Lisää kasvomaalausohjeita

Koska näyttää siltä, että joka päivä joku eksyy tänne etsiessään kasvomaalausideoita, niin laitetaanpa niitä sitten lisää (tai sitten joku ei vaan muista blogin nimeä, ja hakee sitä googlesta kasvomaalaus -termillä, hmmm). Täältä edellisestä postauksesta löytyy mm. linkkejä englanninkielisiin ohjeisiin.

Tässä olisi vaihe-vaiheelta tehtynä helppo keijukainen, johon olen aika tyytyväinen – aika nopea toteuttaa, ja tulee kivan näköinen, kun laittaa pohjavärin päälle valkoista ja jotain kontrastiväriä lisäksi.

kasvomaalaus keijukainen 1

Eli ensin sienellä pohjaksi jotain keijukaisille sopivaa väriä vähän niin kuin naamioiksi silmien ympärille. Ja ihan niin kuin vesiväreissä, sientä täytyy kostuttaa veteen ennen värin ottamista. Mutta ei liikaa, muuten rupeaa valumaan.

kasvomaalaus keijukainen

Sitten lisätään valkoisia kiemuroita ja pisteitä.

kasvomaalaus keijukainen

Ja sitten muunvärisiä pilkkuja kiemuroiden sekaan. En jostain syystä tajunnut ottaa kuvaa edestäpäin, joten kulmien välissa oleva otsakoriste (välttämätön keijukaiselle) ei nyt oikein näy. Tehdään joku toinen päivä uudestaan.

Ja klassikko: perhonen.

kasvomaalaus perhonen

Ensin siis tehdään yhdellä värillä siivet sienellä ja nenän päälle vartalo pensselillä. Valittiin tällä kertaa vihreä, kun sitä ei tule paljon käytettyä.

kasvomaalaus perhonen

Siipien ja vartalon reunoille tehosteväriset reunukset pensselillä – oranssi ei ollut paras valinta vihreän kaveriksi. Samalla värillä tehdään parit kiemurat siipien päälle.

kasvomaalaus perhonen

Ja vielä toisella värillä ja valkoisella pilkkuja kiemuroiden sekaan. Valmiina lentoon!

Ja tässä vielä pieni kasvomaalaus poskeen: delfiini (tai voi se olla haikin). Mereneläimethän on aika kivoja, koska ne sopii hyvin sekä tytöille että pojille. Mustekala voisi olla tosi hauska, täytyypä kokeilla.

kasvomaalaus delfiini pojalle

Sienellä (tai pensselillä) merieläimen muoto.

kasvomaalaus delfiini pojalle

Ja siihen yksityiskohdat, silmät ja suu ainakin, jotain varjostuksia voi myös laittaa. Meidän pensseli on ihan liian leveä, niinpä delfiinillä on aika leveä suu.

Olisiko toivomuksia kuvista? Kaikkea voidaan yrittää, tuloksista en mene sanomaan mitään.

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Heko heko mikä eko

taapero y

No, kun joku kuva piti laittaa. Näille tulee varmaan jatkoa lähipäivinä, lapset on innostuneet valokuvauksesta.

Pakko vääntää sanaleikkiä näistä ekoteoista. Sinisen keskitien Bleue siis haastoi mut listaamaan ekotekoja ja -vinkkejä tuon ilmastovanhemmuus -juttuni kommenteissa. Ekopostauksia löytyykin nyt jo Siniseltä keskitieltä, Pudonneita omenoita -blogin Liinalta, Arjen takaa -blogista, Salamatkustajalta ja Sekavuustilasta.

Mä luen parhaillaan Barbara Kingsolverin ”Flight Behaviour” – nimistä romaania, jossa pääosia näyttelee äitiys ja ilmastonmuutos. Paikoin viesti on niin masentavaa, että – no olen vain ihan pohjiani myöten masentunut. En vain jaksa tajuta, miten me tai meidän valitsemat poliitikot ei saa asioihin vauhtia. On se nyt hieman noloa, että maailmanloppu näyttää aiheutuvan ihan saamattomuudesta – vai ahneudesta? Romaania suosittelen kuitenkin lämpimästi.

Mulla on näiden ekotekojen kanssa aina se ongelma, että ne on niin suhteellisia. Mun matokompostit ei paljon paina siinä kun suomalainen maatalous rehevöittää Itämerta, ja toisaalta mun matokompostit ei myöskään paljon paina verrattuna siihen, mitä kaikkea mä oikeasti voisin tehdä jos haluaisin. Mutta jos ihmisiltä vaatii liikaa, ne ei tee sitäkään vähää, ja valitettavasti munkin pienet piiperrykset on enemmän kuin mihin monet kokee pystyvänsä – tai viitsivänsä, tai haluavansa tai…

Mä pyörittelin näitä omiani mielessäni viikon odotellen, että lista jotenkin siitä kasvaisi ja sädekehä sen mukana, mutta ei nyt siltä näytä. Ajatuksena oli listata omia pieniä ekotekoja, jos niistä vaikka joku saisi innoitusta, mutta tuolla Bleuen listassa oli noita munkin juttuja jo aika kattavasti, niin enpä nyt listaa kaikkea uudelleen tähän.

Mä aloitan vinkeistä:

  • sellaisesta vähän paksummasta kulahtaneesta trikoopaidasta kun leikkelee nenäliinan kokoisia lappuja ja hankkii kukkien suihkutuspullon, ei kosteuspyyhkeitä enää juuri tarvitse. Toimii loistavasti myös lasten nenäliinoina. Voisi käyttää myös talouspaperin korvikkeena, mutta siihen mä en jotenkin ole päässyt. Kun pesee ne pesupussissa, ne voi lätkäistä kuivamaan patterille, eikä tarvitse edes ripustella erikseen.
  • mikrokuituliina on siivouksessa ihan ehdoton, ei tarvitse paljon myrkkyjä käyttää ja korvaa monesti imurinkin (meillä lähinnä siksi, että lapset on vähän hysteerisiä sen äänen suhteen, mutta säästyypä sähköäkin).

Sitten sädekehän kiillottamista:

  • Satu kehui tuolla, että sen ripsiväri on vuodelta 2011 – hah, sanon minä, mun ripsari on vuodelta 2005! Tosin viimeiset pari kuukautta se on kaivannut uusimista, mutta eiköhän sillä vielä kesään saakka pärjäile. Mä en siis käytä kovin paljon kosmetiikkaa. Luin luomukosmetiikan olemassaolosta vasta parisen viikkoa sitten, en sitten tiedä kumpi taas on parempi, Espoossa valmistettu ei-luomu vai jossain merten takana tehty luomu.
  • Mä käyn suihkussa kerran viikossa. Päivittäin pesen kyllä valittuja paloja käsisuihkulla, mikä on helpompaa keskeyttää, jos keittiöstä kuuluu epäilyttävä räsähdys tai huutoa, mutta säästyy siinä varmaan vettäkin.
  • Meidän lapset kylvetetään yleensä pari kertaa kuussa. Tarkistakaa tilanne aistinvaraisesti ennen kuin soitatte lastensuojeluun. Taas säästyy vettä (tosin oikeastihan tää johtuu vain mun laiskuudesta – ja vähän atooppisesta ihostakin).
  • Meillä on kohtuullisen vähän sähkölaitteita, varsinkin kun ottaa huomioon, että mies on elektroniikkainsinööri. Ilman mikroaaltouunia elettiin 10 vuotta, myös kolmen lapsen kanssa. Telkkaria ei ole, eikä sitä niin ollen tarvitse sammutellakaan. Sauna on, mutta siellä siis käydään korkeintaan pari kertaa kuussa.
  • Yli 2-vuotiaiden kotihoidontuessa on se hyvä puoli, että mä en todellakaan osta juuri mitään, mikä ei mene suusta alas, ja senkin vähän käytettynä (ruoka on vielä ostettu uutena). Viimeisten neljän kuukauden aikana mä olen ostanut itselleni kolme paria sukkiksia ja viisi paria sukkia. Niiden edeltäjät oli vuodelta 2009.

Ja syntejä:

  • Meillä syödään lihaa, enemmän kuin tarvitsisi. Monesti luomua, mutta silti. Tästä mä olen nyt tämän viikon aikana koettanut taas omassa kokkauksessani vähentää.
  • Meillä on auto käytössä. Tosin yhteiskäytössä, mutta silti. Tosin vain pari ajelua viikossa, mutta silti. Tämä on ihan puhdasta mukavuudenhalua, ei Helsingissä asuva lapsiperhekään tarvitse välttämättä autoa – se vain helpottaa elämää.
  • Me ollaan viime vuosina lennetty 2-4 kertaa vuodessa. Tosin vain Eurooppaan, mutta silti. Tätä ekosyntiä en tullut ajatelleeksi silloin kun ruvettiin miehen kanssa yksiin – ja niihin aikoihin reissattiinkin vain vuoden tai parin välein, mutta lasten kanssa on ollut ”pakko” käydä sukuloimassa. Tietenkään ei ole pakko, se on vain kivaa. Mutta jonain päivänä, parin vuoden päästä kun ne ei nuku enää päiväunia ja jaksaa kantaa reppussaan muutakin kuin unilelun, lähdetään junalla.
  • Mä ostan lapsille tosi paljon vaatetta, käytettynä, mutta silti.

En tiedä, kannattaako mun ottaa tota Kingsolveria iltalukemiseksi, vähemmästäkin menee yöunet. Mutta jos se välillä taas kertoisi kakkavaipoista ja äidin kirpparikierroksesta, eikä niin paljon siitä maailmanlopusta. Itsepetoksessa on hyvä elää.

Ja bloggaajat saa siis ottaa haasteen vastaan. Myös sellaisia kohtuullisen laiskalle ihmiselle sopivia ekovinkkejä otetaan mieluusti vastaan.

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla

Lapsimessut; käyty

Mä olin käynyt yhden ainoan kerran lapsimessuilla, viisi vuotta sitten, kun esikoisen ja mun tanssiryhmä esiintyi siellä (tosin meitä ei pyydetty esiintymään, mutta saatiin sentään ilmaislippu vaikka koreografiat olikin vähän haussa), mutta tänä viikonloppuna tuli otettua vahinko takaisin korkojen kanssa.

Perjantaina mä olin iltapäivän esittelemässä ranskalaista Jules Verne -koulua.Siitä hyvästä saatiin vapaaliput.

lapsimessut 2

Ranskalainen Jules Verne -koulu. Kaikki jotka kuvassa näyttää ihan ranskalaisilta tosiaan on sitä, enkä minä valepuvussa.

Lauantaina ja sunnuntaina mä seisoin tunnin verran käsi ojossa messukeskuksen edessä hymyilemässä ihmisille ”Hei, MLL:n Kevätilo -keräykseen!” Tuosta linkistä voi myös lahjoittaa, jos satuit kulkemaan yrmeänä ohi. Roposet menee paikallisyhdistysten toimintaan, eli meidän tapauksessa esim. kaupungin perimään riistovuokraan koulun jumppasalista, jossa lapsilla on liikuntakerho.

Tänään siirryttiin sitten itse asiaankin siinä vaiheessa, kun mulla oli kädet jäässä keräystörpön pitelystä. Esikoinen oli aika innoissaan kaikista pomppupaikoista, askarteluista ja eläimistä.

lapsimessut 1

Värjättyjä maissinaksuja liimataan vedellä toisiinsa.

Kaksoset joutui toipilaina vielä jäämään kotiin, mutta ei se mitään, pääsihän nekin ihailemaan askartelujen tuloksia. Poika tutustui niihin lähemminkin.

lapsimessut 3

Taaperon mielestä maissinaksu on maissinaksu, vaikka sitten siniseksi värjättynä.

Katsotaan miten ensi vuonna käy. (Edit 2014. Jep, nyt löytyy lukijoiden toiveesta raportti kaksosten retkestä Lapsimessuille)

Klikkaa tästä ja seuraa blogia bloglovinin kautta tai blogilistalla