10 kysymystä: Le Guess Who?

collage-final-poster

Kä-sit-tä-mä-tön!!! Siinä ainoa sana, jolla pystyn kuvaamaan Hollannin Utrechtissa 10.–13.11. järjestettävän Le Guess Who? -festivaalin esiintyjälistausta. Kyseessä on musanörtin unelma – ja niin paljon enemmän. Ai niin, mainitsinko jo sen, että samaan aikaan festarin kanssa Utrechtissa järjestetään maailman suurimmat levymessut?

Lyhyesti kyse on tästä: Neljä ultrakiinnostavaa kuraattoria Wilco, Julia Holter, Suuns ja Savages on rakentanut oman LGW?-ohjelmansa ja lisäksi luvassa on erittäin laaja ”general program”. Pelkästään omia suosikkejani löytyy listalta siinä määrin, että shortlist-luettelon esittelemisen sijaan suosittelen tsekkaamaan koko kattauksen täältä. Kaikkea ihanaa löytyy mielin määrin indiestä avantgardeen ja elektronisesta musiikista alt countryyn. Suomesta mukana on varmasti hyvin tähän viitekehykseen soveltuva Lau Nau. Tapahtuma levittäytyy neljän päivän aikana ympäri Utrechtin keskustaa erilaisiin keikkapaikkoihin ja myös harvemmin musiikkiesityksiin käytettäviin lokaatioihin. Festivaalivieraiden yöpyminen järjestetään laivahotellissa.

Kymmenvuotista taivaltaan juhlistavan festivaalin perustajiin kuuluva Bob Van Heur vastasi kymmeneen Kuulokuvia-kysymykseen. Ja jos Utrechtin-reissu ei tällä kertaa parin päivän onnistu, niin kannattaa ainakin ottaa kuunteluun festivaalin mainio Spotify-lista.

1. Mikä on Le Guess Who? ja kuinka kaikki alkoi?

Le Guess Who? alkoi vuonna 2007, jolloin kyseessä oli paljon nykyistä pienimuotoisempi, kanadalaista musiikkia esittelevä tapahtuma. Nimen alkuun valikoitui “Le” kanadanranskalaista osuutta kuvaamaan ja mukana oli bändi nimeltään The Guess Who, joka tunnettiin hitistään American Woman (ja jota luultiin usein amerikkalaisyhtyeeksi). Kysymysmerkki puolestaan edustaa monien festarillamme esiintyvien bändien tuntemattomuutta.

2. Miten olette valinneet ohjelmakuraattorit ja kuinka työskentely heidän kanssaan on edennyt?

LGW?:n buukkausissa ei noudateta mitään tiettyä kaavaa, joten homma menee aina hieman eri lailla ja se on hyvä asia. Kutsumme artistikuraattoreiksi tekijöitä, jotka inspiroivat sekä meitä itseämme että tapahtuman yleisöä. Kurattorin on oltava joku, jonka visio ja musiikillinen sivistys syventävät festarin antia. Kuraattorit toimittavat meille toivelistansa, jota pyrimme toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Joskus myös ehdotamme heille sopivia nimiä, mutta yleensä artistikuraattorit päättävät esiintyjät itse.

3. Entä niin sanottu “yleisohjelma”, miten se kootaan?

Sen kokoaminen aloitetaan kunhan olemme nähneet, mitä kuraattorit valitsevat. Oman ohjelmabuukkauksemme tarkoitus on täydentää kurattooreiden valintoja ja toimia siten eräänlaisena vastapainona heidän kokoamilleen ohjelmakokonaisuuksille. Meillä on omat pitkäaikaiset esiintyjäunelmamme ja löytömme, joita yritämme päästä esittelemään. Aina lopulta se kuuluisa “gut feeling” ratkaisee ja tällä metodilla on nähdäkseni pärjätty varsin hyvin tähän mennessä.

4. Minkälainen artisti on mielestäsi ihanteellinen buukkaus ohjelmistoonne? Mitä ominaisuuksia haette?

Hyvä kysymys. Konteksti vaikuttaa aina, joten mitään tiettyä vastausta tähän ei ole. Pyrimme löytämään artisteja, jotka eivät ehkä ole kovin tunnettuja, mutta ansaitsisivat enemmän huomiota mielestämme. Silloin LGW? voi toimia myös ponnahduslautana. Emme ajattele kokonaisuutta pääesiintyjien kautta, vaan yritämme luoda tilanteen, jossa musiikkia voisi ymmärtää paremmin. Suosikit ovat kullekin kävijälle yksilöllisiä.

5. Minkälainen alusta Utrecht on tapahtumalle?

Utrecht on täydellisen kokoinen kaltaisellemme festivaalille. Kaupunki on pieni, mutta upea ja kaikkialle voi kävellä. Festarin käytössä on jo aika monia esityspaikkoja ja niiden määrä tuntuu olevan edelleen kasvussa. Samoin Utrecht kasvaa ja uutta luovaa toimintaa on kaupungissa paljon. Tämä sopii hyvin festivaalimme fiilikseen. Yhteistyö on kaiken avain.

6. Miten valitsette esityspaikat?

Osa venueista on tunnettu muutenkin keikkapaikkoina ja sitten on sellaisia mestoja, joita on vaan yksinkertaisesti mahdoton olla käyttämättä. Eräs näistä on Janskerk, mielettömän upea, enimmillään 650 henkilöä sisäänsä vetävä kirkko kaupungin keskustassa. Yritämme jatkuvasti löytää uusia paikkoja, jotka voisivat toimia keikkapaikkoina. Se on päätavoitteemme: kehittyä jatkuvasti.

7. Tänä vuonna juhlitaan kymmenettä Le Guess Who? -festivaalia. Miltä saavutus tuntuu ja kuinka tapahtuma on kasvanut vuosien varrella?

Alussa emme aavistaneet, että tapahtuma jatkuisi näin kauan, mutta kaikki tuntuu yhä uudelta ja tuoreelta näiden vuosien jälkeenkin. Kaksi vuotta sitten uudesta Tivoli Vredenburgista tuli tapahtuman päämaja ja se avasi melkoisen mahdollisuuksien kavalkadin. Festarin koko kaksinkertaistui kertarysäyksellä ja käyttöön tuli uusia, hieman spesifimpiä tiloja. Vanhan Tivoli-rakennuksen fiilistä kaipaan yhä, mutta se kai liittyy vain kehityksen kanssa elämiseen. Tapahtuman kasvaessa myös järjestäjäporukan kunnianhimo lisääntyi ja niin kauan kun uusia unelmia syntyy, yritämme parhaamme mukaan saada ne toteutumaan. Pahinta olisi vain toteuttaa jotain valmista formaattia, joten pyrimme pitämään homman freesinä.

8. Pystytkö nimeämään jonkin henkilökohtaisen huippukohdan vuosien varrelta?

Huh, niitä on niin paljon… Todella haastava kysymys. Vuorokauden mittainen drone-katsaus oli huippu, varsinkin kun olin unelmoinut konseptin toteuttamisesta jo vuosia, ja lopulta mukaan saatiin William Basinskin ja Stephen O’Malleyn kaltaisia supernimiä. Turkkilaisen Seldan esiintyminen kaksi vuotta sitten on toinen ehdoton helmi. Oli mahtavaa pystyä toteuttamaan paitsi festarikeikka, myös livelevy, joista molemmat osaltaan nostivat esille tuntemattoman, mutta legendastatuksen ansaitsevan artistin tekemistä.

9. Mitä Utrechtissa kannattaa nähdä ja tehdä (jos aikaa jää festarin ohella)?

No tietenkin maailman suurimmat levymessut, se on ihan must kaikille levydiggareille. Utrecht on myös De Stijl -taidesuuntauksen kotipaikka, joten kannattaa vierailla Rietveld-Schröder-Housessa, jos taide kiinnostaa. Julkaisemme Treasure Guide -nimistä festivaalilehteä ilmaiseksi ja sieltä löytyy lisää vinkkejä, joten sellainen kannattaa poimia mukaan.

10. Yksi syy, miksi jokaisen mitäisi vierailla Le Guess Who? -festareilla?

Sanoisin, että paras syy on koko festivaali, jossa voi päästä sisälle vierailevien kuraattoreiden musiikilliseen ajatteluun ja jossa voi kokea Elza Soaresin ja Patty Watersin kaltaisten legendojen harvinaislaatuisia keikkoja. Ja toki sieltä löytyy myös Digable Planets. Ja Swans. Ja Dinosaur Jr. Ja punklegenda The Exin oma festivaali festivaalin sisällä, jossa on mukana etiopialaista sirkusta, neljän tunnin freejazz-sessiot Han Benninkin ja Ken Vandermarkin kaltaisten tekijöiden kanssa. Ja ilmainen sisarfestivaali Le Mini Who, jossa voi kuulla parhaita nousevia hollantilaisia bändejä. Ja Jujun, eli Radioheadin Jonny Greenwoodin projekti intialaisen suurorkesterin kanssa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Onhan siinä syytä jo kerrakseen.

Le Guess Who? Utrechtissa, Hollannissa 10.–13.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

10 kysymystä: Fonal Records

”Forest folk” nousi yleisesti käytetyksi genrekuvaukseksi jossain vaiheessa 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä ja sen jäljet tuntuivat johtavan Tampereelle. Siellä majaansa pitää vuonna 1996 perustettu levymerkki Fonal Records, jonka artisteihin kuuluvat esimerkiksi metsäfolkia omimmillaan monen mielestä edustavat Kemialliset Ystävät, Lau Nau ja Islaja.

Fonalin kahteen vuosikymmeneen mahtuu paljon olemassa olevia genremääritelmiä haastavaa musiikkia. Se onnistuu kirkastamaan jotain siitä ennakkoluulottomuudesta ja persoonallisuudesta, jota Suomen kaltainen musiikin metsäläismaa parhaimmillaan sisältää. Ajan myötä ”Fonal-soundista” on tullut oma käsitteensä, jolla ei useinkaan viitata suoraan musiikkityylin vaan pikemminkin johonkin abstraktiin tunnelmaan tai jopa ideologiaan.

Pohjimmiltaan kyse on levymerkin perustajan ja sille myös itse useita kertoja levyttäneen Sami Sänpäkkilän näkemyksestä, joka sitoo yhteen laajan, monipuolisen ja kauttaaltaan erittäin korkealaatuisen Fonal Records -katalogin.

Fonal-pomo vastasi 10 kysymykseen levymerkkinsä Tampere Biennalen yhteydessä järjestettävien 20-vuotisjuhlien alla. Jutun lukemisen ohessa voit kuunnella esimerkiksi tätä omista Fonal-suosikeistani koostuvaa 20 biisin soittolistaa.

1. Missä olet juuri nyt ja mikä on fiilis?

Kotona Tampereella ja just toipumasssa pitkästä yskästä ja flunssasta mitä on ollut liikkeellä paljon. Hyvä fiilis, kaikenlaista mukavaa on tulossa kuten toi Fonal-klubi.

2. Miten ja milloin Fonal sai alkunsa, miksi?

Ulvilassa omassa huoneessani 1990-luvun puolivälissä. Äänittelin Laakson Tonin kanssa musaa nimellä Slaughterhouse Quintet ja Niko-Matti Ahdin kanssa nimellä Kiila. Näitä tuotoksia piti sitten saada kansan kuuluviin ja pistettiin äänet kasetille ja kassut kavereille.

3. Mikä oli suurin yllätys liittyen levymerkin pyörittämiseen?

Varmaan se, että levyt alkoivat oikeasti jossain vaiheessa myymään. Yhtä suuri yllätys oli silti myös kun ne sitten lakkasivat myymästä!

4. Fonalilla on jo pitkään ollut vahva kansainvälinen maine. Milloin ja miten aloit suuntaamaan toimintaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle?

Lähetin demokasetin Kraak-levy-yhtiölle Belgiaan. He innostuivat siitä ja julkaisivat ensimmäisen soololevyni joka oli siis Es: Flick. Lähetin sen sinne jo 1998 mutta se julkaistiin vasta 2000. Kraak järjesti sitten myös mulle keikan Brysselistä ja tutustuin tosi aktiiviseen musaporukkaan siellä josta lähti myös Fonalin yhteistyö Kraakin jo silloisten kumppaneiden kanssa.

5. Miten löydät uusia artisteja levymerkillesi ja minkälaisia ominaisuuksia arvostat eniten artistissa kun puntarot heidän sopimistaan Fonalille?

Suurin osa Fonal-artisteista on kantautunut korviini ystävien kautta. Vain pari-kolme julkaisua on tehty mulle lähetettyjen demojen perusteella.

6. Sinut tunnetaan myös monipuolisena taiteilijana. Kärsiikö oma taiteellinen työskentelysi levymerkin pyörittämisen vaatimuksista vai tukevatko nämä elementit toisiaan?

Oikeastaan toisin päin, levy-yhtiö on viime aikoina ollut se kakkosjuttu. Taidevideot ja täyspitkä leffa Samurai Rauni Reposaarelainen ovat vieneet kaiken aikani viimeisten neljän vuoden kuluessa. Tämä onkin nyt ensimmäinen vuosi Fonalin historiassa kun en julkaise yhtään levyä! Voin tietty syödä lupaukseni mutta tämä on suunnitelma…

7. Nimeä jokin yksittäinen mieleen jäänyt kohokohta tai onnistuminen Fonalin tähänastisesta historiasta.

Tää olikin vaikee kyssäri, tulee mieleen kaikkia kiertueita, mutta mikään ei oikeen niistäkään nouse selkeesti ylitse muiden. No tämä on ainakin hauska juttu! Kerran kun oltiin Roskildessa Kemiallisten Ystävien kanssa esiintymässä, niin Iltalehti soitti asianaan, että ”onko siellä kauhee myrsky”. Naurettiin ihan hulluna, että kerrankin päästään johonkin ns. oikeelle keikalle niin meille soitellaan tabloideista ja kysellään säästä! Hmmm… Kyllä ne onnistumiset on aina olleet ne hetket kun näkee bändin keikalla ja ihmiset oikeesti tykkää tai kun levy tulee painosta ja se näyttää ja kuulostaa parhaalta ikinä.

8. Mitä osa-aluetta haluaisit erityisesti vielä kehittää Fonaliin liittyen?

No, oon yrittänyt löytää jotain tyyppiä tekemään uudestaan Fonalin nettisivut mutta eihän siitä mitään ole tullut. Ne on pian aika retrot kun jaksan vielä kymmenen vuotta noiden kanssa elelllä! Kiva ois saada tähän joku vakava kumppani, siis joku rento ja hyvä tyyppi joka oikeesti ottais asiakseen tehä tätä ja kehittää menoa mun kanssa, oon niin kauan tehnyt tätä yksin. Multa on vähän ideat loppumassa tämän digitalisaation myötä.

9. Mitä tulevan juhlafestarin keikkaa suosittelisit erityisesti ”Fonal-aloittelijalle”, miksi?

Islaja kandee nähdä! Merja [Kokkonen] asuu nykyään Berliinissä niin se ei kauheesti Suomessa pyöri!

10. Millainen on unelmiesi 40-vuotias Fonal vuonna 2036?

Ei digitaalinen. Tai sitten mä vaan aikuistun ja alan striimaamaan musani!

Tampere Biennale: Fonal Club I & II
Islaja, Tomutonttu, Lau Nau, Pöllöt, Jarse, Olimpia Splendid, Eleanoora Rosenholm, Risto, Kobran Kädet DJs, DJs Arsi Negele & Tuhojuho
Pe 15.4. klo 21 ja la 16.4. klo 21 Klubi, Tampere
Tapahtuma Facebookissa


Risto: Turvaluola
Ohjaus, editointi ja kuvaus: Sami Sänpäkkilä
Assistentti: Anna-Mari Nousiainen
Fonal Records 2013

fonal20_soittis

Kuuntele soittolistaa tästä.

Kuva: Toni Laakso