5 kysymystä: Viiden minuutin festivaali

tomi_kuulokuvia

Turussa tapahtuu tulevana viikonloppuna kummia. Dynamossa järjestetään Viiden minuutin festivaali, jossa mahdollisimman suurenmoinen musiikkielämys yritetään tiivistää otsikossa mainittuun aikajänteeseen. Esiintyjälista on komea: K-X-P, Aavikko, CircleAntti Tolvi, The Hearing, Faarao Pirttikangas, ja niin edelleen. Tapahtumaa järjestää useiden tässäkin mainittujen kokoonpanojen rumpalina tunnettu Tomi Leppänen. Mistä on kyse, Tomi?

1. Mikä on Viiden minuutin festivaali ja miten idea syntyi?

Viiden Minuutin Festivaali on vuodesta 2005 asti toiminut, satunnaisesti järjestettävä festivaalikonsepti, jossa esiintyjät tiivistävät settinsä viiteen minuuttiin. Tai tämä oli ainakin alkuperäinen idea, josta sittemmin on kehittynyt erilaisia versioita, kuten kymmenen- tai viidentoista minuutin festivaali. Lauantaina järjestettävä versio kulkee alkuperäisellä nimellä, mutta soittoajat vaihtelevat artistikohtaisesti 1 x 5 minuutista 3 x 5 minuuttiin. Idea syntyi, kun huomasin että festivaaleilla on välillä vaikea keskittyä pitkiin keikkoihin. Samoihin aikoihin luin japanilaisesta Masonna-nimisestä noise-artistista, joka soittaa lyhimmillään vain muutaman sekunnin mittaisia keikkoja. Ajattelin kokeilla voisiko nämä kaksi havaintoa yhdistää festivaali-viitekehykseen sopivaksi.

2. Onko kyseessä kannanotto liian pitkäksi venähtäneisiin keikkasetteihin vai muuten vaan konseptuaalinen tulokulma?

Viiden minuutin festivaalin idea ja slogan on tarjota ”maksimaalinen musiikkielämys minimaalisessa ajassa”. Utopistisena tavoitteena on aiheuttaa hetkellinen kollektiivinen aikavääristymä, jossa yleisön vastaanottokyky joutuu koetukselle jatkuvan uuden musiikki-informaation syötteessä. Artistille konsepti tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa soittaa pelkkiä hittejä, tai kokeilla uusia lähestymistapoja.

3. Miten olet valinnut tapahtuman esiintyjät?

Olen yleensä yrittänyt pitää ohjelmiston musiikillisesti laaja-alaisena ja olisi hienoa tehdä vieläkin isompia harppauksia eri genrejen ja ja taidemuotojen välillä. Tulevan festivaalin ohjelmisto on siitä erikoinen, että siellä on useampi kokoonpano joissa myös itse soitan. Ohjelmisto muotoutui luonnostaan, vietän samalla myös syntymäpäiviäni, joten halusin tällä kertaa kerätä ystäviäni yhteen ja esiintymään yhdessä.

4. Mitä esiintyjä ehtii enimmillään tehdä viidessä minuutissa?

Tässä kohtaa genrejen ominaispiirteet tulevat hienosti esiin. Eräällä festivaalilla esiintynyt HC-bändi Sold Out ehti soittaa useamman biisin, kun taas Jori Hulkkonen esitti yhden modulaarisyna-arpeggion. Molemmat täysin erilaisia lähestymistapoja ja täyttä timanttia.

5. Miten viiteen minuuttiin supistettu keikka mielestäsi näyttäytyy nykyajan ajankäyttöhaasteisiin ja nopeutuneeseen viestintään suhteutettuna?

Festivaali pyrkii tarjoamaan mahdollisimman paljon uutta sisältöä kuulijan alitajuntaan työstettäväksi, kuitenkaan viemättä liikaa ihmisten kallisarvoista aikaa. Vähän kuin selaisi Instagramia siis!

Viiden minuutin festivaali Turun Dynamossa lauantaina 10.12.
Tapahtuma Facebookissa

Kuva: Antti-Jussi Rantala

Le Guess Who? – kolme huutomerkkiä

lgw_tim_van_veen

Hollannissa asioita ei jätetä puolitiehen. Kun jotain on, sitä on erittäin paljon. Utrechtissa 10.–13.11. järjestetty kymmenes Le Guess Who? -festivaali ilmensi tätä eetosta hyvin. Festivaalin ohjelmistoon kuului neljän päivän aikana yhteensä noin 120 bändiä, pari leffaa, muutama kirppis, yksi alafestivaali ohjelman sisällä ja vielä ympäri kaupunkia levittäytynyt hollantilaisia kykyjä esitellyt toinen festari Le Mini Who?. Samaan aikaa Utrechtissa järjestettiin myös maailman suurimmat levymessut.

Tapahtuman pääpaikkana toimiva TivoliVredenburg on itsessään melkoinen megakompleksi ja sanalla sanoen ”päräyttävin” musiikkivenue, jossa olen vieraillut. Helsinkiläinen voisi ymmärtää asian vaikka niin, että Kulttuuritalo, Tavastia, Kuudes linja ja Korjaamo laitettaisiin saman korkeuksiin nousevan katon alle ja heitettäisiin kaupan päälle vielä uskottava ravintola. Tivoli-keikkojen lisäksi oli vielä, kuinkas muutenkaan, kymmenkunta muuta esityspaikkaa ympäri kaupunkia.

Varsinainen musiikkiohjelmisto oli kuin erittäin hyvin kultivoitu levykokoelma, josta voi poimia tarkasti valikoiden tai summan mutikassa melkein mitä vaan klassikoista harvinaisuuksien kautta mielenkiintoisimpiin uutuuksiin. Le Guess Who? on festivaali, jossa jokaisella keikalla on oma merkityksensä – myös niillä, jotka eivät lunasta kaikkia odotuksia.

Ohessa poimintana kolme isoa onnistujaa tämän vuoden tapahtumasta, jonka taustat voit kerrata täältä.

cate_le_bon_jan_rijk

Cate Le Bon
Walesista kotoisin oleva Cate Le Bon herätti mielenkiintoni Mug Museum -albumillaan vuonna 2013, mutta jätti Crab Day -uutukaisellaan hieman etäiseksi. Aion antaa levylle ansaitun toisen mahdollisuuden festariviikonlopun kiistattomiin kohokohtiin kuuluvan keikan myötä. Nelihenkinen bändi soitti millintarkasti ja samaan aikaan rennon irtonaisesti. Le Bon oli liiderinä hillityn suvereeni. Liian usein uuden indierockin perusongelmaksi muodostuvasta valjusta lavaolemuksesta ei ollut tietoakaan, vaan levyllä ajoittain taustalle vaipuva musiikki tuli iholle, rokkasi ja liikutti. Olen varma, että jatkuvasti katsekontaktia yleisöönsä hakenut Cate Le Bon lauloi juuri minulle.

Kuuntele: Mug Museum

©Jelmer de Haas

Good Sad Happy Bad
Mystinen Good Sad Happy Bad tunnettiin ennen nimellä Micachu & The Shapes, jonka levyn nimi puolestaan oli Good Sad Happy Bad. Hämmentävää? Ehkä hieman, mutta juuri tällaista pakan sekoitusta voi odottaa nerokkaalta brittiartistilta Mica Leviltä. Livenä GSHB osoitti, että kaikki lähtee rummuista. Bodarin atleettisuudella taotun jyräävän biitin päälle voidellaan stoner-kitaraa ja leikkisiä synakuvioita. Täydellisesti terästetty musiikillinen perunamuusi on valmis nautittavaksi. Mausteena erittäin hyvin kokonaisuutta täydentävä introvertin mystisuuden sumu. Konserttiseurani summasi asian hyvin: ”Tuntuu, että nuo bändin välispiikit on lähinnä tarkoitettu heille itselleen.”

Kuuntele: Micachu & The Shapes – Good Sad Happy Bad

©Jelmer de Haas

Junun featuring Shye Ben Tzur, Jonny Greenwood & The Rajasthan Express
Le Guess Who?:n todellinen pommi räjähti kalkkiviivoilla. Radioheadin monipuolisesti briljantti kitaristi Jonny Greenwood esitteli yhteistyöprojektinsa säveltäjä Shye Ben Tzurin ja intialaisen The Rajasthan Express -kokoonpanon kanssa. Luonteva yhdistelmä veivasi ja reivasi festarisunnuntain päätökseen hurmoshenkisesti. The Rajasthan Expressin muusikot juhlivat tiensä yleisön halki lavalle soittaen keikalla muutamaankin otteeseen toistunutta teemakappalettaan Junun. Alusta asti oli selvää, että nyt ollaan juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Junun ilmensi koko tapahtuman välitöntä henkeä hyvin. Jos homma toimii, se toimii. Silloin muusikoiden taustastoorilla tai muilla muuttujilla ei ole mitään sen suurempaa väliä. Le Guess Who? päättyi ansaitusti isoon huutomerkkiin.

Kuuntele: Junun

Seuraava Le Guess Who? järjestetään Utrechtissa 9.–12.11.2017. Lisätiedot tapahtuman Facebook-eventissä.

Kuvat: Tim van Veen (yleiskuva), Jan Rijk (Cate Le Bon), Jelmer De Haas (GSHB, Junun)

Tampere Jazz Happening top 5

paalnilssen-lovelargeunit0900p

Marraskuun alku on harmaa. Kuljen kadulla laahustaen ja liiskaantuneita vaahteranlehtiä potkiskellen. Tiistai-iltapäivä on mitäänsanomaton ja epälegendaarinen. Sitten muistan: viikonloppuna on Tampere Jazz Happening!

Loka-marraskuun taitteessa pyhäinpäivän viikonloppuna jo 34 kertaa järjestetty Happening on muodostunut syystalven valopilkuksi ja tehnyt rokkikaupunki Mansesta yhdeksi viikonlopuksi paitsi Suomen jazzkapitaalin, myös arvostetun kansainvälisen kohtaamispaikan. Tampereella voidaan hyvin ja artistit haluavat palata festivaalille. Näin myös yleisö, joista merkittävä osa on tapahtumassa perinteisesti joka vuosi käyvää jengiä. Uuttakin ryhmää mahtuu onneksi mukaan ja olemassa oleviin kiinnekohtiin on helppo tykästyä.

Tampere Jazz Happening järjestetään Telakan, Pakkahuoneen ja Klubin muodostamassa jazzin Bermudan kolmiossa, jonne solahtaessaan saattaa hetkellisesti menettää ajan ja paikan tajunsa. Digeliuksen Emu myy Pakkahuoneen ja Klubin välisessä aulassa levyjä ja toimii eräänlaisena Happening-tunnelman kulminaatiopisteenä. Jos et tiedä mitä mennä kuuntelemaan, tiedustele asiaa Emulta ja saat varmasti suosituksen.

Musiikki Jazz Happeningissä on vuosien varrella ymmäretty aika usein free jazziin kallellaan olevaksi, mutta itse asiassa kattaus on vuosittain erittäin laaja ja jazzin eli alatyylit hyvin huomioiva. Mukana on yleensä sekä nousevia starboja että etabloituneita legendoja, niin tänäkin vuonna. Venueista Pakkahuone saattaa jättää kylmäkiskoisen tunnelman, mutta intiimi ja yleensä täyteen ahdettu Telakka tarjoaa sille oivan vastapainon. Klubi on jostain näiden välimaastosta ja toimii esityspaikkana myöhäisilloissa. Muulloin siellä voi hengähtää hetken ja kuulostella jazzvirtauksia muiden kävijöiden kanssa kuulumisia vaihdellen – tärkeä osa välittömän ja yhteisöllisen festivaalin tunnelmaa.

Ohessa Kuulokuvia-blogin top 5 -poiminnat tämän vuoden ohjelmistosta.

1) The Necks
Legendaarinen australialaistrio rakentaa jokaisen keikkansa kokonaan improvisoiden. Musiikki alkaa kuin tyhjästä ja valtaa noin tunnin mittaisen kestonsa aikana koko tajunnan maagisen varmasti. The Necksillä on erittäin harvinainen kyky vääristää aikaa musiikillaan. 30-vuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä yhtye esiintyy Suomessa paitsi Tampereella, myös Helsingin G Livelabissa 14.11. Juhlan kunniaksi on hyvä paikka ottaa kuunteluun vuoden 1986 debyyttilevy Sex.

2) Verneri Pohjola Plays Pekka Pohjola
Kotimaan ehdottomiin jazz-starboihin lukeutuva trumpetisti Verneri Pohjola ottaa käsittelyynsä legendaarisen ja edesmenneen isänsä, basisti Pekka Pohjolan musiikin. Nuorempi Pohjola on koonnut elokuussa Viapori Jazzissa ensi kertaa kuultua projektia varten nimekkään kvintetin, joka ei tyydy toisintamaan kanonisoituja alkuperäisteoksia, vaan etsii niihin jatkuvasti uusia kulmia.

3) Steve Lehman Octet
Nykistä Tampereelle saapuva alttosaksofonisti ja säveltäjä Steve Lehman kuuluu jazzin uudistajiin. Hänen tuore albuminsa
Sélébéyone näytti seuraavan tason jazzin ja hiphopin fuusiossa, mutta tällä kertaa Lehmania kuullaan oktettikokoonpanon kanssa. ”Jazzin merkittävimmäksi ajattelijaksi” tituleerattu artisti ottaa varmasti ilon irti mainetekoihin valmiista kahdeksan hengen henkilöstöstään.

4) Jazzliiton Juhlaorkesteri
Suomen Jazzliitto on koonnut 50-vuotisen historiansa kunniaksi viiden Yrjö-palkinnon voittaneen muusikon superbändin. Yrjö myönnetään vuosittain vuoden kotimaiselle jazzmuusikolle ja Juhlaorkesteri koostuu aiemmista voittajista. Mikko Innanen, Teemu Viinikainen, Kari Ikonen, Ulf Krokfors ja Teppo Mäkynen saavat Tampereella lauteille seurakseen samassa tilaisuudessa julkistettavan vuoden 2016 Yrjö-palkitun.

5) Charles Lloyd Quartet
Tapasin kerran Charles Lloydin ja hän oli yllättävän nihkeä, paikoin jopa miltei vihamielinen haastattelijaansa kohtaan. No, tästä huolimatta fonistilegenda lukeutuu niihin elämää suurempiin jazzhahmoihin, joiden keikalle kannattaa tilaisuuden tullessa etsiytyä. Lloydin mukana ovat tällä kertaa pianisti Gerald Clayton, basisti Reuben Rogers ja rumpali Kendrick Scott – kukin alansa ehdottomia huippuja. Toisin kuin monien muiden pioneerien kohdalla, Lloydilla on vanhoilla päivillään vielä rutkasti annettavaa taiteellisesti. Tässä näytteeksi levytys kappalesta Go Down Moses parin vuoden takaa.

Tampere Jazz Happening 3.–6.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Kuva: Maarit Kytöharju