Pimeyden voimia vastaan

kynttilät collage pic”Miksi nyt on vielä yö?” Kello on varttia vaille kahdeksan aamulla.

”On aamu?” Kello on viisi iltapäivällä.

”Ei nyt ole aamu, nyt on pimeä!” Kello on seitsemän aamulla.

”Kaikki ihmiset nukkuu?” Kello on kahdeksan aamulla.

”Miksi nyt tulee härämää? Nyt on myöhä?” Kello on puoli neljä iltapäivällä.

”On yö?” Kello on puoli viisi iltapäivällä.

Selvästikään näiden leveysasteiden valaistusolosuhteisiin sopeutuminen ei kulje geeneissä – tai sitten ne geenit on hävinneet niille ranskalaisille geeneille. Mutta ei tähän näytä sopeutuvan oppimallakaan, tai ainakaan reilu kolmekymmentä talvea ei vielä ole riittänyt sopeutumiseen. Tässä vaiheessa vuotta mä aina kyllä mietin, että kyllä melkoisia täytyi olla niiden esi-isien näiltä kulmilta pyytämien saaliiden, että niiden takia kannatti asettua tänne. Ja oliko se nyt sitten kuitenkaan reilua, näin jälkipolvia ajatellen.

jouluvalotNo, huomenna saa avata joulukalenterin (monissa blogeissa näkyy myös olevan joulukalentereita tulossa, itse odotan Sinisen keskitien kalenteria). Jouluvalotkin saatiin ikkunoihin – kynttiläasetelmat mä kaivoin esiin jo kuukausi sitten. Ja nyt näyttää piha peittyneen valkoiseen harsoon, jos se on aamulla vielä jäljellä, niin lapset on ihan pitelemättömiä, ne on vinkuneet lunta jo pari kuukautta. Mä en ole mikään erityinen lumen ystävä, mutta nyt sitäkin on ruvennut kaipaimaan, mitä tahansa muuta kuin tätä ikuista mustaa.

Pahintahan se mustuus on autolla ajaessa. Tuntuu ettei näe yhtään mitään, eikä jalankulkijoita varsinkaan. Ensimmäisen pimeässä ajetun kierroksen jälkeen mä kaivoin kaapissa nököttäneen heijastinteippirullan esiin ja teippasin lapset yltä päältä – ja myös oman käsilaukkuni. Lasten vaatteissahan heijastimia yleensä onkin jo valmiiksi, mutta aikuisten vaatteissa ei, ja olisihan se ikävää jos ne jäisi orvoiksi ihan vain heijastimen puutteen vuoksi.

heijastin laukkuHeijastimien ongelmahan on se, että ne on rumia kuin synti, mutta tää on vähän sama juttu kuin pyöräilykypärän kanssa; mun äiti sai vakuutettua mulle jo teini-ikäisenä, että kyllä se kypärä kuitenkin on paremman näköinen kuin aivot asfaltilla.

Miten te pärjäätte pimeyden kanssa? Pohjoisempana asuvilla taitaa sentään olla lunta jo apuna – vaikka valoa sitten on vieläkin niukemmin. Kuuntelin aamulla, kuinka radiossa luettiin auringon nousu- ja laskuaikoja: ”Inarissa aurinko nousee seuraavan kerran yhdestoista tammikuuta.” Että mitä mä tässä valitan.

p.s. Muistakaapa bloggaajat ilmoittautua ainekirjoitushaasteeseen, aihe on siis julkaistu.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

”Joulua!” Helppo joulukorttiaskartelu

helppo joulukorttiaskartelu http://blogi.leluteekki.fi

Postaus sisältää tähdellä merkittyjä affiliate-linkkejä. 
Jos siis päädyt tilaamaan askartelutarvikkeita tätä kautta, 
tuet samalla Leluteekin filosofiakahviloita.

Kyllä oli helppoa jouluaskartelu yhden lapsen kanssa! Yleensä mä järjestän kaikki askartelut lapsille yhdessä tai sitten esikoiselle omansa, mutta nyt poika oli kipeänä kotona, ja ajattelin käyttää tilaisuutta hyväksi. No, poika ei ole yhtä innostunut askartelusta kuin siskonsa, joten tehtiin tällaisia erittäin helppoja ja nopeita joulukortteja, joiden tekeminen sopii myös ihan pienille.

Tarvikkeet

Leikattiin tontulle huovasta lakki ja liimattiin se korttiin, sitten rypistettiin silkkipaperista lakkiin kulkunen ja piirrettiin tontulle kasvot. Jos lakin leikkaa vaikka pahvista, pääsee paremmin harjoittelemaan saksien käyttöä, huopaa on vähän hankala pienen leikata itse. Toisessa mallissa kurkkii sitten useampi tonttu. Aika pelkistettyjä, mutta mun mielestä tyylikkäitä näistä tuli. Kysyin lapselta, mitä sinne sisälle kirjoitetaan. ”Joulua.” Ei mitään turhaa siinäkään.

jouluaskartelua: helpot itsetehdyt joulukortit http://blogi.leluteekki.fiKaikkea muuta kuin helppoa oli pari päivää sitten, kun olin luvannut, että leivotaan pipareita koulun jälkeen. Taikina oli kaupan pakastealtaasta (tykkään itsetehdystä taikinasta, mutta joskus helppous on valttia), mutta sen jakaminen kolmeen osaan, osien kaulitseminen ja kolmesta taikinasta piparien ottaminen pisti hermot koetukselle. No, piparit saatiin leivottua, lapsille tuli selväksi, että niitä ei sormin saa nosteltua pellille, ja mä lupaan seuraavalla kerralla suhtautua rennommin – vaikka taikinaa sitten pitäisi kaulita seitsemän kertaa uudelleen.

piparit 2

Tässä kuvassa näkyy hämäävästi vain yksi piparimuotti. Meillä on niitä 40. Ja silti niistä tuli riitaa.

Lisää joulukorttiohjeita löytyy blogin lisäksi mun Pinterest -talulta otsikolla joulukorttiaskartelua.

Ainekirjoitushaaste: viides aihe

AinekirjoitushaasteLiinan alkuun panema ainekirjoitushaaste jatkuu. Viimeksi luettiin hyvin erilaisia ja pysäyttäviäkin sankaritarinoita, ja tämän mainion aiheen antanut Täti-ihminen arpoi mut seuraavan aiheen antajaksi. Ja täältä se tulee:

Paras ystäväni

Aidon otsikkoaineen tapaan aihe on kirjoittajan vapaasti tulkittavissa (mä odotan edelleen, kenellä pokka pitää palauttaa tyhjän blogisivun – ja mistä aiheesta). Julkaisuhetki on sunnuntaina 15.12. klo 18 (myöhässä palautetutkin aineet kuitenkin huomioidaan).

Idea on siis avoin haaste, johon kuka tahansa bloggaaja saa osallistua kirjoittamalla näkemyksensä annetusta otsikosta (ja tuota Täti-ihmisen sommittelemaa logoa saa käyttää vapaasti kuvituksena, siitä voi ilmeisesti askarrella myös bannerin sivupalkkiin). Ilmoittaudu mukaan tämän postauksen kommenteissa, niin mä osaan lisätä kaikki osallistujat koosteeseen (ja pääset osallistumaan arvontaan seuraavan aiheen keksijäksi!) Ja mainosta haastetta toki omassa blogissasi, mukaan on joka kerta tainnut tulla uusiakin kirjoittajia, ja lisää mahtuu. Ja joka tapauksessa, varaa kyseinen sunnuntai-ilta herkullisten kirjoitusten lukemiseen!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.