Elämänmuutoksia

Tämä kuva saattaa tulla Leluteekin uusille nettisivuille.

Tämä kuva saattaa tulla Leluteekin uusille nettisivuille.

Vanhempainvapaan aikana mä sain idean, ja nyt on tullut aika toteuttaa se.

Mä en ole täällä blogin puolella paljon huudellut työelämästäni. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä ei virallisesti ole ollut sinä aikana kun blogia olen pitänyt. Mä olen koulutukseltani filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja, mutta ennen kaksosten syntymää olin töissä nk. resurssiopettajana yläasteella, eli auttavana käsiparina niissä luokissa ja niiden oppilaiden kanssa, joilla sellaiselle oli tarvetta. Pesti oli kuitenkin määräaikainen, ja vanhempainvapaan loputtua piti keksiä jotain uutta.

Niinpä Leluteekki on nykyään paitsi tämä blogi, myös mun yritykseni Leluteekki Oy, joka rupeaa syksyllä järjestämään lasten ja vanhempien filosofiakahviloita Helsingissä. Leluteekin filosofiakahvilat on harrastus lapselle siinä missä vauvauinti tai muskari. Lasten filosofiakahvilassa 2-6 -vuotiaat kokoontuu kerran viikossa vanhempineen kyselemään, pohtimaan ja ihmettelemään. Jos sä olet lukemassa tätä blogia, niin mun tuskin tarvitsee erityisesti vakuuttaa sulle, että lapset on luonnostaan melkoisen filosofisia, ja filosofiakahvilassa vain annetaan kerrankin aikaa niille kysymyksille ja ajatuksille ja tuupitaan niitä vähän eteenpäin.

Filosofiakahvilassa ei siis luennoida taaperoille mannermaisen filosofian klassikoista, vaan lapsia lähellä olevista aiheista nostetaan esimerkkejä, joiden kautta päästään kiinni niihin Suuriin Kysymyksiin; mitä on olemassa? Kuka minä olen? Mitä voin tietää? Mikä on oikein? Kakkaako kirahvitkin? (tai no, jos jätetään kakkajutut johonkin luonnontiedekerhoon.)

Tää idea lähti tietenkin ihan musta itsestäni. Mä en ole lainkaan objektiivinen tässä asiassa, mutta musta ajattelu on ihmisen hienoimpia taitoja, ja sitä voi ja kannattaa kehittää, ihan pienestä pitäen. Lasten lisäksi mä ajattelin kuitenkin ehkä vielä enemmän niiden vanhempia.

Mä olen ollut yhteensä kuusi vuotta lasten kanssa kotona, ne on olleet hyviä vuosia, ja vaikka muutaman päivän (ja varsinkin iltapäivän tunnit) olisin kernaasti vaihtanut pois, niin mulle kotona oleminen sopi. Mutta varsinkin esikoisen kanssa mä kyllä myös kipeästi kaipasin keskustelukumppaniksi muitakin kuin sen puolitoistavuotiaan. Ja sitten kun muita aikuisia tapasi, niin mä olisin välillä halunnut puhua muustakin kuin siitä, miten meillä nukutaan ja syödään (vaikka nekin keskustelut on ihan älyttömän tärkeitä).

Niinpä Leluteekin filosofiakahvilat ei ole vain lapsille. Mä uskon, että lasten filosofiakahvilaan osallistuminenkin piristää kotivanhemman viikkoa vielä enemmän kuin taaperotanssi tai perhekerho, koska vanhemmat pääsee myös osalliseksi siitä aivojumpasta, ja muihin ryhmäläisiin tutustuu paremmin kuin lasten harrastuksissa yleensä. Mutta lisäksi on myös vanhempien omat filosofiakahvilat. Lapset otetaan toki mukaan, ja niille on oma aktiviteettinsa, jonka on tarkoitus olla niin kiehtova, että ne malttaa jättää vanhempansa käsittelemään aikuisten aiheita. Eli kerran viikossa pääsee puhumaan nukkumisen ja syömisen sijaan elämästä ja maailmasta vähän laajemmin, käyttämään aivojaan ja olemaan aikuinen, ei vain vanhempi. Ja bonuksena tutustuu toisiin vanhempiin, vähän enemmän kuin kenen äiti kukakin on.

Toki myös perhekahvila voi olla paikka filosofisille keskusteluille, mutta mä itse olen sen verran ujo ja hitaasti lämpiävä, että mua auttaa huomattavasti, jos joku muu antaa aiheen ja ohjaa keskustelua, muuten vierähtää aamu jos toinenkin ilman, että mä pääsen edes niihin ”mites teillä nukutaan” -keskusteluihin mukaan. Filosofiakahvila on paikka, johon on helppo tulla puhumaan, ajattelemaan ja tapaamaan ihmisiä.

Miltä kuulostaa? Mä olen itse (tietenkin) innoissani, mutta myös jännittää. Millaista filosofiakahviloissa oikeasti tulee olemaan, osaanko mä pyörittää sitä kaikkea muuta yritykseen liittyvää, ja tuleeko osallistujia niin paljon, että mä saan lapsille haalarit ensi talveksikin.

Ja teille, jotka nyt hihkaisitte innoissanne, että joo! tahtoo mukaan! voin kertoa, että filosofiakahviloita järjestetään Kulosaaressa Mommy&Me:ssa maanantaisin klo 9.30-10.30 lapsille, 10.30-11.30 vanhemmille ja tiistaisin klo 16.30-17.30 lapsille, ja Töölössä International Bookshop Arkadiassa torstaisin klo 15-16 vanhemmille ja 16-17 lapsille – ja niihin voi ilmoittautua vaikka heti, mulle suoraan sähköpostilla ( emilia.lehtinen@elisanet.fi ). Hinta on 57 euroa/kk (sis. 24% alv.) Perjantaina 15.8. Mommy&Me:ssa on avoimien ovien päivät, jonne filosofiakahvilaa voi myös tulla kokeilemaan. Sähköpostitse voi myös kysellä lisätietoja, ja kunhan Leluteekin nettisivut aukeaa, niin sitä kautta voi ilmoittautua tietysti myös. Ja lisää paikkoja ja aikoja varmistuu elokuun alussa.

Ja tämä on yksi harvoista mainoksista, joita aiheesta tulee olemaan täällä blogin puolella (meinasin sanoa, että ensimmäinen ja viimeinen, mutta ihan ehkä vielä uskalla luvata). Leluteekki-blogi muuttaa kyllä tulevien nettisivujen alaisuuteen, mutta sisältö pysyy samana – tai no, muuttuu sitä mukaa kun minä itse, mun äitiys ja elämä muuttuu. Mutta blogiin ei ole tulossa sellaisia ”keskiviikon ryhmässä vielä kolme paikkaa vapaana” -tyyppisiä postauksia. Toki mä toivon, että filosofiakahvilat tarjoaa ajatuksen aihetta tännekin, ja varmasti tämä otsikon lupaama elämänmuutos antaa kirjoitettavaa myös äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä, mutta mä olen itse niin tykästynyt tähän tällaisenaan, että haluan jatkaa samaan tyyliin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

p.s. Koululaisille on myös omat filosofiakahvilansa, ensi syksynä ne on tarjolla ainakin Töölön ala-asteella ja Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa.

 

Autobahn, ich liebe dich

autolla eurooppaan0 km

Minä: ”Mihin suuntaan mä nyt lähden tästä? Onks se laite päällä, miksei se sano mitään?”

Mies: ”Samaan suuntaan ku eilen, rupeat vaan ajamaan, niin se menee päälle.”

Minä: ”Enhän mä nyt samaan suuntaan voi lähteä, mehän joudutaan ties minne, eikö mun pitäisi päästä takaisin sille samalle moottoritielle? Eli mä lähden tonne, mistä me tultiin eilen?”

Mies: ”Niin.”

Takapenkki: ”Tomaatteja, tomaatteja, tomaatteja. Päärynöitä, päärynöitä, päärynöitä. Maisseja, maisseja, maisseja. Perunoita, perunointa, perunoita. Kurkkuja, kurkkuja, kurkkuja. Sipulita, sipulita, sipulita. Paprikoja, paprikoja, paprikoja.”

Navigaattori: ”Au prochain rondpoint, prenez la deuxième sortie à gauche, puis, prenez l’autoroute.”

Minä: ”Mitä se sanoi?”

Takapenkki: ”Nyt on mun vuoro laulaa! Tomaatteja, tomaatteja, tomaatteja. Päärynöitä, päärynöitä, päärynöitä. Kurkkuja, kurkkuja, kurkkuja.”

Mies: ”Tonne Baseliin päin. Seuraavasta.”

Navigaattori: ”Prenez la sortie, puis, prenez l’autoroute.”

Takapenkki: ”Perunoita, perunoita, perunoita. Tomaatteja, tomaatteja, tomaatteja. Porkkanoita, porkkanoita, porkkanoita.”

Minä: ”Ehkä sä voisit laittaa niille videon. Eiks Basel ole Sveitsissä, ei kai me sinne mennä?”

 17 km

Tabletti: ”Le dauphin émets des ultrasons à l’aide d’un organe que l’on appelle le sonar qui se situe audessus de son rostre.

Minä: ”Vieläkö tässä on joku rajoitus?”

Mies: ”Mitä? Odota. Ei ole, no limit.”

Minä: ”No sitten mennään. Oho.”

Mies: ”Hmmm?”

Minä: ”Ei tää jaksa, täs on ylämäki. Kattokaas hei maisemia, täällä on tällaisia hienoja vuoria. Mikä vuoristo tää on?”

Mies: ”Hmmm.”

Takapenkki: ”Ei ole vuoria, ihan tyhmiä. Minulla on korvat tukossa.”

Minä: ”No just siksi kun on vuoria, niin menee korvat lukkoon. Äsken mentiin ylös, nyt mennään taas alaspäin.”

84 km

Ohitan punaisen auton. Ohitan harmaan auton. Ohitan polkupyöriä kuskaavan auton. Ohitan pienen auton. Ohitan asuntovaunua vetävän auton. Valkoinen auto ohittaa meidät. Ohitan hevoskuljetusauton. Ohitan tummansinisen auton. Tummansinen auto ohittaa meidät. Ohitan matkailuauton. Ohitan toisen matkailuauton. Ohitan italialaisen rekan. Ohitan harmaan auton.

154 km

Tabletti: ”Dans les eaux entourant l’île de Porcro, la posédonie pousse en épaisse tapis que l’on appelle la matte.”

Minä: ”Voi hyvää päivää, mitä iloa tästä moottoritiestä on.”

Mies: ”Hmm?”

Minä: ”Taas tietöitä, me mennään kuuttakymppiä.”

Takapenkki: ”Missä me ollaan? Ollaanko Ranskassa?”

Minä: ”Ei olla enää, nyt ollaan Saksassa koko päivä. Onkohan tää sellainen natsien rakentama tie?”

Mies: ”Jos se kestää, niin se on natsien tekemä.”

Minä: ”No nyt ne ainakin korjaa sitä, että ei sekään loputtomiin kestänyt.”

273 km

Minä: ”Kohta voitaisiin pysähtyä. Käydäänkö me kaupassa vai mennään johonkin syömään?”

Mies: ”Katsotaan nyt ensin, mitä siellä on.”

Takapenkki: ”Pissahätä!”

Minä: ”Joo ihan kohta pysähdytään, ihan vähän aikaa vielä odotat. Voitko kattoa, mitä tuolla seuraavassa liittymässä on, ettei se ole mikään iso kaupunki?”

Tabletti: ”En automne, on dirait que les arbres sont tristes de perdre leurs feuilles. Mais non!”

Mies: ”Mene sinne vaan.”

Minä: ”Siis nyt seuraavasta käännyn? Tästä näin?”

Navigaattori: ”Faites demi-tour dés que possible. Faites demi-tour dés que possible.”

 

Ja niin edelleen, vielä 382 km.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

 

 

 

 

 

 

Sateenkaaren päässä on suihkulähde

suihkulähde

Kaupungin uusin suihkulähde.

Helsinki on kiva kaupunki lapsille, mutta yksi asia sieltä puuttuu: suihkulähteet, joissa voi leikkiä. Täällä Ranskassa toiset perheet tulee suihkulähteelle varta vasten eväiden ja uimapukujen kanssa, tai sitten suihkulähteen läpi juostaan pari kertaa ostoksille mennessä. Ja turha sanoa, että Suomessa on liian kylmä, Tukholman Rosengårdenissakin oli leikkimiseen sopiva suihkulähde.

suihkulähde

Kaupungin keskusaukion suihkulähde.

suihkulähde albi ranska

Jossain vaiheessa lapsi on jo niin märkä, että enempää ei enää voi kastua.

 

vanha suihkulähde

Toki on sitten myös 1800-luvun malleja, jotka ei sovi vesileikkeihin.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.