Ennakkokuuntelussa: Verneri Pohjola

Verneri Pohjola, Pekka promokuva c Dave Stapleton

Keskittyneen näköinen Verneri Pohjola tuijottaa katsojaa punaisessa pipossaan. Miehen oman nimen ohella levyn kannessa lukee ”Pekka”. Mainittu henkilö ei ole kuka tahansa pekka vaan PEKKA, Pekka Pohjola, Vernerin edesmennyt isä ja eräs Suomen arvostetuimmista muusikoista, Love Recordsille ikiaikaisia klassikoita taikonut progevelho.

Verneri Pohjola on ”Pekan poika”, mutta Pekka on tätä nykyä monelle myös ”Vernerin isä”. Nykyiset musiikkipolvet tuntevat levy toisensa jälkeen pelkkää priimaa ulos puskeneen trumpetistin eräänä nykyisen suomijazzin väkevimmistä tekijöistä, ja Verneri on levy levyltä saanut vakaamman jalansijan myös niillä kuuluisilla ”kansainvälisillä markkinoilla”. Edellinen Verneri Pohjola -albumi Bullhorn (Edition Records, 2015) oli täydellinen viiden hauis-emojin arvoinen voimannäyttö siitä, miten jazz voi olla yhtä aikaa uudistavaa ja perinnetietoista; taiteellista ja helposti lähestyttävää.

Nyt seuraa jotain aivan muuta, mutta yhtä briljanttia. Verneri on koonnut Pekan musiikkia tulkitsemaan uuden yhtyeen, jossa ainoa pestissään jatkava muusikko on basisti Antti Lötjönen. Fender Rhodesia soittaa Tuomo Prättälä, kitaraa Teemu Viinikainen ja rumpuja Mika Kallio. Pohjolan oma trumpetinsoitto on tilanteesta riippuen herkkää, raivokasta, suloista, kiroilevaa, silittelevää ja riipivää. Toisin sanoen, Verneri on homman ytimessä ja kommunikoi äärimmäisen laajalla ja hienostuneella musiikillisella sanastolla. Bändi soittaa herkästi, ja levyn äänimaailma täyttää koko soonisen horisontin sähköisinä ryöppyävistä väripulputuksista pimenevän kevätillan hentoihin valonpisaroihin.

Pekka on upea albumi ja samalla oiva isäsuhteen dokumentti. Kun hyväksyy sen, mitä läheiset ihmiset meille hienouksineen ja puutteinen merkitsevät, voi heidän olemassaolostaan löytää uudenlaista rauhaa. Verneri katsoo Pekkaa suoraan silmiin – kunnioittaen, mutta oman äänensä löytäneen aikuisen artistin itsevarmuudella ja lempeydellä.

Albumi saa julkaisunsa perjantaina, mutta voit kuunnella sen jo tänään alla olevasta linkistä.

Verneri Pohjola: Pekka
Edition Records 2017 LP/CD/digi (julkaisu 2.6.)

Verneri Pohjola Group keikalla
8.6. Tavastia, Helsinki
15.7. Pori Jazz
5.8. Elojazz, Oulu
13.8. Flow Festival, Helsinki
18.8. Turku Jazz Festival

Tampere Jazz Happening top 5

paalnilssen-lovelargeunit0900p

Marraskuun alku on harmaa. Kuljen kadulla laahustaen ja liiskaantuneita vaahteranlehtiä potkiskellen. Tiistai-iltapäivä on mitäänsanomaton ja epälegendaarinen. Sitten muistan: viikonloppuna on Tampere Jazz Happening!

Loka-marraskuun taitteessa pyhäinpäivän viikonloppuna jo 34 kertaa järjestetty Happening on muodostunut syystalven valopilkuksi ja tehnyt rokkikaupunki Mansesta yhdeksi viikonlopuksi paitsi Suomen jazzkapitaalin, myös arvostetun kansainvälisen kohtaamispaikan. Tampereella voidaan hyvin ja artistit haluavat palata festivaalille. Näin myös yleisö, joista merkittävä osa on tapahtumassa perinteisesti joka vuosi käyvää jengiä. Uuttakin ryhmää mahtuu onneksi mukaan ja olemassa oleviin kiinnekohtiin on helppo tykästyä.

Tampere Jazz Happening järjestetään Telakan, Pakkahuoneen ja Klubin muodostamassa jazzin Bermudan kolmiossa, jonne solahtaessaan saattaa hetkellisesti menettää ajan ja paikan tajunsa. Digeliuksen Emu myy Pakkahuoneen ja Klubin välisessä aulassa levyjä ja toimii eräänlaisena Happening-tunnelman kulminaatiopisteenä. Jos et tiedä mitä mennä kuuntelemaan, tiedustele asiaa Emulta ja saat varmasti suosituksen.

Musiikki Jazz Happeningissä on vuosien varrella ymmäretty aika usein free jazziin kallellaan olevaksi, mutta itse asiassa kattaus on vuosittain erittäin laaja ja jazzin eli alatyylit hyvin huomioiva. Mukana on yleensä sekä nousevia starboja että etabloituneita legendoja, niin tänäkin vuonna. Venueista Pakkahuone saattaa jättää kylmäkiskoisen tunnelman, mutta intiimi ja yleensä täyteen ahdettu Telakka tarjoaa sille oivan vastapainon. Klubi on jostain näiden välimaastosta ja toimii esityspaikkana myöhäisilloissa. Muulloin siellä voi hengähtää hetken ja kuulostella jazzvirtauksia muiden kävijöiden kanssa kuulumisia vaihdellen – tärkeä osa välittömän ja yhteisöllisen festivaalin tunnelmaa.

Ohessa Kuulokuvia-blogin top 5 -poiminnat tämän vuoden ohjelmistosta.

1) The Necks
Legendaarinen australialaistrio rakentaa jokaisen keikkansa kokonaan improvisoiden. Musiikki alkaa kuin tyhjästä ja valtaa noin tunnin mittaisen kestonsa aikana koko tajunnan maagisen varmasti. The Necksillä on erittäin harvinainen kyky vääristää aikaa musiikillaan. 30-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä yhtye esiintyy Suomessa paitsi Tampereella, myös Helsingin G Livelabissa 14.11. Juhlan kunniaksi on hyvä paikka ottaa kuunteluun vuoden 1986 debyyttilevy Sex.

2) Verneri Pohjola Plays Pekka Pohjola
Kotimaan ehdottomiin jazz-starboihin lukeutuva trumpetisti Verneri Pohjola ottaa käsittelyynsä legendaarisen ja edesmenneen isänsä, basisti Pekka Pohjolan musiikin. Nuorempi Pohjola on koonnut elokuussa Viapori Jazzissa ensi kertaa kuultua projektia varten nimekkään kvintetin, joka ei tyydy toisintamaan kanonisoituja alkuperäisteoksia, vaan etsii niihin jatkuvasti uusia kulmia.

3) Steve Lehman Octet
Nykistä Tampereelle saapuva alttosaksofonisti ja säveltäjä Steve Lehman kuuluu jazzin uudistajiin. Hänen tuore albuminsa
Sélébéyone näytti seuraavan tason jazzin ja hiphopin fuusiossa, mutta tällä kertaa Lehmania kuullaan oktettikokoonpanon kanssa. ”Jazzin merkittävimmäksi ajattelijaksi” tituleerattu artisti ottaa varmasti ilon irti mainetekoihin valmiista kahdeksan hengen henkilöstöstään.

4) Jazzliiton Juhlaorkesteri
Suomen Jazzliitto on koonnut 50-vuotisen historiansa kunniaksi viiden Yrjö-palkinnon voittaneen muusikon superbändin. Yrjö myönnetään vuosittain vuoden kotimaiselle jazzmuusikolle ja Juhlaorkesteri koostuu aiemmista voittajista. Mikko Innanen, Teemu Viinikainen, Kari Ikonen, Ulf Krokfors ja Teppo Mäkynen saavat Tampereella lauteille seurakseen samassa tilaisuudessa julkistettavan vuoden 2016 Yrjö-palkitun.

5) Charles Lloyd Quartet
Tapasin kerran Charles Lloydin ja hän oli yllättävän nihkeä, paikoin jopa miltei vihamielinen haastattelijaansa kohtaan. No, tästä huolimatta fonistilegenda lukeutuu niihin elämää suurempiin jazzhahmoihin, joiden keikalle kannattaa tilaisuuden tullessa etsiytyä. Lloydin mukana ovat tällä kertaa pianisti Gerald Clayton, basisti Reuben Rogers ja rumpali Kendrick Scott – kukin alansa ehdottomia huippuja. Toisin kuin monien muiden pioneerien kohdalla, Lloydilla on vanhoilla päivillään vielä rutkasti annettavaa taiteellisesti. Tässä näytteeksi levytys kappalesta Go Down Moses parin vuoden takaa.

Tampere Jazz Happening 3.–6.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Kuva: Maarit Kytöharju