Lihaton lokakuu Leluteekissä

Ajattelin että lihan vähentäminen olisi koiralle surullista (sehän syö jämät lasten lautasilta), mutta yllättävän hyvin upposi sillekin soijapihvi.

Jos olet Facebookissa (ja varmaan muutenkin) olet taatusti tietoinen tästä ”Lihaton lokakuu” -kampanjasta. Sattuipa sopivasti, kun juuri viime viikolla sain blogiyhteistyönä (ohoh, meikäläisellä on blogiyhteistyötä!) uuden lasten kasviskeittokirjan Makumetkuja murusille (siitä lisää huomenna), jossa on myös Leo Straniuksen erittäin vakuuttava artikkeli kasvissyönnin ekologisuudesta. Mä syyllistyn tosi helposti kaikissa ympäristöjutuissa, ja vaikka Straniuksen artikkelissa on erittäin hyvin esimerkkejä myös siitä, mitä yhteiskunnan tasolla pitäisi tehdä kasvissyönnin lisäämiseksi, niin mulle riitti taas pelkkä maininta siitä, että lähituotettu luomuliha (jota meillä suositaan) ei ole planeetan kannalta kestävä ratkaisu. Eli mä olen (taas) valmis tekemään parannuksen.

Nythän on niin, että meillä tosiaan syödään lihaa ja kaikkia muita mahdollisia eläinkunnan tuotteita (tai no, kaviaaria ei ole viime aikoina ollut pöydässä). Kun mä aikoinaan muutin pois kotoa, niin mä ryhdyin kasvissyöjäksi, juuri ekologisista syistä, mutta se sitten jäi, kun lähdin opiskelemaan Ranskaan – mä en jaksanut loputtomiin selittää miehelle, että kinkkumunakas ei oikeastaan ole kasvisruokaa. Myös yliopiston ruokalan vaihtoehdot kävi vähitellen yksitoikkoisiksi: lihaa, lihaa joka ei ole sianlihaa tai sitten pelkkiä ranskiksia.

Liha on musta myös tosi hyvää, eli kasvissyönti tarkoittaa oikeasti luopumista jostain. Mutta joo, vaikka musta on ihan ok, että ihmiset syö eläimiä, ja jopa kasvattaa niitä ihan vain syötäväksi, niin nykyisenkaltainen eläintuotanto ei ole ok. Mä en rupea puhumaan eläinten oikeuksista (se on filosofisesti melkoinen ansa), mutta mun lempparini hyve-etiikka toimii tässäkin: hyvä ihminen ei tuota tarpeetonta kärsimystä eläimillekään. Siksi meillä siis suositaan sitä luomulihaa, niillä eläimillä on edes vähän kivempi elämä. Mutta sitten on tosiaan tämä ekologinen puoli: lihamakaronilaatikko kuluttaa seitsemänkertaisesti luonnonvaroja soijarouhemakaronilaatikkoon verrattuna (tämäkin Straniuksen mukaan).

No, mä en rupea vääntämään tästä miehen kanssa, mutta omat lounaani mä voisin hyvin taas vaihtaa kasvisruokaan, samoin omilla ruoanlaittovuoroillani ujuttaa vähän enemmän linssejä ja soijaa lastenkin lautasille. Varsinkin kun Straniuksen mukaan ei ole juurikaan väliä sillä, tuleeko se soija Brasiliasta, kunhan sen hakee kaupasta muulla kuin omalla autolla (mua on nimenomaan häirinnyt näiden supereksoottisten kasvisruoka-aineitten olettamani epäekologisuus). En sitten eilen mennyt Prismaan autolla vaan roudaan lasten koulumatkalla kauppakärryni kanssa ostokset bussissa (pelkkään lähikauppaan ei ole varaa). Kiitätte vielä mua, kun ilmastonmuutos pysähtyy. Ja mä vielä palaan tämän projektin edistymiseen, kunhan se nyt siis ensin edistyy. Ei siis lihaton lokakuu, mutta lihattomampi kuitenkin – tai linssisempi, jos ajatellaan positiivisesti.

Onko teissä lukijoissa lihansyönnin vähentäjiä? Nopealla vilkaisulla tuolla kampanjan facebook-sivuilla oli paljon tuttuja, jotka on olleet kasvissyöjiä vuosikymmeniä, mutta kuulisin mielellään muista, jotka rupeaa (uudelleen)opettelemaan kasvissyöntiä.

Edit. Nyt on siis kasvissyönti aloitettu ja sen kunniaksi lukijoille on arvonta, jossa voi voittaa kasviskeittokirjan!

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.

Syysaskartelua: oma vaahtera ikkunalaudalle

syysaskarteluaMulla on kokonainen Pinterest -sivu täynnä askarteluideoita syksyyn, mutta syysaskartelu on toistaiseksi jäänyt, kun viikonloput on olleet niin täynnä ohjelmaa. Mutta tänään oli sitten pienten päiväuniaikaan taas hyvä hetki, ja toteutettiin tämä syksyinen puu, aika lailla samalla tekniikalla kuin keväinen paperikukka. Alkuperäinen ohje löytyy täältä. Jos siis kaipaa aidoista syksyn lehdistä tehtävää askartelua, niin kannattaa tsekata tuo meidän aikaisempi aurinkosieppari, tai sitten Mitä mä tekisin -blogin vinkit syksyn lehdistä askarteluun.

syksy askarteluaMutta nyt siis ihan itse tehtyjä syksyn lehtiä:

Tarvikkeet

  • vessapaperirulla (kyllä, nyt siis vihdoin luvassa askartelua vessapaperirullista!)
  • talouspaperia  (tai niin kuin alkuperäisessä ohjeessa: pyöreitä valkoisia suodatinpusseja)
  • sakset
  • tussit
  • vettä (suihkupullo olisi kiva)

syysaskarteluaLehdet valmistetaan leikkaamalla talouspaperista isoja pyörylöitä (meillä oli neljä paperia), värittämällä niihin tusseilla syksyn väreillä (meillä veti vähän pinkiksi) ja sitten pirskottamalla vettä päälle, niin että värit leviävät paperiin nätisti. Sitten laitetaan paperit kuivumaan esim. patterin päälle, ja sinä aikana valmistellaan runko: leikataan lovia rullan toiseen päähän. Rungon voisi tietysti myös maalata ruskeaksi. Kun lehdet ovat kuivuneet, ne vain niputetaan ja tungetaan rungon sisään. Jos haluaa kokonaisen metsämaiseman, puita tarvitaan tietysti useampia ja lehdistä voi leikata pikku palasia ”maata” peittämään.

Lopputulos voisi kyllä tällä värityksellä olla yhtä lailla keväällä kukkiva puu – sikäli hyvä, että nyt ei ole kiirettä korjata sitä tuosta ikkunalaudalta mihinkään.

Klikkaa linkkiä ja seuraa Leluteekkiä bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa. Instagramista ja Twitterista Leluteekki löytyy myös, samoin Pinterestistä.

Heppahullut

talutusratsastusta Helsingissä

Ja hevosten kuvaaminen on aina yhtä vaikeaa.

Käsi ylös: kuka on harrastanut ratsastusta? Jep, en ole ainoa. Ja niinpä myös kirjahyllyyn on jäänyt pyörimään muutama ”Maailman hevoset ja ponit”  (”Lauran ponitalli” on vielä saanut olla rauhassa ylähyllyllään, mutta eiköhän senkin aika vielä tule). Ilmeisesti maailman hevoset ja ponit teki vaikutuksen, koska esikoinen on nyt muutaman viikon huokaillut, miten ihania hevoset on, ja miten ihanaa olisi päästä ratsastamaan.

Päätin sitten olla maailman paras äiti ja vein lapset tänään talutusratsastukseen. Ja olihan se kivaa, varsinkin kun tallille on 15 minuutin pyöräilymatka (eikä sitä loputonta bussilla rytyyttämistä ja mudassa rämpimistä mikä yleensä tallille pääsemiseen aina liittyy) ja talutuskierroksen hinta oli 5 euroa. Eli voimme suositella: Keskustalli Ruskeasuolla, talutusratsastusta lauantaisin klo 10.30, ei ennakkoilmoittautumista eikä alaikärajaa, kunhan kypärä pysyy päässä ja peppu satulassa (ja kypärän saa siis lainaksi).

Mutta vaarallista tää on: mä hetken jo mietin, miten edulliseksi tulisi, jos meillä olisi oma poni, eikä tarvitsisi maksaa kolmen (tai neljän) ihmisen ratsastustunteja. Just.

Klikkaa linkkiä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla – tai tykkää Leluteekistä facebookissa.