H2Ö top 5

h2o2015

Kolmas ja viimeinen. Tulevan viikonlopun H2Ö-festivaali huipentaa rakastetun turkulaistapahtuman lyhyen draaman kaaren. Jo parissa vuodessa oletusarvoksi on noussut se, että H2Ö on kesän kovatasoisin kotimaisen underground-musiikin katsaus Flow’n ja Sidewaysin ohella, eikä festari petä viimeiselläkään kertaa. Kun tähän lisätään muutama kova ulkkarikiinnitys, Ruissalon telakan ainutlaatuinen miljöö ja asialleen omistautuneen järjestäjäpoppoon ympärilleen levittämä hyvä tunnelma, on selvää että eräs kesän kohokohdista on tässä. H2Ö:tä tulee ikävä, mutta onneksi vasta ensi viikolla.

Kuulokuvia poimi päällimmäiset tärpit laajasta H2Ö-ohjelmistosta.

1) Dungen
H2Ö:n tämän vuoden ”iso kala” on ruotsalaisbändi Dungen. Moderni hippihenkinen huurupsykedelia sopinee festarin tunnelmaan kuin ruskea vesi Aurajokeen.

2) Aldous Harding
Uusi tuttavuus Uudesta-Seelannista. H2Ö-järjestäjä Mikko Levón kuvaili kokeneensa Aldous Hardingin keikalla ”lähes uskonnollisen” elämyksen, enkä ihmettele. Hardingin herkkä ja soundeiltaan laaja-alainen singer-songwriterismi antaa siihen täydet edellytykset ja esityspaikka, tunnelmallinen Veistämö, täydentää paketin. Rakkaudella tehty buukkaus.

3) ES & Antti Tolvi
ES on Sami Sänpäkkilä, erittäin tärkeän Fonal Recordsin pomo. Yhdessä samalle lafkalle levyttävän ja artistina liian vähälle huomiolle toistaiseksi jääneen Antti Tolvin kanssa hän muodostaa kotimaisen kokeellisen musiikin superduon, jolta voi odottaa sitä kuuluisaa ”110% suoritusta”, josta jääkiekkoilijat tapaavat puhua.

4) Puiset heilat
Jos joku buukkaus on H2Ö:n hienouden ytimessä, se on tämä. Salamyhkäinen Puiset heilat soittaa klassikon maineeseen nousseen Viihdetaiteilija-kasettijulkaisunsa kappalemateriaalin alusta loppuun. Täydellinen avaus menestyksekkäälle festariviikonlopulle.


5) nyt tai ei koskaan -meininki

Oletettavissa on, että kolmannen H2Ö:n muutenkin lämmin tunnelma on entistäkin intensiivisempi festaria edeltäneen lopettamisuutisen myötä. Jo aiemmin suositusta Ilmiö-festivaalistaan tunnettu porukka luultavasti saa aikaan jotain hienoa jatkossakin, mutta uutta H2Ö:tä he tuskin yrittävät tehdä. Carpe diem.

H2Ö Turun Ruissalon telakalla 22.–23.7.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Kuva: Ville Mäkilä

10 kysymystä: Fonal Records

”Forest folk” nousi yleisesti käytetyksi genrekuvaukseksi jossain vaiheessa 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja sen jäljet tuntuivat johtavan Tampereelle. Siellä majaansa pitää vuonna 1996 perustettu levymerkki Fonal Records, jonka artisteihin kuuluvat esimerkiksi metsäfolkia omimmillaan monen mielestä edustavat Kemialliset Ystävät, Lau Nau ja Islaja.

Fonalin kahteen vuosikymmeneen mahtuu paljon olemassa olevia genremääritelmiä haastavaa musiikkia. Se onnistuu kirkastamaan jotain siitä ennakkoluulottomuudesta ja persoonallisuudesta, jota Suomen kaltainen musiikin metsäläismaa parhaimmillaan sisältää. Ajan myötä ”Fonal-soundista” on tullut oma käsitteensä, jolla ei useinkaan viitata suoraan musiikkityylin vaan pikemminkin johonkin abstraktiin tunnelmaan tai jopa ideologiaan.

Pohjimmiltaan kyse on levymerkin perustajan ja sille myös itse useita kertoja levyttäneen Sami Sänpäkkilän näkemyksestä, joka sitoo yhteen laajan, monipuolisen ja kauttaaltaan erittäin korkealaatuisen Fonal Records -katalogin.

Fonal-pomo vastasi 10 kysymykseen levymerkkinsä Tampere Biennalen yhteydessä järjestettävien 20-vuotisjuhlien alla. Jutun lukemisen ohessa voit kuunnella esimerkiksi tätä omista Fonal-suosikeistani koostuvaa 20 biisin soittolistaa.

1. Missä olet juuri nyt ja mikä on fiilis?

Kotona Tampereella ja just toipumasssa pitkästä yskästä ja flunssasta mitä on ollut liikkeellä paljon. Hyvä fiilis, kaikenlaista mukavaa on tulossa kuten toi Fonal-klubi.

2. Miten ja milloin Fonal sai alkunsa, miksi?

Ulvilassa omassa huoneessani 1990-luvun puolivälissä. Äänittelin Laakson Tonin kanssa musaa nimellä Slaughterhouse Quintet ja Niko-Matti Ahdin kanssa nimellä Kiila. Näitä tuotoksia piti sitten saada kansan kuuluviin ja pistettiin äänet kasetille ja kassut kavereille.

3. Mikä oli suurin yllätys liittyen levymerkin pyörittämiseen?

Varmaan se, että levyt alkoivat oikeasti jossain vaiheessa myymään. Yhtä suuri yllätys oli silti myös kun ne sitten lakkasivat myymästä!

4. Fonalilla on jo pitkään ollut vahva kansainvälinen maine. Milloin ja miten aloit suuntaamaan toimintaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle?

Lähetin demokasetin Kraak-levy-yhtiölle Belgiaan. He innostuivat siitä ja julkaisivat ensimmäisen soololevyni joka oli siis Es: Flick. Lähetin sen sinne jo 1998 mutta se julkaistiin vasta 2000. Kraak järjesti sitten myös mulle keikan Brysselistä ja tutustuin tosi aktiiviseen musaporukkaan siellä josta lähti myös Fonalin yhteistyö Kraakin jo silloisten kumppaneiden kanssa.

5. Miten löydät uusia artisteja levymerkillesi ja minkälaisia ominaisuuksia arvostat eniten artistissa kun puntarot heidän sopimistaan Fonalille?

Suurin osa Fonal-artisteista on kantautunut korviini ystävien kautta. Vain pari-kolme julkaisua on tehty mulle lähetettyjen demojen perusteella.

6. Sinut tunnetaan myös monipuolisena taiteilijana. Kärsiikö oma taiteellinen työskentelysi levymerkin pyörittämisen vaatimuksista vai tukevatko nämä elementit toisiaan?

Oikeastaan toisin päin, levy-yhtiö on viime aikoina ollut se kakkosjuttu. Taidevideot ja täyspitkä leffa Samurai Rauni Reposaarelainen ovat vieneet kaiken aikani viimeisten neljän vuoden kuluessa. Tämä onkin nyt ensimmäinen vuosi Fonalin historiassa kun en julkaise yhtään levyä! Voin tietty syödä lupaukseni mutta tämä on suunnitelma…

7. Nimeä jokin yksittäinen mieleen jäänyt kohokohta tai onnistuminen Fonalin tähänastisesta historiasta.

Tää olikin vaikee kyssäri, tulee mieleen kaikkia kiertueita, mutta mikään ei oikeen niistäkään nouse selkeesti ylitse muiden. No tämä on ainakin hauska juttu! Kerran kun oltiin Roskildessa Kemiallisten Ystävien kanssa esiintymässä, niin Iltalehti soitti asianaan, että ”onko siellä kauhee myrsky”. Naurettiin ihan hulluna, että kerrankin päästään johonkin ns. oikeelle keikalle niin meille soitellaan tabloideista ja kysellään säästä! Hmmm… Kyllä ne onnistumiset on aina olleet ne hetket kun näkee bändin keikalla ja ihmiset oikeesti tykkää tai kun levy tulee painosta ja se näyttää ja kuulostaa parhaalta ikinä.

8. Mitä osa-aluetta haluaisit erityisesti vielä kehittää Fonaliin liittyen?

No, oon yrittänyt löytää jotain tyyppiä tekemään uudestaan Fonalin nettisivut mutta eihän siitä mitään ole tullut. Ne on pian aika retrot kun jaksan vielä kymmenen vuotta noiden kanssa elelllä! Kiva ois saada tähän joku vakava kumppani, siis joku rento ja hyvä tyyppi joka oikeesti ottais asiakseen tehä tätä ja kehittää menoa mun kanssa, oon niin kauan tehnyt tätä yksin. Multa on vähän ideat loppumassa tämän digitalisaation myötä.

9. Mitä tulevan juhlafestarin keikkaa suosittelisit erityisesti ”Fonal-aloittelijalle”, miksi?

Islaja kandee nähdä! Merja [Kokkonen] asuu nykyään Berliinissä niin se ei kauheesti Suomessa pyöri!

10. Millainen on unelmiesi 40-vuotias Fonal vuonna 2036?

Ei digitaalinen. Tai sitten mä vaan aikuistun ja alan striimaamaan musani!

Tampere Biennale: Fonal Club I & II
Islaja, Tomutonttu, Lau Nau, Pöllöt, Jarse, Olimpia Splendid, Eleanoora Rosenholm, Risto, Kobran Kädet DJs, DJs Arsi Negele & Tuhojuho
Pe 15.4. klo 21 ja la 16.4. klo 21 Klubi, Tampere
Tapahtuma Facebookissa


Risto: Turvaluola
Ohjaus, editointi ja kuvaus: Sami Sänpäkkilä
Assistentti: Anna-Mari Nousiainen
Fonal Records 2013

fonal20_soittis

Kuuntele soittolistaa tästä.

Kuva: Toni Laakso