Syysaskartelua: lehtikranssi

syyslehdistä tehty kranssi
Postaus sisältää tähdellä merkitys affiliate-linkin, 
eli jos päädyt tilaamaan kuumaliimapistoolisi tätä kautta 
(kannattaa muuten saman tien ottaa pari pakettia niitä 
puikkoja), niin tuet samalla Leluteekin filosofiakahviloita.

Nyt tulee syysaskarteluista syksyisin: lehdistä tehty kranssi. Tämä oli myös ehdottomasti helpoin, mä en tiedä miten meillä meni näin kauan tämän aikaansaamiseksi.

syysaskartelu lehtikranssi

Tarvikkeet:

  • eri kokoisia ja värisiä syyslehtiä (kirjan alla prässättynä, eli pitää malttaa odottaa seuraavaan päivään)
  • paperilautanen (jos et jo arvannut)
  • sakset
  • liimaa (käytettiin kuumaliimapistoolia ekaa kertaa, toimi tähän loistavasti)

 

syksy askartelu lehdistä kranssi

Leikataan paperilautasesta keskusta pois, leikataan lehdistä varret pois, sovitellaan alustava sommitelma lehdistä, ja liimataan ne paikoilleen. Jos käyttää kuumaliimaa, niin askartelu on lapsille vähän tylsää, saa vain osoittaa mihin kohtaan lehti pitäisi laittaa (ja sitten äiti kuitenkin liimaa toiseen paikkaan kun se sopii paremmin siihen), mutta erikeeperilläkin tämä varmaan onnistuu. Ja kranssiinhan voi sitten lisätä myös muita syksy -teemaan sopivia elementtejä, tammenterhoja tai kastanjoita vaikka.

syksyinen askartelu lehdistä kranssi

Ehdittiin siis vielä saada syyskranssi oveen. Jos tätä lähtee tekemään vähän aikaisemmin syksyllä, niin lehdethän voi myös hyvin piirtää ja värittää itse, tai leikata värillisestä paperista. Me keksittiin tätä tehdessä jo ehdotus talvikranssiin, jospa saadaan se tehtyä ennen lumien sulamista. Ja meidän keväisestä kukkakranssista tuli nyt hieno kruunu.

 

Muistatko sokeripalan?

polio syyria

Sinne nekin on kirjattu, poliorokotukset.

Poliovirus leviää Syyriassa. Olipa ahdistava uutinen. Poliohan sairastuttaa ennen kaikkea pieniä lapsia, niitä joilla ei ole sodan kanssa mitään tekemistä, mutta jotka kärsivät siitä kaikkein eniten.

Mä en ole mitenkään yksiselitteisesti kaikkien mahdollisten uusien rokotteiden kannalla, mutta se on niin väärin, että lapset joutuvat kärsimään taudista, joka oli maasta ennen sotaa jo hävinnyt. Että vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta suojella lapsiaan.

Nuoremmat lukijat ei ymmärrä otsikkoa alkuunkaan, mutta sehän viittaa siis siihen, että Suomessa puhkesi polioepidemia 1984. Me kaikki käveltiin terveydenhoitajan luokse jonossa syömään sokeripala, jossa rokote oli. Epidemia pysähtyi. Pelastakaa lapset peräänkuuluttaa tulitaukoja Syyriaan, jotta rokotukset saataisiin siellä uudelleen käyntiin. Jospa sielläkin epidemia pysähtyisi.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

p.s. Syyrian lasten auttamiseksi voi myös lahjoittaa rahaa ainakin Pelastakaa lapset -järjestön, Unicefin, Kirkon ulkomaanavun, World Visionin tai SPR:n katastrofirahaston kautta. Ja huomiseksi mä koetan etsiä itselleni jonkun hyvän lapsiin liittyvän uutisen. Tai no onhan sekin, että ennen Syyrian epidemiaa poliota esiintyi enää neljässä maassa maailmassa.

Desibelirajoja ja rakkautta

desibelirajoja ja rakkauttaMeillä ei ole desibelimittaria kotona, mutta pikkuisen epäilen, että meidän asuinuoneiston keskiäänitaso ylittää lakisääteisen 35 desibelin rajan aika hulppeasti. Vaikka meillä ei ole telkkaria ja musiikkiakin kuunnellaan vain valittuina hetkinä ja naapurit on täysin äänetöntä sorttia. Mutta kun meillä on nuo lapset. Mihinköhän tästäkin voisi valittaa?

Mä pidän hiljaisuudesta. Tai ei, väärä sanavalinta: mä rakastan hiljaisuutta. Juuri nyt tuntuu, että mä erittäin mielelläni lähtisin johonkin kahden viikon hiljaisuuden retriittiin. Tämän perusteella voisi tietysti kuvitella, että mä olisin valinnut ammattini huopatossualalta, mutta kyllä mä koulun melussa ja hälyssä olen viihtynyt – siellä on yleensä edes opettajainhuoneen vessassa aika hiljaista.

Totta kai on ihan epärealistista olettaa, että kolme lasta pysyisi hiljaa kauemmin kuin kaksi minuuttia. Mutta joskus vain liika on liikaa. Äsken saunassa yksi rummutti löylyhuoneen puolella pieniä ämpäreitään ja kaksi muuta piti pesuhuoneessa sellaista menoa, että olisi voinut kuvitella olevansa jonkun keskikokoisen kylpylän lastenaltaalla. Joskus sellainen rempseä saunominenkin on kivaa, mutta kyllä mä yleensä olisin enemmän sellaisella zen-linjalla, hengitetään silmät kiinni ja rentoudutaan. Varsinkin kun viime päivien lempilelu on ollut tuo kuvassa esiintyvä albanialainen perinnesoitin. En muuten ollut minä, joka sen lapsille ostin.

No, myönnetään; jos se keskiäänitaso lasketaan koko vuorokauden ajalta, niin ei se meillä sitten ylity. Juuri nyt kuuluu vain tietokoneen hurina, koiran vaimea kuorsaus ja miehen hymähtely kun se katsoo jotain ranskalaista ajankohtaisohjelmaa. Ja tätä samaa on tiedossa seuraavat kymmenen tuntia. Siksi mun onkin vaikea mennä nukkumaan aikaisin, kun nautin niin paljon näistä illan hiljaisista hetkistä, koetan tankata niitä, jotta jaksan taas seuraavana päivänä jakaa desibelirajoja ja rakkautta.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.