Mitä onnellisuuteen tarvitaan?

onnellinen perhe

Nämä on varmasti onnellista väkeä, eikö?

Jos 4-vuotiailta pojilta kysytään, niin onnellisuuteen tarvitaan auto. Tämä tuli aika selväksi viime viikolla lasten filosofiakahviloissa, joissa teemana oli onnellisuus. Lapset saivat kerätä oman ”onnellisuussoppansa” ainekset. Tarjolla oli perhe ja ystäviä, ruokaa, vaatteita, koti, terveydenhoitoa, rahaa, matkoja, kivaa tekemistä – ja se auto. Kun sopasta sitten piti ottaa yksi ainesosa pois, lähti sieltä kaikenlaista muuta, mutta auto pysyi. Ja kun sopan aineksia luokiteltiin elämälle välttämättömiin ja muihin, niin oli siihenkin kasaan joku pistämässä auton.

Mietin tuota onnellisuussoppaa ja sen aineksia. Täällä Suomessa suurimmalla osalla ihmisistä ei niistä välttämättömistä aineksista ole pulaa, ja useimmille on sitä ylimääräistäkin tarjolla (niin kuin nyt vaikka se auto). Meidän maailmassa varmaan se, mistä onnellisuus saattaa kiikastaa on se ”kivaa tekemistä” (tai ne läheiset ihmiset, niiden puute tai kärhämät niiden kanssa).

Ihan pelkkä kiva tekeminen ei taida aikuiselle riittää onnellisuuteen. Mä jäin miettimään, missä vaiheessa ihminen rupeaa kaipaamaan sisältöä elämäänsä, tunnetta siitä, että omalla elämällä on merkitys. Lapselle se tunne taitaa olla itsestäänselvyys, pelkkä oma olemassaolo riittää antamaan elämälle merkityksen.

Ehkä se on juuri se, mitä mä lasten elämässä välillä kadehdin. Sitä ajattelee, että lasten elämä on niin yksinkertaista ja helppoa – vaikka eihän se ole, lapsillehan maailma nimenomaan on tosi monimutkainen, ja harva se hetki tulee esiin vaikeita asioita ja tunteita. Mutta ei lapsen tarvitse kysellä, mitä merkitystä sen elämällä on, sille riittää, että onnellisuussopan muut välttämättömät ainekset on koossa (ja sitten vielä se auto).

No, äitien ei yleensä myöskään tarvitse kysellä elämän tarkoitusta, niin kuin mä jo joku aika sitten totesin. Se on ihan lohdullista. Kyllähän se onnellisuuden tunne usein löytyy juuri siitä, että jonkun täytyy saada kiivetä juuri mun syliini.

Väsyttää

(null)

Onko se talvi? Onko se flunssan jälkiä? Onko se oikkuileva kilpirauhanen? Onko se vaan elämä? En tiedä, mutta väsyttää. Väsyttää aamulla herätessä, väsyttää päivällä ja illalla vasta väsyttääkin. Niinpä en nyt kirjoita mitään järkevämpää enkä kaiva kamerasta kuvaa sään patinoimasta pöydän pinnasta (koska oikein tulee taas valoisaa niin että voisi valokuvata vaikka lapsiaan?) Menen sänkyyn ja kokeilen onnistuisinko nukkumaan 10 tuntia, tai ehkä toukokuun puoliväliin.

En kai mä ole ainoa jota väsyttää?

p.s. Kuvassa esiintyvä zarogilainenkin on virkeämpi kuin minä, vaikka se on sentään tullut ulkoavaruudesta saakka. Keskusteltiin siitä, onko tuoli edelleen tuoli, jos toi zarogilainen päättääkin käyttää sitä hattuna.

”Panosta lapsesi koulumenestykseen”

miten tukea lapsen koulumenestystä”Panosta lapsesi koulumenestykseen”, sanottiin radiossa. Kuuntelin lisää, ja selvisi, että voisin panostaa lapseni koulumenestykseen palkkaamalla sille yksityisen tukiopettajan.

Mulla on sulle nyt ihan rahanarvoisia vinkkejä. Sen sijaan, että satsaat lapsesi koulumenestykseen palkkaamalla sille yksityisen tutorin kotiin, mä ehdotan panostamaan sen koulumenestykseen seuraavilla tavoilla:

  1. Lue lapselle. Lue sille jo ihan pienenä, ja lue sille ääneen vielä isompanakin, silloinkin kun se itse osaa jo lukea. Hanki kirjoja kotiin, lue niitä lapselle ja lue niitä itse.
  2. Syö lapsen kanssa. Aina parempi, jos laitatte yhdessä monipuolista ja ravitsevaa kotiruokaa, mutta myös einespinaattilättyjen ääreen voi istahtaa yhdessä keskustelemaan. Esimerkiksi siitä, mitä koulussa on tehty. Syötä lapselle myös aamiainen.
  3. Pistä telkkari kiinni ja ota tabletti ja puhelin pois. Pidä ruutuaika alle kahdessa tunnissa.
  4. Laita lapsi illalla ajoissa nukkumaan. Alakoululainen nukkuu helposti ylikin 10 tuntia kun annetaan nukkua.
  5. Komenna lapsi ulos pihalle leikkimään. Vielä parempi, jos lähdette koko perhe reippaasti kiipeilemään puissa, mutta jos ei muita nappaa, niin se lapsi ulos nyt kuitenkin, ja liikkumaan.
  6. Halaa lasta ja kerro sille, että se on ihana.

Että tässä nyt alkuun. Kun nämä olet tehnyt, voit mennä vanhempainvarttiin ja kysyä opettajalta, miten lapsella koulussa sujuu. Jos opettajan mielestä koulu sujuu ihan hyvin, niin jee, sittenhän kaikki on hyvin. Mutta jos opettajankin mielestä voisi sujua paremminkin, niin kysy, miten voisitte yhdessä auttaa lasta. Jos koulu vaikka tarjoaisi oppilaalle lain mukaan kuuluva tukiopetusta. Molemmissa tapauksissa säästyneet rahat voit pistää tulemaan Leluteekin tilillle, pistän laskun vaikka nimikkeellä vanhempainkonsultointi, 239€/kk (3 pidennettyä oppituntia alakoululaisen vanhemmalle, sis. alv 24%).

p.s. Nyt kun googlasin, niin huomasin, että näitä firmoja on useampiakin. Ihan oikeastiko me ollaan palaamassa/ siirtymässä siihen malliin, missä lasten koulumenestys ostetaan rahalla? Etelä-Korean tie olkoon meidänkin tiemme?