Musica Nova top 5

musicanovabanner

Musica Nova on tapahtuma, joka täyttää tyhjiön. Kokeellista nykymusiikkia ei tässä mittakaavassa kuulla todellakaan liikaa Helsingissä. Vajaan parin viikon rupeaman aikana loskaisen(?) kaamoskaupungin herättävät henkiin toinen toistaan seikkailullisemmat esitykset, joiden aikana kuullaan avantgardesoundeja klasarista elektronisen musiikin muotoihin ja paljon siltä väliltä. Jotain mahdollisuuksien rajattomuudesta kertoo se, että eräs esitettävistä teoksista luetaan auki ainoastaan konseptina.

Tapahtumaa ensimmäistä kertaa luotsaava saksalaiskapellimestari André De Ridder on tiimeineen koonnut ohjelmiston, jota voi lähestyä oikeastaan mistä kohtaa tahansa aina jotain uutta ja jännittävää löytäen. Kuulokuvia poimii päällimmäiset kalenterimerkinnät biennaalin laajasta tarjonnasta.

1) s t a r g a z e + Matthew Herbert / G Livelab su 5.2. klo 20
Elektronisen musiikin suurhahmo Matthew Herbert lukee teoksensa The Music, eli kertoo millainen albumi ”voisi olla”, mielenkiintoinen klasarikollektiivi s t a r g a z e esittää Boards of Canadaa yhdessä Suomen avarakatseisimman jazzrumpalin Teppo Mäkysen kanssa ja soittaa myös Dawn of Midi -yhtyeen visionäärin Qasim Naqvin uuden teoksen. Ei siis aivan tavanomainen helmikuinen sunnuntai-ilta.

2) Tyondai Braxton Solo / G Livelab pe 3.2. klo 21:30
”Matikkarokin” superbändi Battlesista tutuksi tullut toisen polven kokeilijamuusikko Tyondai Braxton tekee soolouraansa iloisesti pirskahtelevien fosforisoundien kaitsijana. Miehen albumi HIVE1 antaa odottaa todella paljon soolokeikalta, jolta ei oikeastaan kannata odottaa mitään tiettyä.

3) defunensemble & Islaja / WHS Teatteri U:NI:ON la 11.2. klo 21:30
Kaksi kotimaista luottonimeä lyö hynttyyt yhteen ihanan tunnelmallisessa WHS-teatterissa. Ei ihmekään, että konsertti keräsi uteliaita loppuunmyydyn salillisen verran jo pian Novan ohjelmajulkistuksen jälkeen.

4) Le Noir de l’Étoile / Temppeliaukion kirkko ke 8.2. klo 21
Tämän kirkkokonsertin ohjelmistossa on perinteisempien klasarisäveltäjien ohella mm. The National -yhtyeestä tutun Bryce Dessnerin teos Tenebre, jossa sämplätään Sufjan Stevensin lauluraitoja. Kronos-jousivartetille alunperin tehdyn sävellyksen esittää konsertissa Kamus Quartet. Illan nimikkokappaleen puolestaan tulkitsee loistelias perkussioryhmä Osuma Ensemble, ja Helsingin Kamarikuoro ottaa käsittelyynsä György Ligetin Lux Aeteran, jota kuultiin aikoinaan Avaruusseikkailu 2001 -elokuvassa.

5) Lukas Ligeti: Delta Space / Musiikkitalon Camerata-sali pe 10.2. klo 19 
Lukas Ligeti on Tyondai Braxtonin tavoin kuuluisan isänsä varjoista omille siivilleen nouseva toisen polven musiikkinero. Lyömäsoittaja-säveltäjän musiikissa on afrikkalaisiin musiikkiperinteisiin viittaavaa kiehtovaa hypnoottisuutta.

Musica nova Helsinki 1.–12.2.2017
Lisätiedot ja koko ohjelma.

Flow Festival top 5

Flow Festival 2015 Saturday 15th of August 2015 (c) Jussi Hellsten www.jussihellsten.com www.facebook.com/jussihellstenphotography

Kevät 2004. Olen opiskelijavaihdossa Hampurissa. Saan Suomesta viestin, jonka mukaan brittiräppäri Ty, soul-laulaja Marlena Shaw, DJ-kollektiivi Jazzanova ynnä muut esiintyvät Helsingissä ”jollain uudella festivaalilla, Nuspirit Helsinki Festival tai joku tollane”. Se kuulosti käsittämättömältä. Olin tottunut siihen, että suomifestareilla pitää kahlata läpi tuntikausien perushevikavalkadit saadakseen kuunnella omia suosikkejaan – jos joku niitä uskalsi buukata. Yhtäkkiä tämä uusi tapahtuma valoi peruskivensä rakastamani epämääräisesti määriteltävän ”rytmimusiikin” ympärille. Ymmärsin, että jotain uutta oli syntymässä ja ostin lipun heti kun se oli mahdollista.

Flow04 oli hieno elämys, mutta jälkikäteen ajateltuna en tietenkään silloin ymmärtänyt, miten määrittävä tekijä kyseisestä tapahtumassa tulisi sekä omassa elämässäni että koko Suomen musiikkiskenessä. Flow aloitti uuden aallon festariaikakauden. Nykyään kaikki muutkin panostavat tarjoiluihin ja alueen viihtyvyyteen.

Yllättävien, mutta loogisten sattumuksien kautta sain mahdollisuuden olla mukana tekemässä Flow’ta useissa eri rooleissa vuosina 2008-14. Näin näkemyksellisen ydinporukan kasvattavan Flow’n intiimistä klubifestarista Suomen halutuimmaksi tapahtumabrändiksi. Sain kokea aamuseitsemään venyvien ohjelmajulkistusaattojen uupumuksen ja täydellisesti menneen festariviikonlopun sunnuntai-illan nostatuksen. Festivaalityö on kaikkia ääripäitä laimentamattomana – erittäin raskasta ja todella antoisaa. Kokemuksen jälkeen on helppo todeta, että arvostan suuresti tapahtumajärjestäjiä, niin huikeisiin mittasuhteisiin paisuneessa nyky-Flow’ssa kuin muuallakin.

Kasvaessaan Flow’sta on tullut helposti vähäteltävä, mutta mielestäni vielä helpommin rakastettava. Panostus suurempiin headlinereihin ei ole tapahtunut ohjelman syvyyden kustannuksella. Helsinkiin tullaan elokuussa kaukaa ulkomailta Flow’n takia ja syystäkin. Harva tapahtuma yhdistää maailmanlaajuisesti helpon lähestyttävyyden, ajan hermolla olemisen, historian tuntemuksen ja vanhan kunnon ”hyvän meiningin” yhtä vaivattoman oloisesti. Design-anti ei ole päälleliimattua vaan oikeasti osa konseptia. Päävisionääri Tuomas Kallion ja muun tiimin ohjelmabuukkaukset pitävät sisällään harvinaislaatuisen osuvasti valitun spektrin huomionarvoista musiikkia stadionluokan popista mikroskooppiseen avantgardeen. Ja mikä parasta, kaikki on kenen tahansa festivaalivieraan löydettävissä.

Viikonloppuna koetaan jälleen kerran hyvin todennäköisesti paras Flow tähän asti. Minulle Flow’n seuraaminen alusta asti sekä yleisön että tekijän näkökulmasta on opettanut kenties olennaisimpana asiana sen, että oikeasti innovatiivinen tapahtuma on jatkuvasti elävä taideteos. Sen on pakko olla aina paras tähänastisista ja rima nousee koko ajan. Nostalgian aika on vasta viimeisen festarin jälkeen.

Ai mitäkö odotan itse eniten tältä vuodelta? No, esimerkiksi näitä esityksiä:

1) ANOHNI: Hopelessness
Antony Hegartyn ja supertuottajakaksikko Oneohtrix Point Neverin sekä Hudson Mohawken poliittisesti kantaaottava eepos tuntui aluksi kylmältä ja etäiseltä. Sen jälkeen 4 Degreesin kivitalon kokoinen biitti, Drone Bomb Men julistuksellisuus ja Marrow’n kuiskutteleva imu ovat vieneet mennessään. Olen valmis.

2) Ata Kak
Flow’ssa parasta on täydellisesti kohdilleen osuvat tunnelmat esityksen ja kontekstin kohdatessa. Balloon 360 -lava on oma suosikkini venueista ja yleensä meininki huipentuu siellä loppuillasta afrikkalaisten musiikkien parissa, niin nytkin. Aiemman Flow-vieras Awesome Tapes From African tallista löytyvä Ata Kak saa mahdollisuuden olla tämän vuoden yllätystärppi.

3) Jeff Mills
Ennuste lupaa täydellistä myrskyn silmää myös teknomessias Jeff Millsin setille rustiikkisessa Voimalassa lauantaina viimeisessä slotissa. ”Techno interests me.” 

4) olemisen sietämätön keveys
Toisinaan Flow’n suhteen puhutaan ”valinnan vaikeudesta”, ”ikävistä päällekkäisyyksistä” ja ”festarisuorittamisesta, kun siellä on niin paljon nähtävää”. Ehdotan toista näkökulmaa: mene ihan minne tahansa. Normiperjantaina laatumusan etsiminen baarista toiseen hortoilemalla voi olla vaikeaa, Flow’ssa se on jopa niin helppoa, että sitä ei muista oikein kunnolla arvostaa. Sitä paitsi, tämän yleiskohdan alle saan ovelasti ujutettua monta muuten top 5 -listan ulkopuolelle jäävää olennaista suositusta kuten Kamasi Washington, LaraajiIan William Craig, Voices from the Lake, Jukka Eskola Soul Trio, Hercules & Love Affair, Teddy’s West Coasters, Thee Oh Sees, Myttys ja niin edelleen…

5) hengailu ja moikkailu
Flow’ssa näkee paljon tuttuja. Siis todella paljon. Jos tiiviiseen ohjelmaan jää mitään rakoja, aion käyttää sen hengaillen ja moikkaillen.

Flow Festival Helsingin Suvilahdessa 12.–14.8.
Lisätiedot ja koko ohjelma

ps. Käsittelen Flow’ta myös keskiviikkoillan NIVEXXX-ohjelmassani Radio Helsingissä klo 21 alkaen.

pps. Hyvä tapa tutustua festariantiin on kuunnella Flow’n kokoamaa Spotify-listaa.

Kuva: Jussi Hellsten

Sideways top 5

pjharvey

Sideways on ovella. Viime kesänä menestyksekkäästi debytoinut festari lähtee rakentamaan toista vuottaan vahvan headlinerin ympärille ydinarvojaan vaalien. Tässä Kuulokuvia-blogin top 5 -poiminnat.

1) PJ Harvey
Mahdoton ohitettava. Sideways 2016 kulminoituu kirkkaimpaan tähteensä, joka tekee odotetun Suomen-vierailunsa väkevä albumi The Hope Six Demolition Project plakkarissaan. Täydellinen Sideways-buukkaus.

2) tunnelma
Ensimmäisen vuoden Sideways viehätti yleistunnelmallaan. Luontaisesti kolkohko Teurastamon alue muuntautui festariviikonlopun ajaksi helposti lähestyttäväksi viihtymiskeitaaksi. Debyytti-Sidewaysin pääasiaksi nousi vireä uutuudenviehätys ja eteenpäin suuntautunut yhteisöllisyys. On syytä odottaa, että stimmung on vähintään samalla tasolla tänäkin vuonna.

3) Ty Segall & The Muggers
Henry Rollins sanoo soittavansa Ty Segallin levyjä viikottain, koska kyseessä on artisti, joka ”tekee kaiken oikein”. Viehättipä Henkan yleismeininki tai ei, tämän kokoluokan musasepän mielipiteeseen kannattaa luottaa. Saatat huomata, miten ihanaa on antaa Segallin räkäisesti rullaavan mukiloinnin piestä korvasi mustelmille.

4) Black Twig
Eräs Suomen aliarvostetuimmista yhtyeistä. Jostain Sonic Youthin maailmankartan liepeiltä ponnistava Black Twig on kuin se älykäs ja miellyttävä kaverisi, jonka todellisen arvon huomaat vasta pitkän tapaamistauon jälkeen. Luvassa mukava jälleennäkeminen.

5) Oranssi Pazuzu
Useilla meistä on hevimenneisyys, niin myös itselläni. Oranssi Pazuzu koskettelee jotain todella syvällä musiikillisessa DNA:ssani ja tekee sen erittäin freesillä tavalla kuulostaen nykyaikaiselta. Ja heviltä.

Sideways Helsingin Teurastamolla 17.–18.6.
Lisätiedot ja koko ohjelma