetusvälineenä kun olin töissä Lontoossa. Lisätehtävänä voi askarella semmosen taiteltavan kirjan siitä mitä omat kädet osaavat tehdä 🙂

  2. 2

    sanoo

    Joo, mä olen kyllä aika usein kiitollinen siitä, että on vain tuo yksi poika, sitä energiaa tuntuu kuitenkin olevan sen verran enemmän. 😉 Sohvalta hyppiminen on suosittua myös – kunnes joku lentää naamalleen. Huoh. Kun nyt päästäisiin taas ulos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *