Hyviä kysymyksiä, hyviä kuvia

valokuvaushaasteParasta palautetta lasten filosofiakahviloista on ollut, että kuulemma aiheista jatketaan keskustelua kotonakin. Se on ideakin, että sieltä löytyisi ajatuksia, jotka jatkavat elämäänsä. Nyt mä haluaisin jakaa niitä ajatuksia vähän laajemmankin joukon kesken, ja niinpä Leluteekin Facebook-sivulla alkaa maanantaina kuukauden mittainen päivän kysymys -haaste.

Haaste toimii niin, että mä postaan joka aamu Leluteekin Facebook-sivulle filosofisen kysymyksen jota voi sitten päivän aikana pohtia itsekseen tai lasten kanssa. Kysymykset voi olla filosofiakahvilassa käsiteltyjä, lapsilta tulleita, muuten vain mielessä pyöriviä – tai lukijoiden kysymyksiä. Eli haaste on siinä, että mä pyytäisin kommentoimaan päivän kysymystä ja ehdottomaan uusia kysymyksiä, joista voidaan sitten valita seuraava päivän kysymys. Mä tiedän, että kysymyksiä ei synny tekemällä, eli pistäkää ihmeessä muistiin, kun itselle tai lapselle pulpahtaa mieleen jokin oivaltava kysymys.

Tänne blogiinkin kysymyksiä tulee, jos ei ihan joka ilta, niin vähintäänkin koosteena muutaman päivän välein. Blogiin on myös luvassa ihan oma haasteensa, joka on haaste ihan vain mulle itselleni: aion nimittäin osallistua wordpressin valokuvauskuukauteen, ja koettaa siis saada joka päivä kuvan blogiin ja siinä sivussa toivottavasti kehittyä valokuvaajana.

Eli jännittävä maaliskuu tiedossa! Olethan mukana?

Satakielikuukausi

satakielikuukausi

Kuva voisi ehkä liittyä siihen, että helmi-maaliskuun pitäisi olla tippuvien räystäiden aikaa, mutta ei taida täällä etelässä enää olla yhtään mitään mikä tippuisi.

Viime lauantaina pyörähti käyntiin satakielikuukausi – eikö ole maailman kaunein nimi tapahtumalle? Kyse ei kuitenkaan ole lintubongauksesta, vaan erilaisia äidinkieliä ja monikielisyyttä juhlistavasta festivaalista. Ihan mahtavaa, että maailma on mennyt tässä suhteessa paremmaksi, että ihmiset saa iloita omasta kielestään (tai kielistään). Siitä ei ole niin kauan, kun Suomessakin oman äidinkielen käyttöä on rajoitettu erilaisista syistä.

Satakielikuukauden ohjelmassa on paljon lapsille tarkoitettua, josta mä tein tähän nopean poiminnan:

Vauvalorupajoja Helsingin kirjastoissa koko kuukauden ajan.

Satakielipuhelimet -installaatio Stoassa ja Caisassa – meidän lapset ainakin rakastaa vanhoja puhelimia ja jänniä kieliä; me ollaan käytetty lukuisia iltapäivän tunteja kuuntelemalla mordvaa, hansia ja kreolia Youtubesta.

27.2. Caisassa ja 2.3. Stoassa monikielinen sarjakuvatyöpaja.

11.3. Kaksin kielin kahden kulttuurin perheissä -keskustelutilaisuus kulttuurikeskus Caisassa (tosin klo 13-15).

21.3. Äidinkielen festivaalilla kulttuurikeskus Caisassa on mm. kehtolaulutyöpaja.

Satakielikuukaudella on myös blogi, josta löytyy tosi kiinnostavia tekstejä kielestä ja kirjallisuudesta – eri kielillä tietysti. Mäkin voisin kuukauden aikana kirjoittaa taas kaksikielisyysaiheesta.

Leikataan lyhyeksi

lyhyt kampausMulla oli pienenä lyhyt tukka, sellainen pottamalli. Tukka oli niin ohutta suovillaa, että ihan lyhyenäkin se oli koko ajan takussa. Kadehdin aika lailla tarhakavereiden lettejä, ne sai kiedottua pään ympäri asti. Oli tosi ärsyttävää, kun joku luuli pojaksi.

Nuorimmainen tyttö on ilmeisesti perinyt hiuksensa Ranskan puolen suvulta, ainakin ne ehti parissa vuodessa kasvaa enemmän kuin mulla kouluikään mennessä. Mä jo vähän haaveilin, että annetaan kasvaa, leikatkoon seuraavan kerran sitten joskus teininä.

Joten kun joululomalla mentiin kampaajalle, mä sanoin, että vähän vain tasoitetaan. Tyttö sanoi, että leikataan lyhyeksi. Mä sanoin, että niin, leikataan sieltä vähän. Se sanoi, että ei vähän, kun lyhyt tukka. Kampaaja kysyi, jätetäänkö sen verran, että saadaan tukka vielä ponnarille. Mä sanoin, että jätetään. Tyttö sanoi, että ei ponnaria, lyhyt tukka, näin, ja osoitti jonnekin korvan yläpuolelle. Mä varmistin, että ihanko varmasti et enää halua ponnaria tai pinnejä. En halua, tyttö ilmoitti. Selvä, leikataan lyhyeksi, ilmoitin kampaajalle, enkä lähtenyt määrittelemään sen tarkemmin.

Lopputulos on ihana. Ja vasta tänään, kahden kuukauden lyhyttukkaisuuden jälkeen, piti vääntää ensimmäinen letti tukkaan. Ihan hyvin sekin onnistui.

p.s. Mä olen ruvennut miettimään oman tukan kasvattamista taas pitkäksi.