Sideways 2017 top 5

thurstongroup

Sateisen alkukesän piristys Sideways on täällä. Viime vuonna myrskyn silmään joutunut festari juhlii kolmatta kesäänsä väkevän lineupin kera. Ohjelma on sopiva sekoitus pitkän linjan klassikkonimiä, uusia nousukkaita ja comeback-keikkailua. Kuratointi on linjakasta ja laadukasta. Ohessa omat top 5 -valintani.

1) The Thurston Moore Group
Ohittamaton täky kaltaiselleni Sonic Youth -diggarille. Tuore Thurston-LP Rock n Roll Consciousness on napsun verran takaisin emobändin soundiin, mutta uuden luomisvoimansa Lontoosta löytänyt indielegenda kaivaa keitokseen sopivasti myös tuoreita mausteita. Kappaleet ovat pitkiä ja monitasoisia, tuttuja mutta yllättäviä. Supergroup-henkisen kokoonpanon avainkiinnitys löytyy rumpupallilta: Sonic Youthissa vähäeleisellä, mutta erittäin jämäkällä rumputyöskentelyllään hurmannut Steve Shelley on kulmakivi, jonka varaan voi rakentaa voittavan joukkueen.

2) Ilpo Väisänen ja Jimi Tenor: Mika Vainio -tribuutti
On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä tyhjiötä, jonka Mika Vainion äkillinen kuolema jälkeensä jätti. On hienoa, että Sideways kunnioittaa tällekin festarille alunperin buukatun ainutlaatuisen tekijän muistoa ja perintöä. Hommaan olisi vaikeaa keksiä sopivampaa kaksikkoa kuin miehen läheinen yhteistyökumppani Jimi Tenor ja Pan Sonicissa Vainion kanssa uraauurtavaa musiikkia tehnyt Ilpo Väisänen.

3) Demdike Stare
Brittikaksikko Demdike Stare eli Sean Canty ja Miles Whittaker tekee lasinsirpaleiden muotoista musiikkia, joka täyttää korvakäytävän hunajan lailla. Rujonkaunis DS-soundi suoraviivaistui viime vuoden Wonderland-levyllä katupölynkatkuiseksi rahinabiitiksi. Se on musiikkia peilipinnattomille klubeille. Myös pohjimmiltaan rosoisen Teurastamon alueen soundtrackiksi Demdike Stare sopii mainiosti.

4) Dinosaur Jr.
Tämän vuoden toinen pakollinen indiekalkkis. Maailman coolein harmaahapsi J Mascis on Thurston Mooren tavoin ikiaikainen rokki-ikoni, joka löytää musiikkiinsa uutta karismaa ikääntyessään. Viime vuonna Hollannissa nähty Dinosaur Jr. -keikka ja onnistunut albumi Give a Glimpse Of What Yer Not antavat odottaa bändin vierailulta paljon. Ja nämä ”pitkä päätyyn ja perään” -tyyppiset rokkihommathan nyt vaan tuppaavat toimimaan festariolosuhteissa, satoi tai paistoi.

5) Kynnet
Kolmannen Sideways-kattauksen musta hevonen. Teemu Tanner on tuttu Hopeajärvestä, Teksti-TV 666:sta, Love Sportista, ja niin edelleen, joten miehen mainio sooloprojekti Kynnet ei tule täysin yllätyksenä. Tuore EP Alaovi / Maa saavuttaa vajaassa neljässä ja puolessa minuutissa enemmän kuin moni bändi uransa aikana.

Sideways Helsingin Teurastamolla 9.–10.6.
Lisätiedot ja koko ohjelma

5 kysymystä: Viiden minuutin festivaali

tomi_kuulokuvia

Turussa tapahtuu tulevana viikonloppuna kummia. Dynamossa järjestetään Viiden minuutin festivaali, jossa mahdollisimman suurenmoinen musiikkielämys yritetään tiivistää otsikossa mainittuun aikajänteeseen. Esiintyjälista on komea: K-X-P, Aavikko, CircleAntti Tolvi, The Hearing, Faarao Pirttikangas, ja niin edelleen. Tapahtumaa järjestää useiden tässäkin mainittujen kokoonpanojen rumpalina tunnettu Tomi Leppänen. Mistä on kyse, Tomi?

1. Mikä on Viiden minuutin festivaali ja miten idea syntyi?

Viiden Minuutin Festivaali on vuodesta 2005 asti toiminut, satunnaisesti järjestettävä festivaalikonsepti, jossa esiintyjät tiivistävät settinsä viiteen minuuttiin. Tai tämä oli ainakin alkuperäinen idea, josta sittemmin on kehittynyt erilaisia versioita, kuten kymmenen- tai viidentoista minuutin festivaali. Lauantaina järjestettävä versio kulkee alkuperäisellä nimellä, mutta soittoajat vaihtelevat artistikohtaisesti 1 x 5 minuutista 3 x 5 minuuttiin. Idea syntyi, kun huomasin että festivaaleilla on välillä vaikea keskittyä pitkiin keikkoihin. Samoihin aikoihin luin japanilaisesta Masonna-nimisestä noise-artistista, joka soittaa lyhimmillään vain muutaman sekunnin mittaisia keikkoja. Ajattelin kokeilla voisiko nämä kaksi havaintoa yhdistää festivaali-viitekehykseen sopivaksi.

2. Onko kyseessä kannanotto liian pitkäksi venähtäneisiin keikkasetteihin vai muuten vaan konseptuaalinen tulokulma?

Viiden minuutin festivaalin idea ja slogan on tarjota ”maksimaalinen musiikkielämys minimaalisessa ajassa”. Utopistisena tavoitteena on aiheuttaa hetkellinen kollektiivinen aikavääristymä, jossa yleisön vastaanottokyky joutuu koetukselle jatkuvan uuden musiikki-informaation syötteessä. Artistille konsepti tarjoaa mahdollisuuden vaikkapa soittaa pelkkiä hittejä, tai kokeilla uusia lähestymistapoja.

3. Miten olet valinnut tapahtuman esiintyjät?

Olen yleensä yrittänyt pitää ohjelmiston musiikillisesti laaja-alaisena ja olisi hienoa tehdä vieläkin isompia harppauksia eri genrejen ja ja taidemuotojen välillä. Tulevan festivaalin ohjelmisto on siitä erikoinen, että siellä on useampi kokoonpano joissa myös itse soitan. Ohjelmisto muotoutui luonnostaan, vietän samalla myös syntymäpäiviäni, joten halusin tällä kertaa kerätä ystäviäni yhteen ja esiintymään yhdessä.

4. Mitä esiintyjä ehtii enimmillään tehdä viidessä minuutissa?

Tässä kohtaa genrejen ominaispiirteet tulevat hienosti esiin. Eräällä festivaalilla esiintynyt HC-bändi Sold Out ehti soittaa useamman biisin, kun taas Jori Hulkkonen esitti yhden modulaarisyna-arpeggion. Molemmat täysin erilaisia lähestymistapoja ja täyttä timanttia.

5. Miten viiteen minuuttiin supistettu keikka mielestäsi näyttäytyy nykyajan ajankäyttöhaasteisiin ja nopeutuneeseen viestintään suhteutettuna?

Festivaali pyrkii tarjoamaan mahdollisimman paljon uutta sisältöä kuulijan alitajuntaan työstettäväksi, kuitenkaan viemättä liikaa ihmisten kallisarvoista aikaa. Vähän kuin selaisi Instagramia siis!

Viiden minuutin festivaali Turun Dynamossa lauantaina 10.12.
Tapahtuma Facebookissa

Kuva: Antti-Jussi Rantala

Le Guess Who? – kolme huutomerkkiä

lgw_tim_van_veen

Hollannissa asioita ei jätetä puolitiehen. Kun jotain on, sitä on erittäin paljon. Utrechtissa 10.–13.11. järjestetty kymmenes Le Guess Who? -festivaali ilmensi tätä eetosta hyvin. Festivaalin ohjelmistoon kuului neljän päivän aikana yhteensä noin 120 bändiä, pari leffaa, muutama kirppis, yksi alafestivaali ohjelman sisällä ja vielä ympäri kaupunkia levittäytynyt hollantilaisia kykyjä esitellyt toinen festari Le Mini Who?. Samaan aikaa Utrechtissa järjestettiin myös maailman suurimmat levymessut.

Tapahtuman pääpaikkana toimiva TivoliVredenburg on itsessään melkoinen megakompleksi ja sanalla sanoen ”päräyttävin” musiikkivenue, jossa olen vieraillut. Helsinkiläinen voisi ymmärtää asian vaikka niin, että Kulttuuritalo, Tavastia, Kuudes linja ja Korjaamo laitettaisiin saman korkeuksiin nousevan katon alle ja heitettäisiin kaupan päälle vielä uskottava ravintola. Tivoli-keikkojen lisäksi oli vielä, kuinkas muutenkaan, kymmenkunta muuta esityspaikkaa ympäri kaupunkia.

Varsinainen musiikkiohjelmisto oli kuin erittäin hyvin kultivoitu levykokoelma, josta voi poimia tarkasti valikoiden tai summan mutikassa melkein mitä vaan klassikoista harvinaisuuksien kautta mielenkiintoisimpiin uutuuksiin. Le Guess Who? on festivaali, jossa jokaisella keikalla on oma merkityksensä – myös niillä, jotka eivät lunasta kaikkia odotuksia.

Ohessa poimintana kolme isoa onnistujaa tämän vuoden tapahtumasta, jonka taustat voit kerrata täältä.

cate_le_bon_jan_rijk

Cate Le Bon
Walesista kotoisin oleva Cate Le Bon herätti mielenkiintoni Mug Museum -albumillaan vuonna 2013, mutta jätti Crab Day -uutukaisellaan hieman etäiseksi. Aion antaa levylle ansaitun toisen mahdollisuuden festariviikonlopun kiistattomiin kohokohtiin kuuluvan keikan myötä. Nelihenkinen bändi soitti millintarkasti ja samaan aikaan rennon irtonaisesti. Le Bon oli liiderinä hillityn suvereeni. Liian usein uuden indierockin perusongelmaksi muodostuvasta valjusta lavaolemuksesta ei ollut tietoakaan, vaan levyllä ajoittain taustalle vaipuva musiikki tuli iholle, rokkasi ja liikutti. Olen varma, että jatkuvasti katsekontaktia yleisöönsä hakenut Cate Le Bon lauloi juuri minulle.

Kuuntele: Mug Museum

©Jelmer de Haas

Good Sad Happy Bad
Mystinen Good Sad Happy Bad tunnettiin ennen nimellä Micachu & The Shapes, jonka levyn nimi puolestaan oli Good Sad Happy Bad. Hämmentävää? Ehkä hieman, mutta juuri tällaista pakan sekoitusta voi odottaa nerokkaalta brittiartistilta Mica Leviltä. Livenä GSHB osoitti, että kaikki lähtee rummuista. Bodarin atleettisuudella taotun jyräävän biitin päälle voidellaan stoner-kitaraa ja leikkisiä synakuvioita. Täydellisesti terästetty musiikillinen perunamuusi on valmis nautittavaksi. Mausteena erittäin hyvin kokonaisuutta täydentävä introvertin mystisuuden sumu. Konserttiseurani summasi asian hyvin: ”Tuntuu, että nuo bändin välispiikit on lähinnä tarkoitettu heille itselleen.”

Kuuntele: Micachu & The Shapes – Good Sad Happy Bad

©Jelmer de Haas

Junun featuring Shye Ben Tzur, Jonny Greenwood & The Rajasthan Express
Le Guess Who?:n todellinen pommi räjähti kalkkiviivoilla. Radioheadin monipuolisesti briljantti kitaristi Jonny Greenwood esitteli yhteistyöprojektinsa säveltäjä Shye Ben Tzurin ja intialaisen The Rajasthan Express -kokoonpanon kanssa. Luonteva yhdistelmä veivasi ja reivasi festarisunnuntain päätökseen hurmoshenkisesti. The Rajasthan Expressin muusikot juhlivat tiensä yleisön halki lavalle soittaen keikalla muutamaankin otteeseen toistunutta teemakappalettaan Junun. Alusta asti oli selvää, että nyt ollaan juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Junun ilmensi koko tapahtuman välitöntä henkeä hyvin. Jos homma toimii, se toimii. Silloin muusikoiden taustastoorilla tai muilla muuttujilla ei ole mitään sen suurempaa väliä. Le Guess Who? päättyi ansaitusti isoon huutomerkkiin.

Kuuntele: Junun

Seuraava Le Guess Who? järjestetään Utrechtissa 9.–12.11.2017. Lisätiedot tapahtuman Facebook-eventissä.

Kuvat: Tim van Veen (yleiskuva), Jan Rijk (Cate Le Bon), Jelmer De Haas (GSHB, Junun)