Vuoden biisi 2016

vuodenbiisi2016

On taas SE aika vuodesta. Vuoden 2016 musiikki on julkaistu ja nyt asiantuntijat kertovat, mikä yksittäinen kappale kosketti eniten.

Ilahduttavan monipuolinen joukko musahahmoja on myös mielipiteissään piristävän hajautuva. Ainoastaan muutama kappale ja/tai artisti sai yli viidenkymmenen henkilön raadilta useamman maininnan. Kyseiset kappaleet on esitetty alla ensin, loput sen kummemmin järjestelemättä. Vuoden biisi 2016 -soittolistan löydät tämän linkin takaa ja kutakin kappalenimeä klikkaamalla pääset biisin videoon tai kuuntelulinkkiin (kun sellainen on saatavilla). Jos oma Vuoden biisisi ei ollut listalla, voit halutessasi ilmoittaa valintasi kommenteissa.

Vuoden biisit 2016, olkaa hyvä.

ANOHNI: Drone Bomb Me

Anohnin uuden Hopelessness albumin avausraita Drone Bomb Me nousee itselläni reippasti ylitse muiden tämän vuoden hienoja biisejä läpikäydessä. 9-vuotiaan afgaanitytön näkökulmasta kirjoitettu balladi videoineen teki syvän vaikutuksen. Vuoden sykähdyttävin biisi tuotannoltaan ja kantaaottavilta sanoituksiltaan. Hieno artisti. Hänen kaltaisiaan tarvitaan lisää.”
– Roberto Rodriguez / DJ ja Bassoradion musiikkipäällikkö

”Koko levy on visionäärinen yhteistyö, joka kiteyttää useita vuoden tärkeimpiä teemoja ilman vaivaannuttavaa saarnaamista. Väkevä todistus pop-musiikin kyvystä löytää yhä uutta.”
– Erkko Lehtinen / DJ

”Anohnin Hopelessness on vuoden synkin, pelottavin ja kaunein albumi. Vahvasta kokonaisuudesta on vaikeaa poimia yksittäistä kappaletta, mutta avausraidassa Drone Bomb Me tiivistyy levyn jylhän elektroninen äänimaailma kutkuttavalla tavalla.”
– Roope Pokki / tuottaja-tiedottaja, We Jazz & Hei Hei Media

Dirty Projectors: Keep Your Name

”Hyvin tunnettu ja paikkansapitävä tosiasia on että rakastuminen sekä eroaminen edesauttavat laadukkaan ja uskottavan taiteen synnyssä. Vahvat tunteet päätyvät usein aitoina tällaisessa elämänvaiheessa tehtyyn taiteeseen. Keep Your Name on sydäntä särkevä erolaulu, annoksella pippuroivaa katkeruutta.”
– Esko Routamaa / DJ

”I’ve been waiting for a new Dirty Projectors for a long time and heard many agonisingly teasing comments about the process of making the new album, not least from David Longstreth himself, who I saw just a week before this first new track was released in late in September. Hearing and seeing how dedicated the man spoke about it made me even more desperate to hear it, and than this track dropped. Apart from the interesting song-form, a surprising spoken and Kendrick-Lamar-esque middle part, voice-pitch weirdness (that makes Longstreth sound like a baritone in a Schumann song), it’s just the disarming honesty and poignant beauty of the song that has haunted me since it’s release.”
– André de Ridder / Musica nova Helsinki -biennaalin taiteellinen johtaja

Leonard Cohen: You Want It Darker

”Olipa vaikea valinta, tänä vuonna on tullut useita huippualbumeita. Vaikuttavin yksittäinen biisi minulle on kuitenkin ollut Leonard Cohenin You Want It Darker. Kappaleen runous, vähäeleinen sovitus nerokkaalla kuorolla sekä Cohenin sieluunporautuva ääni luovat mantramaisen tunnelman, johon tahdon jäädä. Kuuntelenkin kappaleen yleensä monta kertaa putkeen. Kappaleen dramaattisuutta ei suinkaan vähennä vuoden 2016 jatkunut pimenevä tunnelma poliittisessa ilmapiirissä sekä maailmantähtien kuolemien rysä.”
– Stina Koistinen / laulaja, Color Dolor ja Frank Frank Frank

”2016, surun vuosi jätti valtavan aukon maailman lavoille. Leonard Cohen, yksi vuoden menetyksistä ilmoitti olevansa ’valmis kuolemaan’. Levynjulkaisutilaisuudessa hän ilmoitti liioitelleensa: ’Aion elää ikuisesti’.”
– Njassa / DJ ja toimittaja, Radio Helsinki

Jukka Nousiainen: Kohti kaukaista tähteä

”Aikamoinen saavutus, että kappale, jossa toistellaan ’hei, beibi’ lukeutuu vuoden koskettavimpiin ja haikeimpiin. Jännästi rakentuvan kappaleen herkkyys alleviivautuu siinä, että Jukka laulaa sen kuiskaillen, aivan mikrofonissa kiinni. ”
– Mikko Meriläinen / Soundin päätoimittaja

”Älyttömän koskettava laulu, joka uppoaa tällaiseen toivottomaan romantikkoon. Kiteyttää kauniisti käsitykseni ihmisen osasta tällä planeetalla. Livenä kuultuna etenkin liikuttaa lähes poikkeuksetta kyyneliin.”
– Arttu Partinen / DJ ja Mental Alaska -tapahtumien tuottaja

Michael Kiwanuka: Cold Little Heart

”Rohkeasti pateettinen rock’n’soul-spektaakkeli näyttäytyi valona keskellä synkkien uutisten vuotta.”
– Pekka Laine / toimittaja, Yle

Michael Kiwanukan tokan levyn avausbiisi kestää 9:58. Ensimmäinen laulusäkeistö alkaa heti ajassa 5:02. Aivan mielettömän hienoa ja ajatonta musiikkia – ja jonkinlainen ihana, rakkautta täynnä oleva keskisormi tämän ajan kärsimättömyydelle.”
– Tommy Lindgren / artisti, Tommy Lindgren Metropolis, Don Johnson Big Band, Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana

Gettomasa: Pelkuri

”Mulle vuoden 2016 kovin biisi on Gettomasan Pelkuri. Tosi harvoin kohtaa tekemisen taso ja tekemisen meininki niin onnistuneesti kuin Gettomasan toiminnassa. Pelkuri on reilun yhdeksän minuutin mittainen, rohkea ja henkilökohtainen suomirap-teos josta tulee kylmät väreet jokaisella kuuntelukerralla.”
– Antti Hevosmaa / Virta-yhtyeen trumpetisti

”Gettomasan Pelkuri on kotimaisen reality rapin merkkiteos jonka tarina tunkeutuu ihon alle vaikka aiheesta ei olisikaan omakohtaista kokemusta.”
– Aki Kulmisjärvi / DJ

Gettomasa: Ota kiinni jos saat

”Vuonna 2016 on suomiräpissä otettu nuorten tekijöiden toimesta uusia, tervetulleita askelia ja Gettomasa on näistä tekijöistä ehdottomasti mielenkiintoisimpia. Kiinnostavinta Gettomasassa on samalla sekä Jyväskylän murteen sävyttämä letkeä tyyli että skarppi ja tiukka flow. Ota kiinni jos saat -biisin etukenossa kulkeva ja nokkela riimittely ja täydellisesti paikalleen napsuvat riimit koukuttavat kuuntelemaan kappaletta uudestaan. Levyllä biisien aiheet ja tyylit vaihtelevat, mutta Chosen One on silti albumina toimiva kokonaisuus, jossa ei ole yhtään turhaa biisiä. Maailmassa on havaittavissa Gettomasan kokoinen aukko, jonka mies täyttää täydellisesti.”
– Katariina Uusitupa / tuottaja ja viestintäkoordinaattori, We Jazz -festivaalin toiminnanjohtaja

Solange: Cranes In the Sky

”Vuoden paras biisi on mielestäni Solangen Cranes In The Sky. Koko A Seat At The Table-levy musiikkivideoineen, runokirjoineen ja kannanottoineen oli mielestäni ehdottomasti vuoden tärkein julkaisu. Levyn äämimaailma antaa toivoa, projektin visuaaliset valinnat ovat superinspiroivia ja tämän biisin (kuten muidenkin levyn biisien) lyriikat kolahtavat ja ovat raikkaan samastuttavia ja rehellisiä. #whatagirlfeelz”
– Taika Mannila / DJ, toinen Bassoradion D.R.E.A.M-radio-ohjelman toimittajista

Solange: Weary

”Kuka on lahjakkain Knowlesin sisaruksista? Vielä vuoden alussa tämä olisi kuulostanut absurdilta kysymykseltä. Solangen albumi A Seat at the Table teki siitä vähintäänkin keskustelunaiheen ja vaikka mestariteokselta on vaikea nostaa yksittäisiä kohokohtia, Weary kiteyttää hullun vuoden 2016 fiilikset erinomaisen kauniisti.”
– Sampo Axelsson / DJ Anonymous

Rihanna: Same Ol’ Mistakes

”Taiteellisesti kovatasoisen R&B:n supervuonna (Frank Ocean, Kanye West, Drake, Beyoncé, Rihanna, Solange…) ’Ihku-Rihku’ teki aivan mahtavan levyn (ok, jos levyn loppupuolet tylsät balladit pyyhitään). Vuoden ihanin crossover-kielisuudelma oli barbadoslaisen alkuperäiselle uskollinen, mutta sitäkin huumaavampi versio Tame Impalan maailman parhaan Currents-levyn yhdestä helmestä. Kuolen onnesta.”
– Aleksi Kinnunen / toimittaja, Helsingin Sanomat

Rihanna: Desperado

Desperado is a song about the desire to escape. To run away. To leave everything behind and jump into the car of a waiting stranger. Rihanna sings it with inimitable coolness. The appropriate song for a difficult year.”
– Tobias Rapp / toimittaja, Der Spiegelin kulttuuritoimituksen esimies

Frank Ocean: Ivy

Frank Oceanin albumi Blonde oli kaiken odotuksen arvoinen ja paljon ylikin. Rakastuin koko levyyn ensi kuulemalta: se on rauhoittava, kaunis ja ihana. Ivy on koko Blonden tavoin yhtäaikaa karsittu, spontaani, levollinen, latautunut, energisoiva, lohduttava, rohkea, kreisi ja kaunis kappale.”
– Iisa Pykäri / artisti ja Regina-yhtyeen laulaja

Frank Ocean: Solo

”Tavallaan tuntuu hölmöltä valita biisi Frank Oceanin Blondelta, albumilta jolla yksittäisten kappaleiden rajat usein hämärtyvät ja menettävät merkityksensä. Mutta hei, it’s my valinta and I’ll hölmö if I want to. Solo on minulle vuoden biisi siksi, että se otti kädestä kiinni ja johdatti hitaasti aukeavan mestariteoksen maailmaan. Se oli ensimmäinen kappale, joka alkuun hämmentävällä ja muodottoman oloisella levyllä kuiski korvaan: ’Pyöräytä tämä vielä muutamaan kertaan, täältä näitä hetkiä nousee’.”
– Ami Vuorinen / Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja

Cass McCombs: Bum Bum Bum

”Vuoden hienoin yksittäinen esitys tulee modernin singer/songwriter-osaston kuninkaalta. Samaan aikaan lämmin ja toiveikas, mutta myös tarkkanäköisesti lohdutonta maailmanmenoa kommentoiva kappale.”
– Artemi Remes / promoottori, Fullsteam Agency

Id M Theft Able: Faded Sign

”Kuluneena vuonna Suomessakin vierailleen Id M Theft Ablen levy A ❤ Named Spooky julkaistiin alun perin OkCupid-deittisivustolla ja sittemmin kasettina. Kokonaisuutena hienolta levyltä erityisesti mieleen on painunut biisi nimeltä Faded Sign. Aluksi laulu kuulostaa hajamieliseltä hokemiselta, jota ei ole suunnattu oikein kenellekään, mutta pian sitä jo huomaa nyökyttelevänsä kappaleen tarkkanäköisille sanoituksille. Mistään varsinaisesta korvamadosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä riivaavasti svengaavan pianosäestyksen ja jaarittelevan laulun hengästyttävää yhdistelmää voi olla vaikea noin vain palauttaa mieleensä, mutta biisin tunnelma sen sijaan jää herkästi kummittelemaan.”
– Olli Aarni, artisti

Nick Cave & The Bad Seeds: I Need You

Nick Caven Skeleton Tree ei ole helppo levy, eikä I Need You ole helppo kappale, mutta sen henkilökohtaisuus on syvästi koskettavaa. Sen hienous ei ole niinkään musiikissa, kuin siinä miten kappaleeseen on tallentunut kaikki Caven haavoittuvaisuus ja kärsimys hänen poikansa kuoleman jälkeen. Juuri tässä kappaleessa kiteytyy se kuinka Caven vuosikymmenien aikana rakentamat fasadit ovat kadonneet ja jäljellä on mies perusasioiden äärellä – rakkauden, kaipuun ja surun.”
– Otto Talvio / toimittaja, Helsingin Sanomat

Jesu / Sun Kil Moon: Exodus

”Näin Sun Kil Moonin Portossa, Portugalissa heinäkuussa kahden sludge metal -bändin (!) lämmittelykeikalla. Sangen epätyypillisestä slotista huolimatta kirjava yleisö hiljentyi ja liikuttui, kun Mark Kozelek avasi Exodus-kappaleen taustoja ennen kappaleen esittämistä. Pohjattoman surullinen, mutta silti kaunis Exodus osoittaa että Kozelek (Justin Broadrickia unohtamatta) osaa edelleen hommansa vuonna 2016.”
– Pietu Arvola / viestintäkoordinaattori, Music Finland

DJ Shadow Feat. Run The Jewels: Nobody Speak

”Olisin voinut valita yhtä lailla Saul Williamsin Burundin, Rag’n Bone Manin Humanin tai jotain uudelta A Tribe Called Questilta, mutta valitsin kuitenkin DJ Shadow’n ja Run the Jewelsin yhteisbiisin Nobody Speak. Siinä perinnetietoinen hiphop-tuotanto kohtaa modernit räp-kadenssit ja kappaleen suorastaan sikamaiset lyriikat tiivistävät jollain tapaa ajan hengen. Vihapuheella voittoon, niinku Donald Trump. Lisäksi musiikkivideo on nerokas.”
– Karri Miettinen / Paleface

Khid: Ikkuna

”Abstrakti minimalistinen veistos, jonka jokainen yksityiskohta tuntuu viimeiseen asti harkitulta. Jokainen ääni on juuri omalla paikallaan, jokainen tavu painaa tonnin, jokainen vittu rusentaa alleen ja jokainen rivi saa kysymysmerkit sinkoilemaan. Khid ei edusta vain suomalaisen räpin, vaan räpin nextiä leveliä.”
– Jukka Hätinen / Rumban vastaava päätoimittaja

Cats Of Transnistria: Displacement

”2016 has been a fairly excellent year for music, especially regarding music from overseas. My track of the year is probably Kanye West’s Ultralite Beam, but I’m going to go for something that I released that just didn’t get enough plaudits (at least domestically). Cats of Transnistria’s Displacement is the centrepiece of their debut album Divine, a track that brings a new dialogue to the very old concept of ’indie rock’.”
– Nick Triani / Soliti Records & One Quart Magazine

MYTTYS: Lenak

”Nothing shocked me with delight this year as much as Lenak by MYTTYS. Off kilter pop is nearly always best but this track is somehow both from the future and yet still very of the now. Effortlessly cool vocals are echoed by an imaginary twin sister along with the occasional perfectly placed scream. Robot drums bounce off synth lines as insect sounds fall and rise in crescendos. This is Drunken Fist Kung Fu music and its perfect!”
– Gavin Maycroft / Oma333-levymerkin perustaja

The Radio Dept.: Swedish Guns

”Ruotsin art pop -duolla on kaksi biisiä samassa paketissa vahvoin lyriikoin. Vahvat melodiat, dubia ja bassoa. Kaikki toimii alusta loppuun hienosti yhteen. OK+”
– Tom Riski / Solina Records

Pye Corner Audio: The Simplest Equation

”Tässähän se biisi on, aika helppo valinta loppupeleissä koska biisitasolla kolahtanut itselle eniten. Kosminen, kaunis, herkkä ja ajaton.”
– Stiletti-Ana / artisti

Lemon Twigs: These Words

”I would like to nominate These Words by Lemon Twigs as track of the year. It’s great to see a band with such clear instrumental and compositional prowess who are young and, incredibly, popular. The music has plenty of meat for purists to chew on But the overall experience of these wonderfully melodic, time-signature zig zagging tunes is joy and fun. As this was one of the main singles, I put this forward as a track of the year contender.”
– Ken Stringfellow, artisti

Kelsey Lu: Dreams

”Meinasin valita tähän Solangen Cranes In the Sky’n tai jonkin biisin Maajon levyltä. Sitten muistin tämän erityislaatuisen kappaleen, joka ajelehti korviini loppuvuodesta Spotify-algoritmin suosittelemana. Neljän minuutin vangitsevan  avant garde -klasaroinnin jälkeen tilaan saapuu Kelseyn aavemaisen paljas ääni. Upeaa, unenomaista ja vangitsevaa tavaraa, joka ei ole kaukana toisen sellisti-laulajan Arthur Russellin hienoimmista hetkistä.”
– Markus Karlqvist / DJ Markus-Setä

Colin Stetson Presents: SORROW

”Nykyään tulee pääsääntöisesti pelailtua käytettyjen levyjen ja nostalgian parissa eivätkä ’uudet’ levyt pahemmin herätä kiinnostusta – saatika biisit – joten valitsen tämän Colin Stetsonin uudelleenkuvitteleman säveltäjä Henryk Góreckin Kolmannen Sinfonian. Vaikuttava kokemus, josta en osaa yksittäisiä kappaleita irroittaa. Menköön siis kokonaisuudessaan.(soittolistalla kolmiosaisen teoksen toinen osa, toim.huom)”
– Petri Pirtilä / myymälävastaava, Levykauppa Äx

Ilpo Numminen: 9 – 12.6.2016

”Vaiheilin tässä oikeastaan kahden Ilpon välillä. molemmat edustavat rehtiä ’Syntetisaattori Musiikkia’ ilman turhaa pullistelua. kallistuin kuitenkin Nummisen biisin (albumin?) puolelle muun muassa kuuntelukertojen määrän perusteella. Kasetilla julkaistu teos on pyörähtänyt autorepeatilla pesässä helposti muutaman kerran putkeen ilman, että on tarvinnut liikauttaa evääkään.”
– Tatu Metsätähti / Mesak

Trim: RPG

”I really enjoyed the Trim album this year. It was a good year for UK MC’s and spoken word artists from grime to Little Simz to artists like Kojey Radical, and Trim’s RPG is the track for me.”
– Gilles Peterson / DJ ja radiotoimittaja, BBC6

Motelli Skronkle: Pöllö

”Valitsen vuoden parhaaksi biisiksi Motelli Skronklen laulun Pöllö. Tässä on pöllömäistä viisautta ja komeutta. Kaunis ja jylhä laulu.”
– Arwi Lind / Helmi Levyt -levymerkin perustaja ja muusikko

Margo Price: Hands of Time

”Suhtauduin epäilevästi tähän britti- ja jenkkilehdistön suuresti hypettämään uuteen naisartistiin, jonka Jack White signasi omalle levymerkilleen. Mutta sydämeni suli nähtyäni Margo Pricen livenä SXSW:ssa maaliskuussa. Tämä levyn hieno ja ajaton avausraita onnistuu haiskahtamaan yhtäaikaa Loretta Lynnille ja Dusty Springfieldille.”
– Markus Nordenstreng / artisti

De La Soul Feat. Little Dragon: Drawn

”Loistavien hiphop- ja R&B-albumikokonaisuuksien vuonna tämä jäi mieleen stand out -biisinä. De La Soul osoittaa huomattavan rentoa suhtautumista omaan tekemiseen, kun yli 5-minuuttisen biisin rap-osuus alkaa vasta viimeisellä minuutilla.”
– Tuomo Prättälä / artisti

Mikko Joensuu: There Used To Be a Darkness

”11-minuuttinen, äärimmäisen kaunis kappale, joka vei jalat alta ensi kuulemalta. Loistavien Amen 1 -ja Amen 2 -albumien biiseistä kuuntelen tämän yleensä muita lujemmalla palaten Johanneksenkirkossa ja Konepajan Brunossa järjestettyjen julkaisukonserttien ikimuistoisiin tunnelmiin.”
– Antti Berg / DJ Harvest, Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen

Radiohead: Daydreaming

”Synkkä, herkkä, toiveikas ja kaunis, näitä adjektiiveja voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ehdottomasti Radioheadin parhaimpia kappaleita ikinä. Daydreaming aiheuttaa samoja kylmiä väreitä kuin biisit Pyramid Song tai No Suprises.”
– Mathias Foster / DJ ja Bassoradion Paska Sohva -ohjelman toimittaja

Abra: Crybaby

”Vuosi 2016 on ollut kylmä ja armoton, kuitenkin kuuma ja svengaava. ’Crybaby’ on sekä hyytävä yö aavikolla että lämmin kuiskaus korvan juuressa.”
– Juho Luukkainen / Laser Pancakes

Merries: Travel to the Sun

Juuso Härmä on tehnyt (taas) täydellisen kitarapop -kappaleen. Travel to the Sun koukuttaa melodiallaan, soitollaan, harmonioillaan, soolollaan ja soljuvalla rakenteellaan, mutta siinä on myös vahva tunnelataus joka ravistelee. Jos englanninkieli ei jostain syystä uppoa niin kuuntelepa Lokkien tuotantoa, sama velho sielläkin taikoo kitarapop-loitsujaan.”
– Rami Vierula / sooloartisti ja Delay Trees -yhtyeen jäsen

Tigran Hamasyan/Arve Henriksen/Eivind Aarset/Jan Bang: Traces VII

”Vuosi 2016 on ollut erinomainen jazz-korvamatovuosi, mutta valitsen kuitenkin vuoden suosikikseni hieman erikoisemman kappaleen. Traces VII yhdistää minimalistista harmoniaa ja hypnoottista toistoa vapaan improvisaation yhteiseen etsintään. Pianisti Tigran Hamasyan, trumpetisti Arve Henriksen ja kitaristi Eivind Aarset etsivät ensin kaoottisen tuntuisesti yhteistä säveltä Jan Bangin live-samplayksen antaessa kaikelle hieman epätodellisen tuntuisen elektronisen kiillon. Hetki hetkeltä massasta nousee esiin muoto vahvasti – melkein kymmenenminuuttinen kappale saavuttaa huippunsa jo varhain vaimeten Tigranin pianon hallitsemaksi minimalistiseksi karvamatoksi. Rakenne on erikoinen, mutta se toimii. Pitkästä kestosta huolimatta olen huomannut kuuntelevani raitaa kolme tai neljäkin kertaa peräkkäin.”
– Pasi Virtanen / toimittaja, Jazzpossu-blogi

Jim James: Same Old Lie

Jim James knew the bad before it happened. This song explained the 2016 US Presidential election result by knowing that those same old lies would be used to gaga The People. Music that is based on and inspired by Isaac Hayes’s epic early 70s mini Operas gives this track the extra magic that elevates it above the average.”
– Andreas Müller / toimittaja, Deutschlandradio Kultur

Common: Letter to the Free

”Maailma pursuaa sotaa, rasismia ja köyhyyttä, ja silti listahiteissä lauletaan tisseistä. Harva kappale on kantaaottavuudessaan niin kutsuva, että päädyn itse ottamaan asioista enemmän selvää. ’Amendment XIII, Section 1: Neither slavery nor involuntary servitude, except as a punishment for crime whereof the party shall have been duly convicted, shall exist within the United States, or any place subject to their jurisdiction.’
– Sami Nummela / rumpali ja säveltäjä

Bruno Mars: 24K Magic

”Juustoisista balladeistaan tunnettu Bruno Mars päivitti 2016-vuoden aikana imagoaan ja soundiaan. 24K Magicista puuttuu Marsille aiemmin tyypillinen pop-kertosäe. Biisi rakentuu sen sijaan svengaavan funk/disco tunnelman ja Michael Jacksonin Thrilleriä kanavoivan suvannon kontrastiin. Biisin introssa on viittauksia 2Pacin California Love -kappaleeseen, ja kokonaisuudessa on Daft Punk -tunnelmaa. Tuotanto, soundit ja miksaus on kultaa. 24K Magic -biisin tyyppinen bängeri on toivottua tavaraa valtavirrassa, etenkin radioaaltoja vuonna 2016 uuvuttaneen tropical housen ja dancehallin jälkimainingeissa.”
– Emma Kemppainen / DJ ja Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen

Ralph Alessi: Quiver

”Kappale haikeutta joka sisältää toivoa. Quiver on inhimillinen ja kuulostaa vahvasti menneeltä vuodeltani 2016.”
– Teppo Mäkynen / rumpali, säveltäjä ja tuottaja

Mopo & Ville Leinonen: Kuka tätä laivaa ohjaa?

”Olin todella innoissani, kun kuulin kahden suursuosikkini Ville Leinosen ja Mopon yhteistyöstä. Laivalla-levy oli yksi vuoden ehdottomia helmiä ja erityisesti tämä kappale teksteineen.”
– Jyrki Laiho / Validi Karkia -klubi ja Karkia Mistika Records

Litku Klemetti: Juna Kainuuseen

”Valitsen juuri julkaistun Litku Klemetin Juna Kainuuseen -kappaleen, koska tämä biisi saa minut hyvälle tuulelle. Tuotannossa on hyvää rosoisuutta ja Litkun sekä yhtyeen tulkinnassa aito ote. Tästä nostalgisesta ja riemastuttavasta biisistä ja musiikkivideosta välittyy vapauttava ’tekemisen meininki’. Kappaleen kuultua tekee mieli ottaa kitara, tehdä biisejä ja kuvata hulluja musiikkivideoita kavereiden kanssa.”
– Linda Fredriksson / saksofonisti, Mopo ja Ricky-Tick Big Band

Dreezy Feat. Gucci Mane: We Gon Ride

Dreezyn No Hard Feelings -debyyttialbumin avaava We Gon Ride kiilasi täpärästi Rihannan ja Abran ohi. Kappale tarttuu kuin purkka hiuksiin, mutta ei ärsytä eikä kyllästytä lainkaan samalla tavalla – tai siis ollenkaan.”
– Marko Ylitalo, toimittaja

Anderson .Paak: Put Me Thru

”2016 on ollut Anderson .Paakin vuosi. Korealaisäidin ja afroamerikkalaisen isän pojan lapsuus oli karu ja Californiassa varttuneen artistin nousu musiikkimaailman kysytyimmäksi kyvyksi on ollut viimeisen kahden vuoden aikana räjähdysmäistä. Pitkään tuulimyllyjä vastaan taistellut kirkkolaulaja-räppäri-rumpali on tuttu mm. Yhdysvaltojen Idols -laulukilpailun taustabändistä. Paakin omien sanojensa mukaan vääntynellä mikrofonilla ja vaatimattomalla tietokoneella nauhotetun Malibun pääsy Grammy-ehdokkaiden listalle on kruunannut Paakin vuoden.”
– Klaus Elfving / DJ ja Bassoradion Tings-ohjelman toimittaja

Weyes Blood: Seven Words

”Kaikki vaikuttaa ihanan vaivattomalta ja puhtaalta, vaikka pohjavire onkin haikea ja teemana tuntuu olevan lähteminen ja eteenpäin siirtyminen. Luvulla seitsemän on tietenkin viittauksensa esimerkiksi kristillisessä teologiassa, mutta tätä ei alleviivata eikä teksti jää viittaustensa alle.”
– Aki Pohjankyrö / Black Twig -yhtyeen laulaja-kitaristi

William Tyler: Highway Anxiety

”Instrumental ambient music. A tiny, addictive roadtrip driven by delicate guitar melodies. Doleful beauty.”
– Johan Gijsen / Le Guess Who? -festivaalin johtaja

Lay-Far Feat. Magic Numbers: Like the First Time (Ge-Ology Remix)

”This definitely one of my favorite tracks to play out this year! The infectious rhythms and vocals build in a way that really has one singing from the first hook. Plus, when you have a chance to play this out on vinyl on a great system it just makes everything else sound inferior.”
– Amir Abdullah / DJ Amir, 180Proof Records -levymerkin perustaja

Ariana Grande: Into You

”2016 oli edeltäjänsä tavoin aivan erinomainen tanssipopvuosi. Erityisen bailun sai aikaan ruotsalaisvoimin kasattu flirtin superteos Into You, joka laittoi keski-ikää kohti lipuvan naishenkilön pyrkimään takaisin tanssilattian suuntaan.”
– Meira Pappi / Flow Festivalin kansainvälisen median koordinaattori

Antti Tolvi: Leijunta 1

”22 minuuttia kaunista, rauhoittavaa, hypnoottista ja ajatonta leijuntaa. Kuin paikalleen jumittunut Philip Glassin pianolevy.”
– Tomi Leppänen / rumpali, K-X-P, Cityman, Circle

Henkka & Mathias: Aamuyö

”Lyhyt välähdys kesäyön nuorta rakkautta. Biisi on kompaktissa puolentoista minuutin pituudessaan äärettömän kiehtova. Paikoin kiirehtivän hätäinen laulu yhdistettynä tyngäksi jäävään pituuteen tuovat tähän jotain todella rehellisen ja sympaattisen samaistuttavaa. Tekemisen aitous, ihminen musiikin takana, on se mikä tässä puhuttelee.”
– Mikko Sarvanne / säveltäjä ja kitaristi

Jain: Makeba

”Valintani vuoden biisiksi perustuu simppelisti siihen, että tämä kappale on saanut kotioloissa eniten kuuntelukertoja Youtubessa. Biisin tahdissa mukana tanssivat ja laulavat päivittäin niin isä, äiti ja kuin myös lapsetkin. Yksinkertaisen hieno ja tarttuva world pop -kipale!”
– Tommi Partanen / DJ Ais-T

Kaitlyn Aurelia Smith & Suzanne Ciani: A New Day

”On inspiroivaa kuunnella kuinka pitkän uran tehnyt säveltäjä Suzanne Ciani ja vasta muutama vuosi sitten ensilevynsä julkaissut Kaitlyn Aurelia Smith improvisoivat yhdessä Buchla-syntetisaattoreilla. Suositeltua kuunneltavaa on myös Kaitlynin tuore sooloalbumi Ears.”
– Laura Naukkarinen / Lau Nau

Beyoncé: All Night

”Klassisen soulkappaleen muotoinen annos lohtua, iloa, seksiä. Basso tällä biisillä on stara heti ’Beyn’ jälkeen. Ihan sama kuinka mones tasaharmaa päivä, tämä saa elämän näyttäytymään riemukkaana ja uskomaan että jotain kaunistakin on tulossa.”
– Astrid Swan, artisti

Draama-Helmi: Vihalista

”Jostain syystä kuulen Draama-Helmissä paljon samaa kuin Raimon Olari-räpeissä. Ilmaisu on hapuilevaa ja välillä hervotonta mutta silti kirkasta. Tyyli on kokonaan oma ja ainutlaatuinen. Muuta en osaa kaivata.”
– Risto Nevanlinna / toimittaja ja Digelius-levykaupan työntekijä

Burning Hearts: Work of Art

”Oon dokaamassa. Koska tarttet perustelut?”
– Sami Rikala / Sony Musicin markkinointipäällikkö

The Hearing: Backwards

”Biisissä huipentuu Ringa Mannerin lahja tehdä kevyen leikkisää ja tarttuvaa elektropoppia, joka on kuitenkin raastavan emotionaalista. Ja se satakielen saundi ja sekopäiset melodiakuljetukset! Huomaan usein hyräileväni vahingossa tätä kaduilla ääneen.”
– Henna Hietamäki / Cats of Transnistria

LIV: Wings of Love

”Ja niin siinä kävi, keskellä kiireisintä syyskuuta näkökenttääni ilmestyi yllättäen Wings of Love.  Täydellinen biisi, joka ei olisi voinut syntyä minään muuna vuonna kuin 2016. Trendikkäintä mahdollisinta folk-poppia ruotsalais-amerikkalaiselta superkokoonpanolta, jossa laulaa Lykke Li ja jota tuottaa Kanye Westin tuottaja Jeff Bhasker. Tässä biisissä kiteytyy niin paljon tätä aikaa. On 70-luvun riffit ja pastissin pastissit. Mutta silti, jotain todella uutta ja kiinnostavaa.”
– Anna Cadia / DJ, radiotoimittaja ja Vaasankadun Levykauppa Äxän levykauppias

Matin valinta

Loppuun vielä bloginpitäjän top 5 -muotoiset kunniamaininnat, ei ranking-järjestyksessä.

ANOHNI: 4 Degrees

Upean levyn jylhä huippukohta. Tuottajanerot Hudson Mohawke ja Oneohtrix Point Never täräyttävät kehiin vuoden komeimman biitin.

Moonface / Siinai: Ugly Flower Pretty Vase

Suomalais-kanadalaisena yhteistyönä syntyneen My Best Human Face albumin kohokohta on vaivattomasti rullaava ja äärimmäisen tarttuva ralli.

Teenage Fanclub: Hold On

Indie-veteraanit saavat kierrättää kliseitä sanoituksissaan, jos tekevät sen näin ihanasti. Klassisen indie-popin ytimessä.

Lambchop: In Care of 8675309

Pitkän linjan bändin yllättävän äkkijyrkkä ja samalla looginen käännös vasempaan. Hidastempoinen, melkein 12-minuttinen kappale imee mukaan tunnelmaansa, jossa voisi viipyä ikuisesti.

Gallant Feat. Sufjan Stevens: Blue Bucket of Gold

Jo vuoden alkupäivinä vaivihkaa julkaistu yliluonnollisen kaunis versiointi Sufjan Stevensin kappaleesta.

Vuoden biisi 2016 -Spotify-soittolista on kuunneltavissa tästä linkistä.

 

Vuoden biisi 2015

kuulokuvia_biisi3

Vuoden lähetessä loppuaan musiikkimedia täyttyy erilaisista top-listoista. On kiehtovaa seurata eri näkökulmista kyhättyjen vuosilistausten rakentumista ja samalla tehdä itselleen muistilistaa kiinnostavanoloisista julkaisuista. Tällä kertaa päätin ottaa osaa listaushommiin pyytämällä joitakin tuttavapiiriini kuuluvia artisteja ja ”tastemakereita” tiivistämään musiikkivuoden 2015 yhteen ainoaan biisiin. Tehtävä on musadiggailun raskassarjalaisille suorastaan kutkuttavan vaikea.

Alta voit katsastaa biisivalinnat kommentteineen. Kappaleen nimeä klikkaamalla pääset videoon tai kuuntelemaan kappaleen, koko soittolistan voit puolestaan ottaa kuunteluun tästä Spotify-linkistä.

Kappalevalintoja ja -osumia ei ole sen kummemmin rankattu, mutta eniten mainintoja saaneet ovat listassa ensimmäisenä, muut satunnaisessa järjestyksessä.

Oman ehdokkaasi vuoden parhaaksi kappaleeksi voit halutessasi lähettää kirjoittamalla tämän blogin kommenttikenttään.

Vuoden biisit 2015, olkaa hyvä.

Courtney Barnett: Pedestrian at Best

”Vuoden paras rocklaulu on tietenkin ylikirjallinen ränttäys siitä, kuinka sen kirjoittaja ei haluaisi olla mikään mytologisoitava ja romantisoitava indietähti, jollainen hänestä on kuitenkin kehkeytymässä.”
– Oskari Onninen / toimittaja

”Courtneyn sanoitukset ja grungemainen soundi ovat yleensäkin kiinnostavia, mutta tämä biisi on erityisen koukuttava, virkistävä ja hauska ollen samalla kuitenkin myös älykäs.”
– Susanna Hulkkonen / Flow Festival

”Australialainen Courtney Barnett ajaa musiikkivideossa kartingia klovnin asussa ja laulaa siitä miten on ihan paska tyyppi. Pedestrian at Best on rehellinen, raastava ja täysin kieli poskella tehty Nirvana-johdannainen. Se menee täysillä loppuun asti ja varoittaa joka käänteessä: älä vaan hyppää kyytiin.”
– Anton Vanha-Majamaa / Radio Helsingin Hittipeukku-ohjelman toimittaja

Julia Holter: Feel You

”Mun suosikkibiisini vuodelta 2015 on Julia Holterin Feel You. Kun se ilmestyi kesällä, olin juuri saanut oman levyni pakettiin: fiilikset vaihtelivat äärilaidasta toiseen, itketti ja nauratti vuorotellen. Kuuntelin tätä repeatilla Helsingin kesässä, ja biisin myötä hankalatkin kelailut näyttäytyivät jotenkin kirkkaina. Ei sekään haittaa, ettei juuri Feel You toiminut Holterin syksyisellä, sinänsä ihanalla Tavastian-keikalla hirveän hyvin. Se on silti voimalauluni.”
– Iisa Pykäri / sooloartisti ja Regina-yhtyeen laulaja

”Tämä heleä-ääninen artisti, joka julkaisi yhden tämän vuoden parhaimmista levyistä (Have You In My Wilderness), yhdistää musiikissaan niin klassista, folkia, kokeellista musiikkia kuin poppia luoden täydellisen äänimaailman. Kun tähän täydellisyyteen lisätään vielä Julian ääni, niin neiti saa kuuntelijan täysin pauloihinsa. Vuoden hienoin poppikappale!”
– Mathias Foster / Bassoradion Paska Sohva -radio-ohjelman toimittaja ja DJ

Drake: Hotline Bling

”Isoin hitti, isoin biisi, isoin meemi ja kaiken lisäksi vielä hyvin random ei-millään-albumilla-biisi.”
– Henri Pulkkinen / Paperi T

”Ilmiselvyyden huippu, mutta perusteltu monesta syystä. Ensinnäkin, on hienoa että vuoden kiistämätön pop-ilmiö on laskelmoidun, konseptoidun tuotteen sijaan ohimennen purkitettu ja randomisti nettiin heitetty biisi. Toiseksi, Why Can’t We Live Together kuuluu yleissivistykseen ja ehkä muutamakin sivistymätön sivistyi syksyn mittaan. Kolmanneksi, kiva että suomalaisetkin vihdoin löysivät Draken. Ja onhan se mahtava biisi.”
– Sampo Axelsson / DJ Anonymous

Tame Impala: Let It Happen

”Soi koko kevään ajatuksissani, paljon myös kuulokkeissa. Soitin tätä diskossa, kuuntelin juostessa ja ihastelin sen laavalamppumaista vellontaa, joka vaatii heittäytymään. Kappale ei lopu koskaan.”
– Suvi Kukkonen / DJ

”Tässä kappaleessa on todella hieno kolmen soinnun kierto. Biisin melodia ja draivi ovat omaa luokkaansa.”
– Teppo Mäkynen / jazzrumpali, DJ ja tuottaja

Kurt Vile: Pretty Pimpin

”Rakastan tätä slacker-anthemia siitä yksinkertaisesta mutta vastaanpanemattomasta syystä, että se saa minut aina aivan järjettömän hyvälle tuulelle. Kuinka voisin vastustaa näin vaivattomasti rullaavaa kappaletta, jonka kertoja ei tunnista omaa peilikuvaansa ja alkaa sen jälkeen pestä tuon saman muukalaisen hampaita…”
– Mikko Meriläinen / Soundi-lehden päätoimittaja

”Parasta kappaleessa ovat sen rivitanssipoljento, harmoniat ja se, miten hienosti Vile lausuu sanan mirror.”
– Meira Pappi / by:Larm, Flow Festival

Sufjan Stevens: Fourth Of July

”Koko levy (Carrie & Lowell) on tietenkin mieletön, mutta tässä nimenomaisessa biisissä elämän rajallisuus ja hetkellisyys, kuolema ja läheisen ihmisen menettäminen näyttäytyvät käsittämättömän kauniilla tavalla. Tämän kappaleen kuuleminen ensi kerran oli harvinaisen pysäyttävä kokemus.”
– Olavi Louhivuori / sooloartisti ja rumpali

”Lapsena hylätyn pojan ja kuolinvuoteella makaavan äidin viimeinen vuoropuhelu. Kaunista, surullista ja taitavaa lauluntekoa.”
– Esko Routamaa / DJ

Sufjan Stevens: The Only Thing

”Koska mikään muu kappale Carrie & Lowell -levyllä ei saa yhtä paljon nieleskelemään kyyneleitä. Biisissä on kaikki: suru ja menetys ja toivo. Se on samaan aikaan suuri ja pikkuruinen. ’Everything i see returns to you somehow.’
– Tommy Lindgren / Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Don Johnson Big Band

Teddy’s West Coasters: Saviour

”Vuonna 2015 julkaistiin monta hienoa levyä, tästä kokonaisuudesta hyppää kuitenkin esiin konstailemattomalla akustisuudellaan ja luonnollisuudellaan Teddy’s West Coastersin Volume 2. Musiikki ei koskaan ole omassa tyhjiössään, myös se näyttäytyy osana isompaa tilannetta. Musiikki heijastelee politiikkaa, urheilua, vuodenaikoja ja muita ihmisille tärkeitä asioita, halusi sen tekijä sitä tai ei. Volume 2 -levyn kappale Saviour iskee synkkään ja pimeään talviaamuun toiveikkuudella, jota ainakin itse haluan siinä nähdä. Ollaan menossa jo kohti kevättä!”
– Sami Nummela / jazzrumpali

Teddy’s West Coasters: Neutra

”Valitsen tämän kappaleen siksi etten ennen ole ennen Teddy’s West Coastersia kuullut suomijazzbändiä, joka olisi samaan aikaan yhtä iso ja pieni. Neutra on upea esimerkki TWC:n kyvystä sekä hengittää että svengata ja olla sekä jotain uutta että jotain tosi tuttua Teppoa.”
– Katariina Uusitupa / We Jazz, Mio Mio Productions, Hei Hei Media

Cirquit Des Yeux: Do the Dishes

”Tykkään tulla yllätetyksi, ja tämä kappale tekee sen lempeällä tavallaan. Biisi alkaa sho-instrumentilta kuulostavalla aasialaisella rytmillä, kehittyy hetkeksi muhkeaksi lauluksi kunnes koko paletti yhtäkkiä vaihtuu. Kuuntelin tätä paljon ollessani Portugalissa työskentelemässä ja koin, että meillä kokeilevaa musiikkia tekevillä on maailmanlaajuinen rohkea ja sydämellinen yhteisö, johon me molemmat kuulumme.”
– Laura Naukkarinen / Lau Nau

Binker & Moses: Man Like GP

”Tämä kappale on Binker & Moses -duon tribuutti britti-deejii Gilles Petersonille. Iloinen ja tarttuva biisi on improvisoitua musiikkia parhaimmillaan. Kappale vetää puoleensa eikä sulje kuulijaa ulkopuolelle ja se, että kahden muusikon muodostama bändi sää tällaisen teoksen aikaiseksi tekee siitä vieläkin vaikuttavamman.”
– Pierre Ringwald / Bassoradion Lauantaijatsit-ohjelman toimittaja ja DJ

Paperi T: Resnais, Beefheart & Aalto

”Ekan kerran kun tämä kappale kantautui mun korviin se pysäytti minut, kylmät väreet koko kropassa. En ollut vähän aikaan kuullut mitään näin hienoa. Paperi T ja Kalifornia Keken biitti, next level. Tärkeä kappale mulle. ps. Captain Beefheart lausui joskus mun lempi-quoteni ’Be kind, man. Dont be mankind.’
– Katerina Andonov / DJ

David Bowie: Blackstar

”Kuinka moni on tehnyt lähemmäs seitsenkymppisenä vuoden kiehtovimman, kekseliäimmän, tyylikkäimmän ja samalla parhaan biisin? Ei ainakaan populaarimusiikin saralla kukaan muu kuin David Bowie, 68v.”
– Jussi Lehtinen / Turussa toimivien Dynamon, Jazzklubi Monkin ja Bar Kukan omistaja

Alabama Shakes: Dunes

”Ensiajatukseni Dunesin kuultuani: tämä on se biisi, jota Rolling Stones yritti aina tehdä. Ja ehkä myös Led Zeppelin. Sielukas ja eläimellisesti rokkaava, täynnä yllätyksiä.”
– Tuomo Prättälä / sooloartisti, Ilmiliekki Quartetin sekä duon Tuomo & Markus jäsen

Seinabo Sey: Younger

Younger iskee monista musiikin käyttötarkoituksista siihen yksityisimpään. Kappaleessa on katkeran suloista lopun hehkua. Tätä kuunnellaan vain yksin kotona tai liikutuksen vallassa Seinabo Seyn keikalla.”
– Susanna Tikkanen / MIAU-yhtyeen jäsen

Jamie XX: Gosh

Gosh on simppeli biisi, joka kuin varkain paisuu lähes majesteetillisiin mittoihin. Se on myös kekseliäimpiä ja omaleimaisimpia edustajia viime vuosina pinnan alla kuplineelle UK hardcoren ja junglen uudelle tulemiselle, joka on ilmiönä leimannut omaa musavuottani 2015 merkittävällä tavalla. Kauniisti väritettyä teräväpiirtonostalgiaa niille, jotka eivät edes olleet paikalla. Ihanaa.”
– Ami Vuorinen / Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja

Oneohtrix Point Never: No Good

”Korkeaa, matalaa ja koskettavaa. Kaikki mitä musiikilta voi vuonna 2015 vaatia tiivistettynä yhteen biisiin.”
– Sami Suova / Shine 2009

Bjarki: I Wanna Go Bang

”Musamakuni voi vaihdella paljon vuosittain ja kuluneen vuoden aikana oon kuunnellut paljon klubimusaa; technoa, housea, acidia.Vuoden biisiksi valitsen islantilaisen Bjarkin I Wanna Go Bang. Kappale on DJ Deeon ghetto tech -biisistä napatun vokaalisamplen ympärille rakentuva hilpeä techno-ralli.”
– Timo Haapanen / Kulttuuritehdas Korjaamo

Draama-Helmi: Draaman taustat

Draama-Helmi on todella kiinnostava uusi taiteilija-muusikko, jonka musiikkia kuvaillaan kai kokeelliseksi räpiksi. Minua kiinnostaa se, miten Draama-Helmin musiikki on vakavaa ja hassua samaan aikaan. Taustat ovat hienoja ja tekstit oivaltavia. Tässä biisissä erityismaininta menee säkeelle: ”Heppa seisoo vieres ku olis aina ollu chilli, mutta muistan viel ajan kun se oli villi.’
– Iida Rauhalammi / Bassoradion aamuohjelman toimittaja

Jack Ü: Where Are Ü Now

”Kyllä. Olen 44, seison konsolipelikaupassa ja napeissa soi Jack Ü.”
– Arttu Tolonen / muusikko, toimittaja ja Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen

Grimes: Realiti

”Lempibiisi on kokonainen maailma, johon haluaa uppoutua yhä uudelleen. Samaa voi sanoa Grimesin poptaiteesta; huiman pelotonta ja koukuttavaa hallintaa, veistoksellisuutta ja hattaraa, viettelevää leikkiä ja horisontin raivaamista puilta. Ensin Oblivion, sitten Go ja nyt Realiti (vain yhtenä Art Angelsin huipuista) – Claire Boucherin triplaässä hakee vertaistaan viime vuosilta ja kertoo huikeista biisinkirjoittajataidoista. DIY-mielessä päivän kiehtovin ja kuvaavin poppari, kokonaistaideteos.”
– Aleksi Kinnunen / toimittaja

Death Team: Fucking Bitches In the Hood

”Electroclash tekee paluun. Tää biisi on samalla UG ja radiohitti, soi Radio Helsingillä ja NRJ:llä. Kaikki turha on jätetty pois, sanoma on selkeä. Pakottaa kuuntelijan heti päättämään, viihaako, vai rakastaako biisiä.”
– Emma Kemppainen / LCMDF, DJ ja Flow Festivalin ohjelmatyöryhmän jäsen

John Moreland: Heart’s Too Heavy

”Palautti uskoni ja rakkauteni ameriikanmusiikkiin. Iso mies vereslihalla. Koko levy High On Tulsa Heat on myös vuoden paras.”
– Petri Pirtilä / Levykauppa Äx

Jaakko Eino Kalevi: Deeper Shadows

”Täytyy vetää hieman kotiinpäin, mutta Jaakko Eino Kalevin ensimmäinen kansainvälinen albumi oli kotimaisen indiemusiikin komein saavutus aikoihin ja tämä sen eniten soinut kappale. Listapopin vietellessä musadiggareitakin on syytä muistaa, että kiinnostavin musiikki löytyy yhä marginaalista.”
– Erkko Lehtinen / Tavastian Lauantaidisko, Modern Sky Helsinki, by:Larm

Cherrie: Tabanja

”Suomessa varttunut ja teini-ikäisenä Stokikseen muuttanut Cherrie Hersi on tehnyt vuoden hienoimman biisin. Somalialaistaustaisen laulaja-lauluntekijän trap-henkisen kappaleen tuotanto leikkaa modernin r’n b:n, dancehall reggaen ja hiphopin hitsauspistettä. Koskettava teksti luotaa Tukholman esikaupunginuorten näköalattomuutta ja kasvavaa väkivaltaongelmaa. Tabanja on turkkia ja merkitsee käsiasetta. Hela orten har tabanja! Vuoden korvamato on tässä. Saga Berlinin ohjaama mustavalkoinen musiikkivideo säväyttää.”
– Karri Miettinen / Paleface

Sunn O))): Kannon

”Kun albumi koostuu kolmesta saumattoman kokonaisuuden muodostavasta pitkästä kappaleesta ei auta muu kuin valita koko albumi. Drone-kuninkaiden albumi on aina TAPAUS.”
– Artemi Remes / Fullsteam

Kamasi Washington: Miss Understanding

”Kuulin Kamasi Washingtonin Miss Understandingin työmatkalla Kaliforniassa eräänä iltana huhtikuun loppupuolella ennen The Epic -levyn ilmestymistä ilman mitään ennakkotietoja. Innostuin suunnattomasti biisin hengestä, näin innostunutta ja kuoroineen mahtipontista 70-luvun spiritual jazz henkeä ei juuri enää kuule. Luulin löytäneeni harvinaisen kultahipun joka hukkuisi vuoden monien julkaisujen massaan, mutta The Epicistä ja Kamasi Washingtonista tulikin maailmanlaajuisesti vuoden jazz-sensaatio genre-rajat ylittävine suosioineen ja puristien ja elitistien vastareaktioineen – sen tason ilmiö josta puhuttaessa itse musiikki jää muun varjoon. Miss Understandingin kautta voin kuitenkin itse palauttaa mieliin sen vilpittömän innostuneen ensireaktion Kamasi Washingtonin musiikkiin ja juuri tämä tekee siitä minulle vuoden biisin 2015.”
– Pasi Virtanen / Jazzpossu-blogin toimittaja

Jim O’Rourke: Friends With Benefits

Nice to see you once again / Been a long time my friend / Since you crossed my mind at all. Lähdin etsimään Jim O’Rourkea lokakuussa Tokioon, mutta valitettavasti emme kohdanneet. Matkasta tuli tärkeämpi ja eksyin käännökseen. Simple Songs -levyn avausraita pitää sisällään monta hienoa musiikillista tasoa ja tunnetta, jossa musiikista kumpuava kauneus ja kaipaus ovat lähes toistensa synonyymeja. Monisyinen, ajaton ja pieniä yksityiskohtia sisältävä kappale, jossa jokaisella soittimella, melodialla, soinnulla ja sanalla on paikkansa. Toimii olohuonekuuntelun lisäksi myös pitkillä junamatkoilla, jolloin on aikaa vain katsoa ulos ikkunasta, matkata, syventyä ajattelemaan elämää, ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita.”
– Johanna Råman / Meidän Festivaali

Cina Polada: Y.D.M.

”Löysin tämän biisin loistavasta brittiläisestä Gold Flake Paint -blogista. Ymmärtääkseni Cina Polada on makuuhuonemuusikko, joka on tehnyt vasta yhden keikan. Vuoden tarttuvin pop-kappale.”
– Nick Triani / Soliti Records

Cherrie feat Linda Pira: Inget kommer mellan oss

”Olin jo varma, että vuoden ehdoton biisivalintani olisi eräs tietty biisi, jonka tekijä on muunmuassa räppäri, ihka elävä meme sekä loppuunmyydyn huulipunan sävy ja jonka video teki faijatanssista ja harmaista pooloista melkein kiinnostavia. Mutta sitten joulukuu tarjoili korvilleni täydellisimpiä rnb-sulosointuja pitkään aikaan. Inget kommer mellan oss on ruotsalaisen Cherrien vasta toinen sinkku, mutta mimmistä povataan jo naapurimaamme seuraavaa staraa. Juuri tällaista rnb:tä olin kaivannut ja juuri tällaista soundia toivon kuulevani myös Suomessa pian. Biisi on voimauttava rakkaus-anthem ja äänessä on kaksi naista. Vuonna, jolloin olen eniten tanssinut ja fiilistellyt mukana biisien tahtiin joiden lyriikat kertovat rakkaudesta kookokseen, älypuhelimista tai siitä miten millään ei ole mitään väliä ja miltä tuntuu herätä Guccin lakanoista (hyviä biisien aiheita toki nämäkin), on virkistävää huomata bailaavansa biisiä, jossa lauletaan rakkauden ylivoimasta. Tänä talvena mikään ei tule minun ja tämän kappaleen väliin – ei edes Drake.”
– Taika Mannila / DJ ja Radio Helsingin D.R.E.A.M.-ohjelman toimittaja

Ellie Goulding: Love Me Like You Do

”2015 oli pop-biisien suhteen erinomainen vuosi, mutta silti yksi oli ylitse muiden: Ellie Gouldingin Love Me Like You Do. Se on täydellinen biisi. Sen sovituksellinen draaman kaari ja melodinen rakenne on kuin malliesimerkki sävelnikkarien (p)oppikirjasta. Laulun melodia hivelee sofistikoituneempiakin musakorvia ja kappale kasvaa osa osalta aivan viimeiseen harmonisen jänniteen purkavaan säveleen asti. Kaiken kruunaa sopivasti korni rakkausteksti, jonka ymmärtää pölkkypäisinkin kuulija, samalla kun kriittisempi lyyrikko huomaa laulavansa mukana tarinaa, jota ei koskaan kehtaisi itse kirjoittaa. Kun kuulin biisin ensimmäisen kerran, biisintekijäminäni valtasi suuri kateuden tunne – se on itselleni aina varmin merkki onnistuneesta sävellyksestä. Kerrassaan mestarillinen teos  ja ystävällinen korvamato Max Martinin hittitehtaasta.”
– Lasse Kurki / Warner Musicin A&R, lauluntekijä ja Radio Helsingin Rakkaudesta-ohjelman toimittaja

Verneri Pohjola: The End Is Nigh

”Kuuntelen loppujen lopuksi todella vähän uutta musiikkia, mutta Verneri Pohjolan Bullhorn-levyssä on sitä jotain taikaa mikä tekee siitä minkä tahansa vanhan klassikon veroisen. Levyn päättävä The End Is Nigh on vuoden parhaan levyn hienoin kappale, jota ei voi kuunnella saamatta kylmiä väreitä.”
– Eero Löyttyjärvi / Bassoradion Lauantaijatsit-ohjelman toimittaja ja DJ

Unknown Mortal Orchestra: The World Is Crowded

”En pidä Multi-Love-albumia ihan täysosumana, mutta tässä lienee yksi eniten tänä vuonna kuuntelemistani biiseistä. Asioin alkusyksystä belgialaisessa vaatekaupassa, missä tämä lähti soimaan ja koko asiakaskunta näytti hetkessä nyökkäilevän biisin mukana, vaikka kaikki eivät uskoakseni tunteneet kappaletta. Vastustamaton groove ja yhtyeelle tyypillisesti sopivan omaleimainen meininki.”
– Mikkomatti Aro / Pori Jazz

The Weeknd: Can’t Feel My Face

”Niin kovaa Max Martinia et naama irtoo.”
– Mikko Niemelä / Ruisrock

Miguel: Coffee

”Vuosilistojen tekeminen on liki mahdotonta, kun kuuntelee hirvittävän paljon musiikkia hirveän laajalla skaalalla (toki se on vielä vaikeampaa silloin, jos ei kuuntele riittävästi). Vaikeasta mahdottomaan siirrytään silloin, kun pitää valita vuodesta yksi kappale yli muiden. Tähän paikkaan voisin päivästä riippuen valita varmasti 30 eri biisiä, joista jokainen muistuttaa minua vuodesta 2015 tästä ikuisuuteen. Kun deadline pukkaa, on tehtävä valinta, ja nyt se osuu Miguelin kappaleeseen Coffee. Biisi, kuten esittäjänsä kaikkiaan on oivallinen esimerkki crossoverista hömpän ja uskottavan välillä. Miguelilla on kunnianhimoa enemmän kuin The Weekndillä (mutta vähemmän kuin Kendrick Lamarilla) ja tällä hetkellä jopa parempia hittejä taskussaan. Toki Miguel on julkisena hahmona hiukan banaali, kukapa r&b-hahmo ei välillä olisi (no okei, Frank Ocean saa synninpäästön). Toukokuussa ilmestynyt Coffee on sekä röyhkeän seksuaalinen r&b-jami että romanttinen rakkauslaulu, riippuen mitä kohtaa sanoista lukee. Sortumatta halpoihin paolocoelhismeihin se tiivistää rakkaussuhteen sosiaalisen, henkisen ja fyysisen luonteen kauniisti ja vilpittömästi. Sävellyksenä kappale on sukua Princen 1980-luvun pophiteille sekä toisaalta tuotannoltaan tiukasti kiinni vuodessa 2015.”
– Teemu Fiilin / Music Finland

UMO & Jimi Tenor: I Was Here

”Suurin osa uudesta jazzmusiikista, jota olen tänä vuonna kuunnellut tulee Suomesta. Olen heikkona biiseihin, joissa on vahva melodia ja moodi. Jimi Tenorin ja UMO:n blues-pala I Was Here on mitä mainioin palanen scifi-jazzia. Biisissä on huikea jännite, vahvatunnelmaiset soolot ja eeppiset torvisektio-osuudet.”
– Fredrik Lavik / Jazzaggression Records

Juice Normaali: Mä tulin mun mutsin vitusta

”Välillä kaikki tuntuu nössöltä ja sliipatulta, silloin onneksi joku aina iskee halolla päähän. Täydellinen punkiralli, joka saa hyvälle tuulelle ja antaa sopivaa haastetta kiroilua välttävälle radiotoimittajalle. Ei mitään hipsulikuraa. Teemu Bergman (Pää Kii, Kakkahätä-77) se tietty on tässäkin yhtenä puuhamiehenä. Knoppitietona kerrottakoon, että biisin nimi on pöllitty Ol Dirty Bastardin räppiriimistä.”
– Aleksi Pahkala / Radio Helsinki, Gim Kordon

Floating Points: For Marmish

”Tässä biisissä yhdistyy moni itselleni musiikissa ylipäänsä tärkeä asia. Kappaleeseen on jolloin ihmeellisellä tavalla pakkaantunut syvä lataus ja tunne. Voisin kuvitella, että se on syntynyt hallitusta improvisaatiosta kuten jazzin tavoin. Sen henki peilaa itselleni oman elämän iloja ja alakuloja kuin myös ehkä jopa maailman tilannetta jollain jännittävällä tavalla. Koneiden ja orgaanisten asioiden yhdistäminen on aina hienoa mutta Floating Points vie sen ihan omiin sfääreihinsä, jossa tekno on myös läsnä. Kyseinen kappale värähtelee niin monelta suunnalta, että se on melkein aina pakko kuunnella useampaan kertaan. Itselleni jokaisen kuuntelukerran jälkeen päällimmäinen tunne on rakkaus. Ajaton klassikko. Floating Pointsin loppuvuodesta ilmestynyt albumi Elenia on kokonaisuutena myös yksi vuoden parhaista.”
– Jaako Hurme / DJ ja Trevor Deep Jr. -duon jäsen

Afefe Iku: Compass Rose (Performed by The Piscean Group)

”Tää biisi jäi nyt vaan aika randomisti mieleen vuoden varrelta. Olen kuunnellut tosi paljon vanhaa trooppista musaa ja uudempaa elektronista fuusiota samasta aiheesta. Tässä lähestyttiin kyseistä väljähköä sektoria sopivan genre-vapaalla ja kosmisella otteella.”
– Markus Karlqvist / DJ ja Radio Helsingin Soul Sides -ohjelman toimittaja

Pharrell Williams: Freedom

”Kun umpimädästä musiikkiteollisuudesta tulee näin voimakas laulu jossa on spirittiä, voi olla kiitollinen. Isoilla pop-staroilla on sanan valtaa, jonka niin harvat käyttää muuhun kuin bailaamisesta, itsensä kehumisesta tai parisuhteen ruikuttamisesta laulamiseen. Pharrell olisi voinut Happyn jälkeen tehdä jotain tämän kaltaista laimeaa ja ottaa rahat pois. Freedom tanssittaa ja nostattaa henkeä!”
– Arwi Lind / Helmi Levyt

Matin valinta

Bloginpitäjän oman käden oikeudella väistän yhden biisin vaadetta ja esittelen lopuksi viisi itseäni eniten tänä vuonna sykähdyttänyttä kappaletta. Musiikinkuuntelussa enemmän on yksinkertaisesti enemmän.

The Necks: Vertigo

Hämmentävää kyllä, mutta tänä vuonna soittokertoilla mitattuna kenties eniten pyörittämäni kappale on pituudeltaan kolmen vartin mittainen Vertigo. 30 vuotta toiminut australialaistrio The Necks on tunnettu laajoista ja avarista improvisaatioistaan, jotka vaativat paljon, mutta palkitsevat ruhtinaallisesti. Kappaletta on mahdoton kuunnella muuten kuin kokonaan alusta loppuun ja se heijastelee joka kerta erilaisia tunnetiloja kuulijan meiningistä ja kuunteluolosuhteista riippuen.

Julia Holter: Feel You

Jo aiemmin mainitun Holter-stygen art x pop -balanssi on liki täydellinen: kappaleessa on runsaasti tasoja, mutta se on myös samalla heti tarttuva radiobiisi. Komppaan Iisa Pykärin omassa valinnassaan esittämää näkemystä, jonka mukaan juuri odotettu Feel You meni hieman poskelleen Holterin hienolla Helsingin-keikalla, mutta ei se levyversion gloriaa tietenkään himmennä. Suosikkikohtani on biisin loppupuolella kun jouset pyyhkivät kuulijan ylitse vääjäämättömän kauniina väriaaltona. Yritin elokuisella Lapin-lomallani ottaa hetkellisen musiikkipaaston, mutta yllättäen Ylen taajuuksilta piskuiseen erämaamökkiin tulvinut Feel You löysi minut sieltäkin.

Deerhunter: Snakeskin

Deerhunter on yksi niistä nyky-yhtyeistä, jonka jokainen uusi liike saa jakamattoman huomioni. Nokkamies Bradford Coxin ja kumppaneiden indierockissa on rosoa ja juuri sopivasti huurua omaan makuuni. Snakeskin on svengaava, popahtava, räkäinen ja tarttuva täysosuma kauriinmetsästäjiltä. Pidän myös videon maalaishenkisestä kuvastosta.

Teddy’s West Coasters: Saviour

Joskus omien läheisten yhteistyökumppaneiden tekemisiin on vaikea saada sopivaa etäisyyttä niiden arvioimiseksi, mutta jo Teddy’s West Coastersin Volume 2 -vinyylilevyn testiprässiä kuunnellessani havahduin siihen, että kaiuttimista tulvii mestariteos kotimaisen aikalaisjazzin saralla. Saviour on sävellyksenä hartaan kaunis, toiveikkaalla tavalla melankolinen ja upeasti kasvava. Loistava yhtye vastaa haasteeseen ja ylittää rumpali-säveltäjä Teppo Mäkysen erittäin korkealle asettaman riman.

Martin Courtney: Foto

Real Estate -yhtyeen nokkamiehenä tunnettu Martin Courtney teki levyn toisesta ikisuosikistani Woodsista tutun Jarvis Tavenieren kanssa ja lunasti kovat odotukseni. Foto on juuri sitä, mitä uudelta indierockilta kaipaan: heleitä kitaroita, kaihoisia melodioita, haikeita tarinoita elämästä. Veikkaan, että tämän lokakuussa julkaistun kappaleen lämpö sopii täydellisesti heräävään alkukesään joskus kuukausien kuluttua.