Kemikaalit kotona

maria nordin sisäilmasta

Maria näyttää ihan iloiselta, vaikka aihe ei paljon naurata.

Mä olin varmaan kaksi kuukautta sitten Joutsenmerkin järjestämässä kemikaali-illassa – aiheena oli siis kemikaalit arjessa ja myös sisäilma, koska puhumassa oli myös Maria Nordin, jonka erikoisalaa sisäilma on.

Tiedättekö kun on jotain tosi tärkeää ja mielenkiintoistakin, mutta vähän vaikeaa ja voimia vaativaa? No, kemikaali-illasta tuli vähän sellainen olo. Hirveästi tietoa, jota mä ajattelin ruveta soveltamaan ja kertoa teillekin, ja tunne siitä, että tämä on asia, johon omassa elämässäkin pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota.

Kuten huomaatte niin homma rupesi nopeasti tuntumaan ylivoimaiselta, ja mä en ole kirjoittanut kemikaaleista. Nyt kun mä olen sulatellut tätä sen muutaman kuukauden, niin mä voisin ehkä kirjoittaa sen, mitä jäi päällimmäiseksi mieleen ja itsellekin käytäntöön:

  1. ”Älä mikrota muovia. Aina siitä jotain irtoaa.” Laitan nykyään lasten kaakaot posliinimukeissa. Teen tarjoilen edelleen muovimukista. Posliini olisi varmasti ylipäätään parempi.
  2. Elektroniikassa on tosi paljon kemikaaleja, koska laitteissa käytetään mm. paljon palonestoaineita. Niitä imeytyy meihin ihon ja hengitysilman kautta. En tiennyt. Yksi syy enemmän rajoittaa lasten elektroniikan käyttöä. Myös vanhat kännykat ja kaukosäätimet pitäisi korjata leikeistä pois, mutta en ole saanut aikaiseksi.
  3. Joutsenmerkki ei ole täydellinen, mutta se on helppo ja luotettava tapa valita ympäristölle (ja itselle) vähemmän kuormittava vaihtoehto. Niin mä olen kyllä ajatellut ennenkin siinä vessapaperihyllyn edessä seisoessani.

Ja tietysti aika yksinkertaisesti: mitä vähemmän tavaraa ja muovia, sitä vähemmän kemikaaleja.

playmobil ftalaatteja

Oliko tässä teille mitään uutta? Oletteko perehtyneet näihin kemikaalijuttuihin? (Jo termistä ”kemikaalijuttu” kuulee, että mä en tosiaan niin kauheasti ole.)

p.s. Lelukopan tsekkaamiseen löytyy Marian Kotitalouskriisistä kattava lista. Mm. noi kuvan tyypit ei ole ollenkaan niin viattomia kuin miltä ne näyttää.

Introvertti coctailkutsuilla

Mulla oli asukriisi. Kysyin neuvoa ja sain vastaukseksi, että tennarit ja farkut on ihan hyvä.  Ilmeisesti se oli muiden kutsuissa lukenut pukukoodina. No, mulla on viimeksi ollut converset niihin aikoihin, kun nämä kuvan jalat on olleet pastellinsävyisissä töppösissä.

Mulla oli asukriisi. Kysyin neuvoa ja sain vastaukseksi, että tennarit ja farkut on ihan hyvä. Ilmeisesti se oli muiden kutsuissa lukenut pukukoodina. No, mulla ei vuoden 1993 jälkeen ole ollut converseja. Nää kuvan jalat oli siihen aikaan varmaan vielä pastellinsävyisissä villatöppösissä.

Oletko ujo? Hitaasti lämpiävä? Introvertti? Hauska tavata, niin mäkin.

Tämä on yksi niitä asioita, joiden kanssa eläminen on helpottunut keski-iän ja sen mukanaan tuoman itsetuntemuksen myötä.  Ensinnäkin mä osaan vähän paremmin tunnistaa ja varautua tilanteisiin, jotka tulee olemaan mulle väsyttäviä. Introverttiyshän tarkoittaa sitä(kin), että vaikka ihmisten tapaaminen on kivaa, niin se on myös tosi kuluttavaa.

Silloin mä osaan myös psyykata itseäni sosiaalisiin tilanteisiin, selittää itselleni, että joo, se tuntuu vähän ahdistavalta ja se on väsyttävää, mutta se on kuitenkin niin kivaa, että ehdottomasti kannattaa.

Lauantaina oli juuri sellainen päivä, joka vaati vähän valmistautumista, kun noin neljäntoista tunnin katkeamattomassa putkessa vedin ensin filosofiakahvilaa, pörhelsin coctail-lasi kädessä bloggareiden Indiedays Inspiration Dayssä johon olin saanut Lähiömutsilta avec-kutsun, suuntasin sieltä esikoisen balettiesitykseen ja sitten veljen kolmikymppisille. Loppujen lopuksi päivä oli tosi kiva, ja siihen vaikutti myös se, että mä osasin ottaa siihen pieniä hengähdystaukoja, ja tiesin etukäteen, että niitäkin oli luvassa.

indiedays inspiration day coctailpala

Mä olen myös oppinut juttelemaan ihmisten kanssa. En mä edelleenkään ole vieraassa seurassa se puheliain, mutta en myöskään täysin tuppisuuna odota, että joku tulisi mua hakemaan nurkastani (niin kuin mulla on ennen ollut tapana). Mä en vain ota puhumisesta enää niin paljon paineita kuin nuorempana vaan avaan vain suuni – yleensähän ihmiset ilahtuu, kun niille puhutaan, koska oudossa tilanteessa ne saattaa ihan yhtä lailla pohtia, että mitenkäs sitä tässä pääsisi juttusille.

Tämä pätee ihan yhtä lailla leikkipuistossa kuin siellä bloggarikokkareilla. Siellä kyllä kävi tuuri, koska kun ryhdyin siinä baaritiskillä vääntämään jutunjuurta pikkusuolaisista, niin jo toinen uhri olikin Hetken vaan -blogin Tintti joka jopa tiesi Leluteekin, ja niinpä mä sitten saatoin kynsien lakkauttamisen lisäksi jubailla Tintin, Helenan ja Marian kanssa eikä mun tarvinnut yrittää iskeä itselleni juttuseuraa muoti- ja sisustusbloggareista, joita taisi olla paikalla kuitenkin reilu enemmistö.

Viinaa pillillä! Ja punaiseksi lakatut kynnet! Paheellisen elämän ytimessä.

Ja iloisen jutustelun, kuplajuoman, aurinkoisen Helsingin ja uusien punaisten kynsien lisäksi mielialaa nostatti ehdottomasti juuri se, että onnistuin mukavuusalueelta poistumisessa.

Prinsessoja ja hirviöitä

prinsessat ja hirviöt

Kuvassa esiintyy vain osa valikoimasta. Mutta huomaattehan, että yhteen kirjaan on onnistuttu keskittämäään prinsessat, ponit ja hopeahile.

”Prinsessakirjoja!” huusi toinen kaksosista. ”Dinosauruskirjoja!” huusi toinen. Me ei olla pitkään aikaan ehditty lasten kanssa yhdessä kirjastoon ja tilanteen korjaantumista odotellessa mä kysyin, mitä ne haluaisi mun lainaavan, kun käyn kirjastossa yksikseni. Voitte arvata, kumpi halusia kumpia kirjoja.

Nää stereotypiat on välillä vähän vaikeita. Toisaalta musta ei ole mitään pahaa siinä, että tytöt haluaa olla prinsessoja ja pojat isoja ja vahvoja hirviöitä (mä oletan että dinosaurusinnostus liittyy jotenkin siihen). Mutta onhan se vähän ankeaa, että nämä ei meillä ikinä mene toisin päin – tai kukaan ei pyytänyt esimerkiksi eläinkirjoja, jotka kai vielä on jollain tavalla neutraalia aluetta. En tiedä, onko niin, että kaksoset tekee eroa toisistaan myös olemalla aina välillä aivan erityisen stereotyyppisiä sukupuolensa edustajia, vai onko meille vain sattunut tyttömäinen tyttö ja poikamainen poika.

No, toisaalta tämä on hyvä puoli eri sukupuolta olevan kaksosen kanssa kasvamisessa, molemmat ovat joutuneet nimittäin kuuntelemaan myös toisen valitsemia kirjoja. Kaksosiahan on tutkittu melkoisesti, ja yksi tulos oli, että eri sukupuolta olevat kaksoset ovat sosiaalisesti taitavampia kuin samaa sukupuolta olevat tai yksöset. Ja varmaan se johtuu juuri tästä, että joutuu kuuntelemaan sen toisen dinosaurusjuttuja, jotta itse saa oman prinsessa-annoksensa – tai toisinpäin.