Vuoden biisi 2016

vuodenbiisi2016

On taas SE aika vuodesta. Vuoden 2016 musiikki on julkaistu ja nyt asiantuntijat kertovat, mikä yksittäinen kappale kosketti eniten.

Ilahduttavan monipuolinen joukko musahahmoja on myös mielipiteissään piristävän hajautuva. Ainoastaan muutama kappale ja/tai artisti sai yli viidenkymmenen henkilön raadilta useamman maininnan. Kyseiset kappaleet on esitetty alla ensin, loput sen kummemmin järjestelemättä. Vuoden biisi 2016 -soittolistan löydät tämän linkin takaa ja kutakin kappalenimeä klikkaamalla pääset biisin videoon tai kuuntelulinkkiin (kun sellainen on saatavilla). Jos oma Vuoden biisisi ei ollut listalla, voit halutessasi ilmoittaa valintasi kommenteissa.

Vuoden biisit 2016, olkaa hyvä.

ANOHNI: Drone Bomb Me

Anohnin uuden Hopelessness albumin avausraita Drone Bomb Me nousee itselläni reippasti ylitse muiden tämän vuoden hienoja biisejä läpikäydessä. 9-vuotiaan afgaanitytön näkökulmasta kirjoitettu balladi videoineen teki syvän vaikutuksen. Vuoden sykähdyttävin biisi tuotannoltaan ja kantaaottavilta sanoituksiltaan. Hieno artisti. Hänen kaltaisiaan tarvitaan lisää.”
– Roberto Rodriguez / DJ ja Bassoradion musiikkipäällikkö

”Koko levy on visionäärinen yhteistyö, joka kiteyttää useita vuoden tärkeimpiä teemoja ilman vaivaannuttavaa saarnaamista. Väkevä todistus pop-musiikin kyvystä löytää yhä uutta.”
– Erkko Lehtinen / DJ

”Anohnin Hopelessness on vuoden synkin, pelottavin ja kaunein albumi. Vahvasta kokonaisuudesta on vaikeaa poimia yksittäistä kappaletta, mutta avausraidassa Drone Bomb Me tiivistyy levyn jylhän elektroninen äänimaailma kutkuttavalla tavalla.”
– Roope Pokki / tuottaja-tiedottaja, We Jazz & Hei Hei Media

Dirty Projectors: Keep Your Name

”Hyvin tunnettu ja paikkansapitävä tosiasia on että rakastuminen sekä eroaminen edesauttavat laadukkaan ja uskottavan taiteen synnyssä. Vahvat tunteet päätyvät usein aitoina tällaisessa elämänvaiheessa tehtyyn taiteeseen. Keep Your Name on sydäntä särkevä erolaulu, annoksella pippuroivaa katkeruutta.”
– Esko Routamaa / DJ

”I’ve been waiting for a new Dirty Projectors for a long time and heard many agonisingly teasing comments about the process of making the new album, not least from David Longstreth himself, who I saw just a week before this first new track was released in late in September. Hearing and seeing how dedicated the man spoke about it made me even more desperate to hear it, and than this track dropped. Apart from the interesting song-form, a surprising spoken and Kendrick-Lamar-esque middle part, voice-pitch weirdness (that makes Longstreth sound like a baritone in a Schumann song), it’s just the disarming honesty and poignant beauty of the song that has haunted me since it’s release.”
– André de Ridder / Musica nova Helsinki -biennaalin taiteellinen johtaja

Leonard Cohen: You Want It Darker

”Olipa vaikea valinta, tänä vuonna on tullut useita huippualbumeita. Vaikuttavin yksittäinen biisi minulle on kuitenkin ollut Leonard Cohenin You Want It Darker. Kappaleen runous, vähäeleinen sovitus nerokkaalla kuorolla sekä Cohenin sieluunporautuva ääni luovat mantramaisen tunnelman, johon tahdon jäädä. Kuuntelenkin kappaleen yleensä monta kertaa putkeen. Kappaleen dramaattisuutta ei suinkaan vähennä vuoden 2016 jatkunut pimenevä tunnelma poliittisessa ilmapiirissä sekä maailmantähtien kuolemien rysä.”
– Stina Koistinen / laulaja, Color Dolor ja Frank Frank Frank

”2016, surun vuosi jätti valtavan aukon maailman lavoille. Leonard Cohen, yksi vuoden menetyksistä ilmoitti olevansa ’valmis kuolemaan’. Levynjulkaisutilaisuudessa hän ilmoitti liioitelleensa: ’Aion elää ikuisesti’.”
– Njassa / DJ ja toimittaja, Radio Helsinki

Jukka Nousiainen: Kohti kaukaista tähteä

”Aikamoinen saavutus, että kappale, jossa toistellaan ’hei, beibi’ lukeutuu vuoden koskettavimpiin ja haikeimpiin. Jännästi rakentuvan kappaleen herkkyys alleviivautuu siinä, että Jukka laulaa sen kuiskaillen, aivan mikrofonissa kiinni. ”
– Mikko Meriläinen / Soundin päätoimittaja

”Älyttömän koskettava laulu, joka uppoaa tällaiseen toivottomaan romantikkoon. Kiteyttää kauniisti käsitykseni ihmisen osasta tällä planeetalla. Livenä kuultuna etenkin liikuttaa lähes poikkeuksetta kyyneliin.”
– Arttu Partinen / DJ ja Mental Alaska -tapahtumien tuottaja

Michael Kiwanuka: Cold Little Heart

”Rohkeasti pateettinen rock’n’soul-spektaakkeli näyttäytyi valona keskellä synkkien uutisten vuotta.”
– Pekka Laine / toimittaja, Yle

Michael Kiwanukan tokan levyn avausbiisi kestää 9:58. Ensimmäinen laulusäkeistö alkaa heti ajassa 5:02. Aivan mielettömän hienoa ja ajatonta musiikkia – ja jonkinlainen ihana, rakkautta täynnä oleva keskisormi tämän ajan kärsimättömyydelle.”
– Tommy Lindgren / artisti, Tommy Lindgren Metropolis, Don Johnson Big Band, Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana

Gettomasa: Pelkuri

”Mulle vuoden 2016 kovin biisi on Gettomasan Pelkuri. Tosi harvoin kohtaa tekemisen taso ja tekemisen meininki niin onnistuneesti kuin Gettomasan toiminnassa. Pelkuri on reilun yhdeksän minuutin mittainen, rohkea ja henkilökohtainen suomirap-teos josta tulee kylmät väreet jokaisella kuuntelukerralla.”
– Antti Hevosmaa / Virta-yhtyeen trumpetisti

”Gettomasan Pelkuri on kotimaisen reality rapin merkkiteos jonka tarina tunkeutuu ihon alle vaikka aiheesta ei olisikaan omakohtaista kokemusta.”
– Aki Kulmisjärvi / DJ

Gettomasa: Ota kiinni jos saat

”Vuonna 2016 on suomiräpissä otettu nuorten tekijöiden toimesta uusia, tervetulleita askelia ja Gettomasa on näistä tekijöistä ehdottomasti mielenkiintoisimpia. Kiinnostavinta Gettomasassa on samalla sekä Jyväskylän murteen sävyttämä letkeä tyyli että skarppi ja tiukka flow. Ota kiinni jos saat -biisin etukenossa kulkeva ja nokkela riimittely ja täydellisesti paikalleen napsuvat riimit koukuttavat kuuntelemaan kappaletta uudestaan. Levyllä biisien aiheet ja tyylit vaihtelevat, mutta Chosen One on silti albumina toimiva kokonaisuus, jossa ei ole yhtään turhaa biisiä. Maailmassa on havaittavissa Gettomasan kokoinen aukko, jonka mies täyttää täydellisesti.”
– Katariina Uusitupa / tuottaja ja viestintäkoordinaattori, We Jazz -festivaalin toiminnanjohtaja

Solange: Cranes In the Sky

”Vuoden paras biisi on mielestäni Solangen Cranes In The Sky. Koko A Seat At The Table-levy musiikkivideoineen, runokirjoineen ja kannanottoineen oli mielestäni ehdottomasti vuoden tärkein julkaisu. Levyn äämimaailma antaa toivoa, projektin visuaaliset valinnat ovat superinspiroivia ja tämän biisin (kuten muidenkin levyn biisien) lyriikat kolahtavat ja ovat raikkaan samastuttavia ja rehellisiä. #whatagirlfeelz”
– Taika Mannila / DJ, toinen Bassoradion D.R.E.A.M-radio-ohjelman toimittajista

Solange: Weary

”Kuka on lahjakkain Knowlesin sisaruksista? Vielä vuoden alussa tämä olisi kuulostanut absurdilta kysymykseltä. Solangen albumi A Seat at the Table teki siitä vähintäänkin keskustelunaiheen ja vaikka mestariteokselta on vaikea nostaa yksittäisiä kohokohtia, Weary kiteyttää hullun vuoden 2016 fiilikset erinomaisen kauniisti.”
– Sampo Axelsson / DJ Anonymous

Rihanna: Same Ol’ Mistakes

”Taiteellisesti kovatasoisen R&B:n supervuonna (Frank Ocean, Kanye West, Drake, Beyoncé, Rihanna, Solange…) ’Ihku-Rihku’ teki aivan mahtavan levyn (ok, jos levyn loppupuolet tylsät balladit pyyhitään). Vuoden ihanin crossover-kielisuudelma oli barbadoslaisen alkuperäiselle uskollinen, mutta sitäkin huumaavampi versio Tame Impalan maailman parhaan Currents-levyn yhdestä helmestä. Kuolen onnesta.”
– Aleksi Kinnunen / toimittaja, Helsingin Sanomat

Rihanna: Desperado

Desperado is a song about the desire to escape. To run away. To leave everything behind and jump into the car of a waiting stranger. Rihanna sings it with inimitable coolness. The appropriate song for a difficult year.”
– Tobias Rapp / toimittaja, Der Spiegelin kulttuuritoimituksen esimies

Frank Ocean: Ivy

Frank Oceanin albumi Blonde oli kaiken odotuksen arvoinen ja paljon ylikin. Rakastuin koko levyyn ensi kuulemalta: se on rauhoittava, kaunis ja ihana. Ivy on koko Blonden tavoin yhtäaikaa karsittu, spontaani, levollinen, latautunut, energisoiva, lohduttava, rohkea, kreisi ja kaunis kappale.”
– Iisa Pykäri / artisti ja Regina-yhtyeen laulaja

Frank Ocean: Solo

”Tavallaan tuntuu hölmöltä valita biisi Frank Oceanin Blondelta, albumilta jolla yksittäisten kappaleiden rajat usein hämärtyvät ja menettävät merkityksensä. Mutta hei, it’s my valinta and I’ll hölmö if I want to. Solo on minulle vuoden biisi siksi, että se otti kädestä kiinni ja johdatti hitaasti aukeavan mestariteoksen maailmaan. Se oli ensimmäinen kappale, joka alkuun hämmentävällä ja muodottoman oloisella levyllä kuiski korvaan: ’Pyöräytä tämä vielä muutamaan kertaan, täältä näitä hetkiä nousee’.”
– Ami Vuorinen / Suomen Jazzliiton toiminnanjohtaja

Cass McCombs: Bum Bum Bum

”Vuoden hienoin yksittäinen esitys tulee modernin singer/songwriter-osaston kuninkaalta. Samaan aikaan lämmin ja toiveikas, mutta myös tarkkanäköisesti lohdutonta maailmanmenoa kommentoiva kappale.”
– Artemi Remes / promoottori, Fullsteam Agency

Id M Theft Able: Faded Sign

”Kuluneena vuonna Suomessakin vierailleen Id M Theft Ablen levy A ❤ Named Spooky julkaistiin alun perin OkCupid-deittisivustolla ja sittemmin kasettina. Kokonaisuutena hienolta levyltä erityisesti mieleen on painunut biisi nimeltä Faded Sign. Aluksi laulu kuulostaa hajamieliseltä hokemiselta, jota ei ole suunnattu oikein kenellekään, mutta pian sitä jo huomaa nyökyttelevänsä kappaleen tarkkanäköisille sanoituksille. Mistään varsinaisesta korvamadosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä riivaavasti svengaavan pianosäestyksen ja jaarittelevan laulun hengästyttävää yhdistelmää voi olla vaikea noin vain palauttaa mieleensä, mutta biisin tunnelma sen sijaan jää herkästi kummittelemaan.”
– Olli Aarni, artisti

Nick Cave & The Bad Seeds: I Need You

Nick Caven Skeleton Tree ei ole helppo levy, eikä I Need You ole helppo kappale, mutta sen henkilökohtaisuus on syvästi koskettavaa. Sen hienous ei ole niinkään musiikissa, kuin siinä miten kappaleeseen on tallentunut kaikki Caven haavoittuvaisuus ja kärsimys hänen poikansa kuoleman jälkeen. Juuri tässä kappaleessa kiteytyy se kuinka Caven vuosikymmenien aikana rakentamat fasadit ovat kadonneet ja jäljellä on mies perusasioiden äärellä – rakkauden, kaipuun ja surun.”
– Otto Talvio / toimittaja, Helsingin Sanomat

Jesu / Sun Kil Moon: Exodus

”Näin Sun Kil Moonin Portossa, Portugalissa heinäkuussa kahden sludge metal -bändin (!) lämmittelykeikalla. Sangen epätyypillisestä slotista huolimatta kirjava yleisö hiljentyi ja liikuttui, kun Mark Kozelek avasi Exodus-kappaleen taustoja ennen kappaleen esittämistä. Pohjattoman surullinen, mutta silti kaunis Exodus osoittaa että Kozelek (Justin Broadrickia unohtamatta) osaa edelleen hommansa vuonna 2016.”
– Pietu Arvola / viestintäkoordinaattori, Music Finland

DJ Shadow Feat. Run The Jewels: Nobody Speak

”Olisin voinut valita yhtä lailla Saul Williamsin Burundin, Rag’n Bone Manin Humanin tai jotain uudelta A Tribe Called Questilta, mutta valitsin kuitenkin DJ Shadow’n ja Run the Jewelsin yhteisbiisin Nobody Speak. Siinä perinnetietoinen hiphop-tuotanto kohtaa modernit räp-kadenssit ja kappaleen suorastaan sikamaiset lyriikat tiivistävät jollain tapaa ajan hengen. Vihapuheella voittoon, niinku Donald Trump. Lisäksi musiikkivideo on nerokas.”
– Karri Miettinen / Paleface

Khid: Ikkuna

”Abstrakti minimalistinen veistos, jonka jokainen yksityiskohta tuntuu viimeiseen asti harkitulta. Jokainen ääni on juuri omalla paikallaan, jokainen tavu painaa tonnin, jokainen vittu rusentaa alleen ja jokainen rivi saa kysymysmerkit sinkoilemaan. Khid ei edusta vain suomalaisen räpin, vaan räpin nextiä leveliä.”
– Jukka Hätinen / Rumban vastaava päätoimittaja

Cats Of Transnistria: Displacement

”2016 has been a fairly excellent year for music, especially regarding music from overseas. My track of the year is probably Kanye West’s Ultralite Beam, but I’m going to go for something that I released that just didn’t get enough plaudits (at least domestically). Cats of Transnistria’s Displacement is the centrepiece of their debut album Divine, a track that brings a new dialogue to the very old concept of ’indie rock’.”
– Nick Triani / Soliti Records & One Quart Magazine

MYTTYS: Lenak

”Nothing shocked me with delight this year as much as Lenak by MYTTYS. Off kilter pop is nearly always best but this track is somehow both from the future and yet still very of the now. Effortlessly cool vocals are echoed by an imaginary twin sister along with the occasional perfectly placed scream. Robot drums bounce off synth lines as insect sounds fall and rise in crescendos. This is Drunken Fist Kung Fu music and its perfect!”
– Gavin Maycroft / Oma333-levymerkin perustaja

The Radio Dept.: Swedish Guns

”Ruotsin art pop -duolla on kaksi biisiä samassa paketissa vahvoin lyriikoin. Vahvat melodiat, dubia ja bassoa. Kaikki toimii alusta loppuun hienosti yhteen. OK+”
– Tom Riski / Solina Records

Pye Corner Audio: The Simplest Equation

”Tässähän se biisi on, aika helppo valinta loppupeleissä koska biisitasolla kolahtanut itselle eniten. Kosminen, kaunis, herkkä ja ajaton.”
– Stiletti-Ana / artisti

Lemon Twigs: These Words

”I would like to nominate These Words by Lemon Twigs as track of the year. It’s great to see a band with such clear instrumental and compositional prowess who are young and, incredibly, popular. The music has plenty of meat for purists to chew on But the overall experience of these wonderfully melodic, time-signature zig zagging tunes is joy and fun. As this was one of the main singles, I put this forward as a track of the year contender.”
– Ken Stringfellow, artisti

Kelsey Lu: Dreams

”Meinasin valita tähän Solangen Cranes In the Sky’n tai jonkin biisin Maajon levyltä. Sitten muistin tämän erityislaatuisen kappaleen, joka ajelehti korviini loppuvuodesta Spotify-algoritmin suosittelemana. Neljän minuutin vangitsevan  avant garde -klasaroinnin jälkeen tilaan saapuu Kelseyn aavemaisen paljas ääni. Upeaa, unenomaista ja vangitsevaa tavaraa, joka ei ole kaukana toisen sellisti-laulajan Arthur Russellin hienoimmista hetkistä.”
– Markus Karlqvist / DJ Markus-Setä

Colin Stetson Presents: SORROW

”Nykyään tulee pääsääntöisesti pelailtua käytettyjen levyjen ja nostalgian parissa eivätkä ’uudet’ levyt pahemmin herätä kiinnostusta – saatika biisit – joten valitsen tämän Colin Stetsonin uudelleenkuvitteleman säveltäjä Henryk Góreckin Kolmannen Sinfonian. Vaikuttava kokemus, josta en osaa yksittäisiä kappaleita irroittaa. Menköön siis kokonaisuudessaan.(soittolistalla kolmiosaisen teoksen toinen osa, toim.huom)”
– Petri Pirtilä / myymälävastaava, Levykauppa Äx

Ilpo Numminen: 9 – 12.6.2016

”Vaiheilin tässä oikeastaan kahden Ilpon välillä. molemmat edustavat rehtiä ’Syntetisaattori Musiikkia’ ilman turhaa pullistelua. kallistuin kuitenkin Nummisen biisin (albumin?) puolelle muun muassa kuuntelukertojen määrän perusteella. Kasetilla julkaistu teos on pyörähtänyt autorepeatilla pesässä helposti muutaman kerran putkeen ilman, että on tarvinnut liikauttaa evääkään.”
– Tatu Metsätähti / Mesak

Trim: RPG

”I really enjoyed the Trim album this year. It was a good year for UK MC’s and spoken word artists from grime to Little Simz to artists like Kojey Radical, and Trim’s RPG is the track for me.”
– Gilles Peterson / DJ ja radiotoimittaja, BBC6

Motelli Skronkle: Pöllö

”Valitsen vuoden parhaaksi biisiksi Motelli Skronklen laulun Pöllö. Tässä on pöllömäistä viisautta ja komeutta. Kaunis ja jylhä laulu.”
– Arwi Lind / Helmi Levyt -levymerkin perustaja ja muusikko

Margo Price: Hands of Time

”Suhtauduin epäilevästi tähän britti- ja jenkkilehdistön suuresti hypettämään uuteen naisartistiin, jonka Jack White signasi omalle levymerkilleen. Mutta sydämeni suli nähtyäni Margo Pricen livenä SXSW:ssa maaliskuussa. Tämä levyn hieno ja ajaton avausraita onnistuu haiskahtamaan yhtäaikaa Loretta Lynnille ja Dusty Springfieldille.”
– Markus Nordenstreng / artisti

De La Soul Feat. Little Dragon: Drawn

”Loistavien hiphop- ja R&B-albumikokonaisuuksien vuonna tämä jäi mieleen stand out -biisinä. De La Soul osoittaa huomattavan rentoa suhtautumista omaan tekemiseen, kun yli 5-minuuttisen biisin rap-osuus alkaa vasta viimeisellä minuutilla.”
– Tuomo Prättälä / artisti

Mikko Joensuu: There Used To Be a Darkness

”11-minuuttinen, äärimmäisen kaunis kappale, joka vei jalat alta ensi kuulemalta. Loistavien Amen 1 -ja Amen 2 -albumien biiseistä kuuntelen tämän yleensä muita lujemmalla palaten Johanneksenkirkossa ja Konepajan Brunossa järjestettyjen julkaisukonserttien ikimuistoisiin tunnelmiin.”
– Antti Berg / DJ Harvest, Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen

Radiohead: Daydreaming

”Synkkä, herkkä, toiveikas ja kaunis, näitä adjektiiveja voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ehdottomasti Radioheadin parhaimpia kappaleita ikinä. Daydreaming aiheuttaa samoja kylmiä väreitä kuin biisit Pyramid Song tai No Suprises.”
– Mathias Foster / DJ ja Bassoradion Paska Sohva -ohjelman toimittaja

Abra: Crybaby

”Vuosi 2016 on ollut kylmä ja armoton, kuitenkin kuuma ja svengaava. ’Crybaby’ on sekä hyytävä yö aavikolla että lämmin kuiskaus korvan juuressa.”
– Juho Luukkainen / Laser Pancakes

Merries: Travel to the Sun

Juuso Härmä on tehnyt (taas) täydellisen kitarapop -kappaleen. Travel to the Sun koukuttaa melodiallaan, soitollaan, harmonioillaan, soolollaan ja soljuvalla rakenteellaan, mutta siinä on myös vahva tunnelataus joka ravistelee. Jos englanninkieli ei jostain syystä uppoa niin kuuntelepa Lokkien tuotantoa, sama velho sielläkin taikoo kitarapop-loitsujaan.”
– Rami Vierula / sooloartisti ja Delay Trees -yhtyeen jäsen

Tigran Hamasyan/Arve Henriksen/Eivind Aarset/Jan Bang: Traces VII

”Vuosi 2016 on ollut erinomainen jazz-korvamatovuosi, mutta valitsen kuitenkin vuoden suosikikseni hieman erikoisemman kappaleen. Traces VII yhdistää minimalistista harmoniaa ja hypnoottista toistoa vapaan improvisaation yhteiseen etsintään. Pianisti Tigran Hamasyan, trumpetisti Arve Henriksen ja kitaristi Eivind Aarset etsivät ensin kaoottisen tuntuisesti yhteistä säveltä Jan Bangin live-samplayksen antaessa kaikelle hieman epätodellisen tuntuisen elektronisen kiillon. Hetki hetkeltä massasta nousee esiin muoto vahvasti – melkein kymmenenminuuttinen kappale saavuttaa huippunsa jo varhain vaimeten Tigranin pianon hallitsemaksi minimalistiseksi karvamatoksi. Rakenne on erikoinen, mutta se toimii. Pitkästä kestosta huolimatta olen huomannut kuuntelevani raitaa kolme tai neljäkin kertaa peräkkäin.”
– Pasi Virtanen / toimittaja, Jazzpossu-blogi

Jim James: Same Old Lie

Jim James knew the bad before it happened. This song explained the 2016 US Presidential election result by knowing that those same old lies would be used to gaga The People. Music that is based on and inspired by Isaac Hayes’s epic early 70s mini Operas gives this track the extra magic that elevates it above the average.”
– Andreas Müller / toimittaja, Deutschlandradio Kultur

Common: Letter to the Free

”Maailma pursuaa sotaa, rasismia ja köyhyyttä, ja silti listahiteissä lauletaan tisseistä. Harva kappale on kantaaottavuudessaan niin kutsuva, että päädyn itse ottamaan asioista enemmän selvää. ’Amendment XIII, Section 1: Neither slavery nor involuntary servitude, except as a punishment for crime whereof the party shall have been duly convicted, shall exist within the United States, or any place subject to their jurisdiction.’
– Sami Nummela / rumpali ja säveltäjä

Bruno Mars: 24K Magic

”Juustoisista balladeistaan tunnettu Bruno Mars päivitti 2016-vuoden aikana imagoaan ja soundiaan. 24K Magicista puuttuu Marsille aiemmin tyypillinen pop-kertosäe. Biisi rakentuu sen sijaan svengaavan funk/disco tunnelman ja Michael Jacksonin Thrilleriä kanavoivan suvannon kontrastiin. Biisin introssa on viittauksia 2Pacin California Love -kappaleeseen, ja kokonaisuudessa on Daft Punk -tunnelmaa. Tuotanto, soundit ja miksaus on kultaa. 24K Magic -biisin tyyppinen bängeri on toivottua tavaraa valtavirrassa, etenkin radioaaltoja vuonna 2016 uuvuttaneen tropical housen ja dancehallin jälkimainingeissa.”
– Emma Kemppainen / DJ ja Flow Festivalin ohjelmaryhmän jäsen

Ralph Alessi: Quiver

”Kappale haikeutta joka sisältää toivoa. Quiver on inhimillinen ja kuulostaa vahvasti menneeltä vuodeltani 2016.”
– Teppo Mäkynen / rumpali, säveltäjä ja tuottaja

Mopo & Ville Leinonen: Kuka tätä laivaa ohjaa?

”Olin todella innoissani, kun kuulin kahden suursuosikkini Ville Leinosen ja Mopon yhteistyöstä. Laivalla-levy oli yksi vuoden ehdottomia helmiä ja erityisesti tämä kappale teksteineen.”
– Jyrki Laiho / Validi Karkia -klubi ja Karkia Mistika Records

Litku Klemetti: Juna Kainuuseen

”Valitsen juuri julkaistun Litku Klemetin Juna Kainuuseen -kappaleen, koska tämä biisi saa minut hyvälle tuulelle. Tuotannossa on hyvää rosoisuutta ja Litkun sekä yhtyeen tulkinnassa aito ote. Tästä nostalgisesta ja riemastuttavasta biisistä ja musiikkivideosta välittyy vapauttava ’tekemisen meininki’. Kappaleen kuultua tekee mieli ottaa kitara, tehdä biisejä ja kuvata hulluja musiikkivideoita kavereiden kanssa.”
– Linda Fredriksson / saksofonisti, Mopo ja Ricky-Tick Big Band

Dreezy Feat. Gucci Mane: We Gon Ride

Dreezyn No Hard Feelings -debyyttialbumin avaava We Gon Ride kiilasi täpärästi Rihannan ja Abran ohi. Kappale tarttuu kuin purkka hiuksiin, mutta ei ärsytä eikä kyllästytä lainkaan samalla tavalla – tai siis ollenkaan.”
– Marko Ylitalo, toimittaja

Anderson .Paak: Put Me Thru

”2016 on ollut Anderson .Paakin vuosi. Korealaisäidin ja afroamerikkalaisen isän pojan lapsuus oli karu ja Californiassa varttuneen artistin nousu musiikkimaailman kysytyimmäksi kyvyksi on ollut viimeisen kahden vuoden aikana räjähdysmäistä. Pitkään tuulimyllyjä vastaan taistellut kirkkolaulaja-räppäri-rumpali on tuttu mm. Yhdysvaltojen Idols -laulukilpailun taustabändistä. Paakin omien sanojensa mukaan vääntynellä mikrofonilla ja vaatimattomalla tietokoneella nauhotetun Malibun pääsy Grammy-ehdokkaiden listalle on kruunannut Paakin vuoden.”
– Klaus Elfving / DJ ja Bassoradion Tings-ohjelman toimittaja

Weyes Blood: Seven Words

”Kaikki vaikuttaa ihanan vaivattomalta ja puhtaalta, vaikka pohjavire onkin haikea ja teemana tuntuu olevan lähteminen ja eteenpäin siirtyminen. Luvulla seitsemän on tietenkin viittauksensa esimerkiksi kristillisessä teologiassa, mutta tätä ei alleviivata eikä teksti jää viittaustensa alle.”
– Aki Pohjankyrö / Black Twig -yhtyeen laulaja-kitaristi

William Tyler: Highway Anxiety

”Instrumental ambient music. A tiny, addictive roadtrip driven by delicate guitar melodies. Doleful beauty.”
– Johan Gijsen / Le Guess Who? -festivaalin johtaja

Lay-Far Feat. Magic Numbers: Like the First Time (Ge-Ology Remix)

”This definitely one of my favorite tracks to play out this year! The infectious rhythms and vocals build in a way that really has one singing from the first hook. Plus, when you have a chance to play this out on vinyl on a great system it just makes everything else sound inferior.”
– Amir Abdullah / DJ Amir, 180Proof Records -levymerkin perustaja

Ariana Grande: Into You

”2016 oli edeltäjänsä tavoin aivan erinomainen tanssipopvuosi. Erityisen bailun sai aikaan ruotsalaisvoimin kasattu flirtin superteos Into You, joka laittoi keski-ikää kohti lipuvan naishenkilön pyrkimään takaisin tanssilattian suuntaan.”
– Meira Pappi / Flow Festivalin kansainvälisen median koordinaattori

Antti Tolvi: Leijunta 1

”22 minuuttia kaunista, rauhoittavaa, hypnoottista ja ajatonta leijuntaa. Kuin paikalleen jumittunut Philip Glassin pianolevy.”
– Tomi Leppänen / rumpali, K-X-P, Cityman, Circle

Henkka & Mathias: Aamuyö

”Lyhyt välähdys kesäyön nuorta rakkautta. Biisi on kompaktissa puolentoista minuutin pituudessaan äärettömän kiehtova. Paikoin kiirehtivän hätäinen laulu yhdistettynä tyngäksi jäävään pituuteen tuovat tähän jotain todella rehellisen ja sympaattisen samaistuttavaa. Tekemisen aitous, ihminen musiikin takana, on se mikä tässä puhuttelee.”
– Mikko Sarvanne / säveltäjä ja kitaristi

Jain: Makeba

”Valintani vuoden biisiksi perustuu simppelisti siihen, että tämä kappale on saanut kotioloissa eniten kuuntelukertoja Youtubessa. Biisin tahdissa mukana tanssivat ja laulavat päivittäin niin isä, äiti ja kuin myös lapsetkin. Yksinkertaisen hieno ja tarttuva world pop -kipale!”
– Tommi Partanen / DJ Ais-T

Kaitlyn Aurelia Smith & Suzanne Ciani: A New Day

”On inspiroivaa kuunnella kuinka pitkän uran tehnyt säveltäjä Suzanne Ciani ja vasta muutama vuosi sitten ensilevynsä julkaissut Kaitlyn Aurelia Smith improvisoivat yhdessä Buchla-syntetisaattoreilla. Suositeltua kuunneltavaa on myös Kaitlynin tuore sooloalbumi Ears.”
– Laura Naukkarinen / Lau Nau

Beyoncé: All Night

”Klassisen soulkappaleen muotoinen annos lohtua, iloa, seksiä. Basso tällä biisillä on stara heti ’Beyn’ jälkeen. Ihan sama kuinka mones tasaharmaa päivä, tämä saa elämän näyttäytymään riemukkaana ja uskomaan että jotain kaunistakin on tulossa.”
– Astrid Swan, artisti

Draama-Helmi: Vihalista

”Jostain syystä kuulen Draama-Helmissä paljon samaa kuin Raimon Olari-räpeissä. Ilmaisu on hapuilevaa ja välillä hervotonta mutta silti kirkasta. Tyyli on kokonaan oma ja ainutlaatuinen. Muuta en osaa kaivata.”
– Risto Nevanlinna / toimittaja ja Digelius-levykaupan työntekijä

Burning Hearts: Work of Art

”Oon dokaamassa. Koska tarttet perustelut?”
– Sami Rikala / Sony Musicin markkinointipäällikkö

The Hearing: Backwards

”Biisissä huipentuu Ringa Mannerin lahja tehdä kevyen leikkisää ja tarttuvaa elektropoppia, joka on kuitenkin raastavan emotionaalista. Ja se satakielen saundi ja sekopäiset melodiakuljetukset! Huomaan usein hyräileväni vahingossa tätä kaduilla ääneen.”
– Henna Hietamäki / Cats of Transnistria

LIV: Wings of Love

”Ja niin siinä kävi, keskellä kiireisintä syyskuuta näkökenttääni ilmestyi yllättäen Wings of Love.  Täydellinen biisi, joka ei olisi voinut syntyä minään muuna vuonna kuin 2016. Trendikkäintä mahdollisinta folk-poppia ruotsalais-amerikkalaiselta superkokoonpanolta, jossa laulaa Lykke Li ja jota tuottaa Kanye Westin tuottaja Jeff Bhasker. Tässä biisissä kiteytyy niin paljon tätä aikaa. On 70-luvun riffit ja pastissin pastissit. Mutta silti, jotain todella uutta ja kiinnostavaa.”
– Anna Cadia / DJ, radiotoimittaja ja Vaasankadun Levykauppa Äxän levykauppias

Matin valinta

Loppuun vielä bloginpitäjän top 5 -muotoiset kunniamaininnat, ei ranking-järjestyksessä.

ANOHNI: 4 Degrees

Upean levyn jylhä huippukohta. Tuottajanerot Hudson Mohawke ja Oneohtrix Point Never täräyttävät kehiin vuoden komeimman biitin.

Moonface / Siinai: Ugly Flower Pretty Vase

Suomalais-kanadalaisena yhteistyönä syntyneen My Best Human Face albumin kohokohta on vaivattomasti rullaava ja äärimmäisen tarttuva ralli.

Teenage Fanclub: Hold On

Indie-veteraanit saavat kierrättää kliseitä sanoituksissaan, jos tekevät sen näin ihanasti. Klassisen indie-popin ytimessä.

Lambchop: In Care of 8675309

Pitkän linjan bändin yllättävän äkkijyrkkä ja samalla looginen käännös vasempaan. Hidastempoinen, melkein 12-minuttinen kappale imee mukaan tunnelmaansa, jossa voisi viipyä ikuisesti.

Gallant Feat. Sufjan Stevens: Blue Bucket of Gold

Jo vuoden alkupäivinä vaivihkaa julkaistu yliluonnollisen kaunis versiointi Sufjan Stevensin kappaleesta.

Vuoden biisi 2016 -Spotify-soittolista on kuunneltavissa tästä linkistä.

 

10 kysymystä: Le Guess Who?

collage-final-poster

Kä-sit-tä-mä-tön!!! Siinä ainoa sana, jolla pystyn kuvaamaan Hollannin Utrechtissa 10.–13.11. järjestettävän Le Guess Who? -festivaalin esiintyjälistausta. Kyseessä on musanörtin unelma – ja niin paljon enemmän. Ai niin, mainitsinko jo sen, että samaan aikaan festarin kanssa Utrechtissa järjestetään maailman suurimmat levymessut?

Lyhyesti kyse on tästä: Neljä ultrakiinnostavaa kuraattoria Wilco, Julia Holter, Suuns ja Savages on rakentanut oman LGW?-ohjelmansa ja lisäksi luvassa on erittäin laaja ”general program”. Pelkästään omia suosikkejani löytyy listalta siinä määrin, että shortlist-luettelon esittelemisen sijaan suosittelen tsekkaamaan koko kattauksen täältä. Kaikkea ihanaa löytyy mielin määrin indiestä avantgardeen ja elektronisesta musiikista alt countryyn. Suomesta mukana on varmasti hyvin tähän viitekehykseen soveltuva Lau Nau. Tapahtuma levittäytyy neljän päivän aikana ympäri Utrechtin keskustaa erilaisiin keikkapaikkoihin ja myös harvemmin musiikkiesityksiin käytettäviin lokaatioihin. Festivaalivieraiden yöpyminen järjestetään laivahotellissa.

Kymmenvuotista taivaltaan juhlistavan festivaalin perustajiin kuuluva Bob Van Heur vastasi kymmeneen Kuulokuvia-kysymykseen. Ja jos Utrechtin-reissu ei tällä kertaa parin päivän onnistu, niin kannattaa ainakin ottaa kuunteluun festivaalin mainio Spotify-lista.

1. Mikä on Le Guess Who? ja kuinka kaikki alkoi?

Le Guess Who? alkoi vuonna 2007, jolloin kyseessä oli paljon nykyistä pienimuotoisempi, kanadalaista musiikkia esittelevä tapahtuma. Nimen alkuun valikoitui “Le” kanadanranskalaista osuutta kuvaamaan ja mukana oli bändi nimeltään The Guess Who, joka tunnettiin hitistään American Woman (ja jota luultiin usein amerikkalaisyhtyeeksi). Kysymysmerkki puolestaan edustaa monien festarillamme esiintyvien bändien tuntemattomuutta.

2. Miten olette valinneet ohjelmakuraattorit ja kuinka työskentely heidän kanssaan on edennyt?

LGW?:n buukkausissa ei noudateta mitään tiettyä kaavaa, joten homma menee aina hieman eri lailla ja se on hyvä asia. Kutsumme artistikuraattoreiksi tekijöitä, jotka inspiroivat sekä meitä itseämme että tapahtuman yleisöä. Kurattorin on oltava joku, jonka visio ja musiikillinen sivistys syventävät festarin antia. Kuraattorit toimittavat meille toivelistansa, jota pyrimme toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Joskus myös ehdotamme heille sopivia nimiä, mutta yleensä artistikuraattorit päättävät esiintyjät itse.

3. Entä niin sanottu “yleisohjelma”, miten se kootaan?

Sen kokoaminen aloitetaan kunhan olemme nähneet, mitä kuraattorit valitsevat. Oman ohjelmabuukkauksemme tarkoitus on täydentää kurattooreiden valintoja ja toimia siten eräänlaisena vastapainona heidän kokoamilleen ohjelmakokonaisuuksille. Meillä on omat pitkäaikaiset esiintyjäunelmamme ja löytömme, joita yritämme päästä esittelemään. Aina lopulta se kuuluisa “gut feeling” ratkaisee ja tällä metodilla on nähdäkseni pärjätty varsin hyvin tähän mennessä.

4. Minkälainen artisti on mielestäsi ihanteellinen buukkaus ohjelmistoonne? Mitä ominaisuuksia haette?

Hyvä kysymys. Konteksti vaikuttaa aina, joten mitään tiettyä vastausta tähän ei ole. Pyrimme löytämään artisteja, jotka eivät ehkä ole kovin tunnettuja, mutta ansaitsisivat enemmän huomiota mielestämme. Silloin LGW? voi toimia myös ponnahduslautana. Emme ajattele kokonaisuutta pääesiintyjien kautta, vaan yritämme luoda tilanteen, jossa musiikkia voisi ymmärtää paremmin. Suosikit ovat kullekin kävijälle yksilöllisiä.

5. Minkälainen alusta Utrecht on tapahtumalle?

Utrecht on täydellisen kokoinen kaltaisellemme festivaalille. Kaupunki on pieni, mutta upea ja kaikkialle voi kävellä. Festarin käytössä on jo aika monia esityspaikkoja ja niiden määrä tuntuu olevan edelleen kasvussa. Samoin Utrecht kasvaa ja uutta luovaa toimintaa on kaupungissa paljon. Tämä sopii hyvin festivaalimme fiilikseen. Yhteistyö on kaiken avain.

6. Miten valitsette esityspaikat?

Osa venueista on tunnettu muutenkin keikkapaikkoina ja sitten on sellaisia mestoja, joita on vaan yksinkertaisesti mahdoton olla käyttämättä. Eräs näistä on Janskerk, mielettömän upea, enimmillään 650 henkilöä sisäänsä vetävä kirkko kaupungin keskustassa. Yritämme jatkuvasti löytää uusia paikkoja, jotka voisivat toimia keikkapaikkoina. Se on päätavoitteemme: kehittyä jatkuvasti.

7. Tänä vuonna juhlitaan kymmenettä Le Guess Who? -festivaalia. Miltä saavutus tuntuu ja kuinka tapahtuma on kasvanut vuosien varrella?

Alussa emme aavistaneet, että tapahtuma jatkuisi näin kauan, mutta kaikki tuntuu yhä uudelta ja tuoreelta näiden vuosien jälkeenkin. Kaksi vuotta sitten uudesta Tivoli Vredenburgista tuli tapahtuman päämaja ja se avasi melkoisen mahdollisuuksien kavalkadin. Festarin koko kaksinkertaistui kertarysäyksellä ja käyttöön tuli uusia, hieman spesifimpiä tiloja. Vanhan Tivoli-rakennuksen fiilistä kaipaan yhä, mutta se kai liittyy vain kehityksen kanssa elämiseen. Tapahtuman kasvaessa myös järjestäjäporukan kunnianhimo lisääntyi ja niin kauan kun uusia unelmia syntyy, yritämme parhaamme mukaan saada ne toteutumaan. Pahinta olisi vain toteuttaa jotain valmista formaattia, joten pyrimme pitämään homman freesinä.

8. Pystytkö nimeämään jonkin henkilökohtaisen huippukohdan vuosien varrelta?

Huh, niitä on niin paljon… Todella haastava kysymys. Vuorokauden mittainen drone-katsaus oli huippu, varsinkin kun olin unelmoinut konseptin toteuttamisesta jo vuosia, ja lopulta mukaan saatiin William Basinskin ja Stephen O’Malleyn kaltaisia supernimiä. Turkkilaisen Seldan esiintyminen kaksi vuotta sitten on toinen ehdoton helmi. Oli mahtavaa pystyä toteuttamaan paitsi festarikeikka, myös livelevy, joista molemmat osaltaan nostivat esille tuntemattoman, mutta legendastatuksen ansaitsevan artistin tekemistä.

9. Mitä Utrechtissa kannattaa nähdä ja tehdä (jos aikaa jää festarin ohella)?

No tietenkin maailman suurimmat levymessut, se on ihan must kaikille levydiggareille. Utrecht on myös De Stijl -taidesuuntauksen kotipaikka, joten kannattaa vierailla Rietveld-Schröder-Housessa, jos taide kiinnostaa. Julkaisemme Treasure Guide -nimistä festivaalilehteä ilmaiseksi ja sieltä löytyy lisää vinkkejä, joten sellainen kannattaa poimia mukaan.

10. Yksi syy, miksi jokaisen mitäisi vierailla Le Guess Who? -festareilla?

Sanoisin, että paras syy on koko festivaali, jossa voi päästä sisälle vierailevien kuraattoreiden musiikilliseen ajatteluun ja jossa voi kokea Elza Soaresin ja Patty Watersin kaltaisten legendojen harvinaislaatuisia keikkoja. Ja toki sieltä löytyy myös Digable Planets. Ja Swans. Ja Dinosaur Jr. Ja punklegenda The Exin oma festivaali festivaalin sisällä, jossa on mukana etiopialaista sirkusta, neljän tunnin freejazz-sessiot Han Benninkin ja Ken Vandermarkin kaltaisten tekijöiden kanssa. Ja ilmainen sisarfestivaali Le Mini Who, jossa voi kuulla parhaita nousevia hollantilaisia bändejä. Ja Jujun, eli Radioheadin Jonny Greenwoodin projekti intialaisen suurorkesterin kanssa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Onhan siinä syytä jo kerrakseen.

Le Guess Who? Utrechtissa, Hollannissa 10.–13.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Kuuntelussa: Radiohead

radiohead_moon

Tietyn kokoloukan yhtye voi promotoida uutta julkaisuaan vaikkapa katoamalla internetistä, perustamalla pari outoa firmaa ja lähettelemällä faneilleen kryptisiä postikortteja. Laaja fanipohja mahdollistaa paljon, mutta Radioheadin ollessa kyseessä pointti ei olekaan siinä, mitä voi tehdä vaan siinä mitä oikeasti tekee.

Radioheadille vastaavat jipot ovat tuttua tavaraa. Vuonna 2007 bändi laittoi In Rainbows -uutuutensa jakoon nettiin vapaaehtoisella hinnalla. Suurin osa ihmisistä latasi albumin ilmaiseksi, mutta julkaisun digimyynti generoi silti erinäisten raporttien mukaan noin kolmen miljoonaa dollaria käytännössä ilman erillistä promootiota.

Stadionluokan rokkibändinä Radiohead henkilöityy vahvasti vokalistiinsa Thom Yorkeen. Silti A Moon Shaped Pool kuulostaa ennen kaikkea kitaristi-multi-instrumentalisti Jonny Greenwoodin voimannäytöltä. Tähän päätelmään saavun erityisesti levyn runsaiden klasarivaikutteiden ja jousisovitusten kautta. Intensiivinen avausraita Burn the Witch tuo mieleen Greenwoodin upean scoren elokuvalle There Will Be Blood ja muutenkin albumilla liikutaan paikoin varsin kamaripopillisissa tunnelmissa (esimerkiksi kappaleessa Glass Eyes).

Radiohead-saagaa seuranneille iloinen yllätys on jo vuonna 1994 sävelletyn ja yhtyeen live-seteissä ihastusta herättäneen True Love Waits -kappaleen päätyminen vihdoinkin viralliselle studioalbumille. Kappaleesta kuultava upea luenta päättää albumin toiveikkuuden pilkahdukseen. Biisi summaa uuden levyn hengen osuvasti: A Moon Shaped Pool on samaan aikaan tuttua Radioheadia ja jotain merkittävällä tavalla uudenlaista.

Taustastoorin ja mediahypen ytimestä löytyy albumi, joka nousee korkealle Radioheadin mittavassa diskografiassa. Albumi on monitasoinen osoitus jatkuvasta uudistumiskyvystä ja se inspiroi varmasti (jälleen) tunnettujen ja tuntemattomien kanssabändien leegiota tavalla, joita on hankala edes hahmottaa.

Jotain Radioheadin toimintalogiikasta kertoo ennen uutta levyä toisena julkaistu sinkkulohkaisu Daydreaming. Biisi lähentelee ambientia ja siinä samplataan nukkuvan ihmisen kuorsausta. Levyltä löytyy monta menevämpää raitaa, joilla olisi ollut helppo ruokkia nälkäisten Radiohead-fanien mielenkiintoa uutta albumia kohtaan, mutta miksi vaivautua, kun voi tehdä jotain mielenkiintoisempaa?

Radiohead: A Moon Shaped Pool
XL Recordings 2016

(A Moon Shaped Pool ei ole kahta singleä lukuunottamatta toistaiseksi kuunneltavissa Spotifyssä. Klikkaa tästä kuunnellaksesi kappale Daydreaming.)