10 kysymystä: Le Guess Who?

collage-final-poster

Kä-sit-tä-mä-tön!!! Siinä ainoa sana, jolla pystyn kuvaamaan Hollannin Utrechtissa 10.–13.11. järjestettävän Le Guess Who? -festivaalin esiintyjälistausta. Kyseessä on musanörtin unelma – ja niin paljon enemmän. Ai niin, mainitsinko jo sen, että samaan aikaan festarin kanssa Utrechtissa järjestetään maailman suurimmat levymessut?

Lyhyesti kyse on tästä: Neljä ultrakiinnostavaa kuraattoria Wilco, Julia Holter, Suuns ja Savages on rakentanut oman LGW?-ohjelmansa ja lisäksi luvassa on erittäin laaja ”general program”. Pelkästään omia suosikkejani löytyy listalta siinä määrin, että shortlist-luettelon esittelemisen sijaan suosittelen tsekkaamaan koko kattauksen täältä. Kaikkea ihanaa löytyy mielin määrin indiestä avantgardeen ja elektronisesta musiikista alt countryyn. Suomesta mukana on varmasti hyvin tähän viitekehykseen soveltuva Lau Nau. Tapahtuma levittäytyy neljän päivän aikana ympäri Utrechtin keskustaa erilaisiin keikkapaikkoihin ja myös harvemmin musiikkiesityksiin käytettäviin lokaatioihin. Festivaalivieraiden yöpyminen järjestetään laivahotellissa.

Kymmenvuotista taivaltaan juhlistavan festivaalin perustajiin kuuluva Bob Van Heur vastasi kymmeneen Kuulokuvia-kysymykseen. Ja jos Utrechtin-reissu ei tällä kertaa parin päivän onnistu, niin kannattaa ainakin ottaa kuunteluun festivaalin mainio Spotify-lista.

1. Mikä on Le Guess Who? ja kuinka kaikki alkoi?

Le Guess Who? alkoi vuonna 2007, jolloin kyseessä oli paljon nykyistä pienimuotoisempi, kanadalaista musiikkia esittelevä tapahtuma. Nimen alkuun valikoitui “Le” kanadanranskalaista osuutta kuvaamaan ja mukana oli bändi nimeltään The Guess Who, joka tunnettiin hitistään American Woman (ja jota luultiin usein amerikkalaisyhtyeeksi). Kysymysmerkki puolestaan edustaa monien festarillamme esiintyvien bändien tuntemattomuutta.

2. Miten olette valinneet ohjelmakuraattorit ja kuinka työskentely heidän kanssaan on edennyt?

LGW?:n buukkausissa ei noudateta mitään tiettyä kaavaa, joten homma menee aina hieman eri lailla ja se on hyvä asia. Kutsumme artistikuraattoreiksi tekijöitä, jotka inspiroivat sekä meitä itseämme että tapahtuman yleisöä. Kurattorin on oltava joku, jonka visio ja musiikillinen sivistys syventävät festarin antia. Kuraattorit toimittavat meille toivelistansa, jota pyrimme toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Joskus myös ehdotamme heille sopivia nimiä, mutta yleensä artistikuraattorit päättävät esiintyjät itse.

3. Entä niin sanottu “yleisohjelma”, miten se kootaan?

Sen kokoaminen aloitetaan kunhan olemme nähneet, mitä kuraattorit valitsevat. Oman ohjelmabuukkauksemme tarkoitus on täydentää kurattooreiden valintoja ja toimia siten eräänlaisena vastapainona heidän kokoamilleen ohjelmakokonaisuuksille. Meillä on omat pitkäaikaiset esiintyjäunelmamme ja löytömme, joita yritämme päästä esittelemään. Aina lopulta se kuuluisa “gut feeling” ratkaisee ja tällä metodilla on nähdäkseni pärjätty varsin hyvin tähän mennessä.

4. Minkälainen artisti on mielestäsi ihanteellinen buukkaus ohjelmistoonne? Mitä ominaisuuksia haette?

Hyvä kysymys. Konteksti vaikuttaa aina, joten mitään tiettyä vastausta tähän ei ole. Pyrimme löytämään artisteja, jotka eivät ehkä ole kovin tunnettuja, mutta ansaitsisivat enemmän huomiota mielestämme. Silloin LGW? voi toimia myös ponnahduslautana. Emme ajattele kokonaisuutta pääesiintyjien kautta, vaan yritämme luoda tilanteen, jossa musiikkia voisi ymmärtää paremmin. Suosikit ovat kullekin kävijälle yksilöllisiä.

5. Minkälainen alusta Utrecht on tapahtumalle?

Utrecht on täydellisen kokoinen kaltaisellemme festivaalille. Kaupunki on pieni, mutta upea ja kaikkialle voi kävellä. Festarin käytössä on jo aika monia esityspaikkoja ja niiden määrä tuntuu olevan edelleen kasvussa. Samoin Utrecht kasvaa ja uutta luovaa toimintaa on kaupungissa paljon. Tämä sopii hyvin festivaalimme fiilikseen. Yhteistyö on kaiken avain.

6. Miten valitsette esityspaikat?

Osa venueista on tunnettu muutenkin keikkapaikkoina ja sitten on sellaisia mestoja, joita on vaan yksinkertaisesti mahdoton olla käyttämättä. Eräs näistä on Janskerk, mielettömän upea, enimmillään 650 henkilöä sisäänsä vetävä kirkko kaupungin keskustassa. Yritämme jatkuvasti löytää uusia paikkoja, jotka voisivat toimia keikkapaikkoina. Se on päätavoitteemme: kehittyä jatkuvasti.

7. Tänä vuonna juhlitaan kymmenettä Le Guess Who? -festivaalia. Miltä saavutus tuntuu ja kuinka tapahtuma on kasvanut vuosien varrella?

Alussa emme aavistaneet, että tapahtuma jatkuisi näin kauan, mutta kaikki tuntuu yhä uudelta ja tuoreelta näiden vuosien jälkeenkin. Kaksi vuotta sitten uudesta Tivoli Vredenburgista tuli tapahtuman päämaja ja se avasi melkoisen mahdollisuuksien kavalkadin. Festarin koko kaksinkertaistui kertarysäyksellä ja käyttöön tuli uusia, hieman spesifimpiä tiloja. Vanhan Tivoli-rakennuksen fiilistä kaipaan yhä, mutta se kai liittyy vain kehityksen kanssa elämiseen. Tapahtuman kasvaessa myös järjestäjäporukan kunnianhimo lisääntyi ja niin kauan kun uusia unelmia syntyy, yritämme parhaamme mukaan saada ne toteutumaan. Pahinta olisi vain toteuttaa jotain valmista formaattia, joten pyrimme pitämään homman freesinä.

8. Pystytkö nimeämään jonkin henkilökohtaisen huippukohdan vuosien varrelta?

Huh, niitä on niin paljon… Todella haastava kysymys. Vuorokauden mittainen drone-katsaus oli huippu, varsinkin kun olin unelmoinut konseptin toteuttamisesta jo vuosia, ja lopulta mukaan saatiin William Basinskin ja Stephen O’Malleyn kaltaisia supernimiä. Turkkilaisen Seldan esiintyminen kaksi vuotta sitten on toinen ehdoton helmi. Oli mahtavaa pystyä toteuttamaan paitsi festarikeikka, myös livelevy, joista molemmat osaltaan nostivat esille tuntemattoman, mutta legendastatuksen ansaitsevan artistin tekemistä.

9. Mitä Utrechtissa kannattaa nähdä ja tehdä (jos aikaa jää festarin ohella)?

No tietenkin maailman suurimmat levymessut, se on ihan must kaikille levydiggareille. Utrecht on myös De Stijl -taidesuuntauksen kotipaikka, joten kannattaa vierailla Rietveld-Schröder-Housessa, jos taide kiinnostaa. Julkaisemme Treasure Guide -nimistä festivaalilehteä ilmaiseksi ja sieltä löytyy lisää vinkkejä, joten sellainen kannattaa poimia mukaan.

10. Yksi syy, miksi jokaisen mitäisi vierailla Le Guess Who? -festareilla?

Sanoisin, että paras syy on koko festivaali, jossa voi päästä sisälle vierailevien kuraattoreiden musiikilliseen ajatteluun ja jossa voi kokea Elza Soaresin ja Patty Watersin kaltaisten legendojen harvinaislaatuisia keikkoja. Ja toki sieltä löytyy myös Digable Planets. Ja Swans. Ja Dinosaur Jr. Ja punklegenda The Exin oma festivaali festivaalin sisällä, jossa on mukana etiopialaista sirkusta, neljän tunnin freejazz-sessiot Han Benninkin ja Ken Vandermarkin kaltaisten tekijöiden kanssa. Ja ilmainen sisarfestivaali Le Mini Who, jossa voi kuulla parhaita nousevia hollantilaisia bändejä. Ja Jujun, eli Radioheadin Jonny Greenwoodin projekti intialaisen suurorkesterin kanssa. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Onhan siinä syytä jo kerrakseen.

Le Guess Who? Utrechtissa, Hollannissa 10.–13.11.
Lisätiedot ja koko ohjelma

10 kysymystä: Stadin Juhannus

Lonna_ilmasta-edit

Juhannus maalla vai kaupungissa? Tänä vuonna ensi kertaa Lonnan saarella järjestettävä Stadin Juhannus vaikuttaa vaihtoehdolta, jossa on vähän kumpaakin. Tapahtumaa järjestävä Erkko Lehtinen kertoo mistä on kyse.

1. Mikä on Stadin Juhannus?

Stadin Juhannus on kaiketi jonkinlainen minifestivaali, vaikka itse puhutaankin lähinnä vain tapahtumasta. Se millainen tarkalleen siitä lopulta kehkeytyy jää nähtäväksi ja riippuu yleisöstäkin, mutta odotukset ovat korkealla.

2. Miksi päätitte perustaa uuden tapahtuman?

Jo kauan oli pyöritelty mielessä ja suunnitelmissakin erilaisia ideoita juhannustapahtumasta Helsingissä, joka toisi keskikesän juhlan tunnelmaa kaupungissa viihtyvien ulottuville ja toisaalta olisi sisällöltään tuore ja kiinnostava. Oikea hetki tuntui nyt koittaneen, jopa hieman yllättäen.

3. Miten Lonna valikoitui juhlapaikaksi?

Lonnan saaren tapahtumia koordinoiva taho oli yhteyksissä ja ilmaisi, että sinne kaivattiin uutta, monipuolista ohjelmaa. Paikka oli siis esillä ensin, ja eri vaihtoehtoja pyöriteltäessä todettiin, että tämä voisi olla loistava paikka ja tilaisuus juhannustapahtumalle.

4. Minkälaiset tilat Lonnassa on käytössä?

Käytössä on uusi, muurien rajaama tapahtuma-alue, joka koostuu kahdesta miinanraivauksessa käytetystä makasiinirakennuksesta ja niiden välisestä terassista, jolta on hieno merinäköala. Terassilavan ja makasiinilavan ohella toinen makasiini toimii baaritilana. Lisäksi saaren ravintola ja vohvelibaari palvelevat asiakkaita, ja idyllinen saari ylipäätään on yleisölle avoin.

5. Millä perusteella tapahtuman ohjelma on valittu?

Ohjelmaan haettiin tuoreita ja ajankohtaisia nimiä indierockista räppiin ja elektroniseen poppiin, suurelta osin toki myös meidän järjestäjien omia suosikkeja.

6. Jännittääkö Suomen kesä ja mikä on plan B jos ”kesäsää yllättää”?

Suomen kesä on arvaamaton, mutta kunnon sateen sattuessa voidaan siirtää tarvittaessa toinenkin lava sisälle makasiinirakennukseen ja keskittyä viihtymään sisätiloissa.

7. Mikä on ollut yleisön vastaanotto uudelle tapahtumalle?

Vastaanotto on ollut erittäin innostunut ja kysyntää selvästi on reilusti, liput on jo loppuunvarattu muutamaa päivää ennen tapahtumaa.

8. Onko tapahtumasta tarkoitus tehdä jokavuotinen?

Kyllä jatkoa on suunniteltu, ja taustalla on pitkäaikainen ajatus kehittää toimintaa Helsingissä juhannuksena.

9. Jos sinun pitäisi suositella festareilta yhtä keikkaa, jota ei missään nimessä kannata missata, mikä se olisi ja miksi?

Debyyttialbumillaan ihastuttaneen Kuparilinnan 70-luvun iskelmästä kumpuava musiikki sopii takuuvarmasti juhannukseen ja tuo mukanaan juuri sopivan tuulahduksen perinteisiä tunnelmia.

10. Kuuluuko festarisuunnitelmiin juhannustaikoja?

Juhannustaikojen tekeminen on suotavaa!

Stadin juhannus Lonnan saarella Helsingin edustalla 23.–24.6.
Tapahtuma Facebookissa

10 kysymystä: Lee Ranaldo

leeranaldo

Mitä enemmän kuuntelin Sonic Youthia, sitä enemmän arvostin Lee Ranaldoa. SY-loppuvaiheen harmaahapsinen Ranaldo ei ollut Thurston Mooren tai Kim Gordonin kaltainen rokki-ikoni, mutta bändin ja siitä versoneiden muiden kokoonpanojen lähempi tarkastelu teki selväksi miehen laaja-alaisuuden ja kyvykkyyden musiikintekijänä. Ranaldo ja hänen kanssaan myös emobändin ulkopuolella työskennellyt rumpali Steve Shelley olivat Sonic Youthin salaiset ainesosat, jotka saattoi huomata vasta altsurokkimasiinan konehuoneeseen kurkkaamalla.

Lee Ranaldon oma tuotanto vuoden 1987 debyyttisoololevystä alkaen ulottuu erinäisissä bändiyhdistelmissä vasemman laidan rockmusasta ambientiin ja noiseen. Myös näiden kiinnekohtien välillä pysähdellään monenlaisilla pysäkeillä. Ranaldon viimeisimmät julkaisut ovat vahvaan laulunkirjoittamiseen ja tarinankerrontaan perustuvaa musiikkia, joka on jälleen askeleen lähempänä Sonic Youthin soonista maailmankarttaa. Helsinkiin Ranaldo tuo debyyttialbumiaan valmistelevan tuoreen kokoopanonsa, joka esiintyy nimellä Lee Ranaldo Trio.

Kuulokuvia tavoitti Ranaldon kiertueelta viime hetkellä ennen tänä iltana Kuudennella linjalla järjestettävää keikkaa. Tiukasta aikataulusta johtuen haastattelu esitetään ohessa alkuperäiskielellä.

1. Where are you right now and how are you feeling?

I am in Norway – last night we played our fourth show together as El Rayo, in Oslo. I love being in Scandinavia and the challenge of working with a new group. I’m feeling optimistic in general, and very excited to have a new record completed and awaiting release, a record that I think is one of the best things I have done. Now I have to find a record label to release it, not the easiest thing in today’s climate!

2. Could you introduce the band you’re bringing to Helsinki, please?

Yes – our trio is called El Rayo and it’s a new group. Raul Fernandez is a musician and producer from Barcelona. We first met when my band recorded our Acoustic Dust album which we made in Barcelona and Raul was asked to come in to record it. We had not met before that, but our working relationship went very well and we determined to try to work on a new album together if the chance presented itself. Raul brought in another Spanish musician that he has worked with, Cayo Bellveser, who is playing bass and keyboards. The idea was to build off my recent solo acoustic shows, so I am playing acoustic guitar and Raul and Cayo are switching instruments between songs, so we can try out different arrangements. We’re playing mostly my new, unreleased material and then some songs from my last couple albums… For this tour we decided to put together a rather skeletal band, a trio, to try different arrangements of the various songs and see what worked in a live setting, with the idea of building a bigger, fuller band (quartet or quintet) for touring once the album will come out. So the nature of our current concerts are a bit ‘experimental’ by nature – we are sometimes playing to backing tracks and samples, trying to keep things loose and see what develops.

3. What can we expect from the upcoming album?

In early 2015 Raul came to New York and we played an improvisational concert together and worked on a few of my new songs in the studio. We liked the result and over the course of the year from April 2015 – April 2016 we created together the recordings that will make up my next album, to be called Electric Trim. The record is pretty highly produced, with both many live players (The Dust, Nels Cline, Sharon Van Etten, Kid Millions) and electronic beats and samples, horns – many elements. In contrast to my last album, Last Night On Earth, which was made in a very immediate way with a 4-piece band playing together in a room, this record was built up in layers in the studio.

Another aspect of this album that has been a new development for me is that I’ve collaborated on a good deal of the lyrics for the first time with a friend of mine, American writer Jonathan Lethem. The process worked really well and I think we’re both quite happy with the results, and hope to do more in the future together.

4. What inspires you just now?

Usually I’m inspired by all sorts of visual artists, filmmakers, writers and fellow musicians, by my family and by the developments in the world around me. Lately I’ve been pretty absorbed in the US political process, our upcoming presidential race that has become such a crazy affair, with the rise of both the radical left and radical right.

5. What advice would you give to a young musician just starting out?

The most important thing for a musician starting out is to find the pleasure in the activity. There is really, ultimately, no other reason for playing music. We say “playing” for a reason – no matter how serious one’s endeavor, the idea of ‘play’ is quite important. Beyond that I’d say to stay true to the reasons you are playing music, try not to get distracted by the business or economic sides of it and just fall in love with the sounds.

6. Has your process of making new music changed over the years? If so, how?

The basic change has been going from the collective environment that was Sonic Youth, where we were all 4 contributing to the songwriting and building our music together, to the more solo aspect of my current work, where I’m pretty much responsible for the songs and the lyrics, even if my fellow musicians have a big hand in how the music ends up sounding. That’s been the main change, approaching the whole project more in the manner that I film director would, trying to handle all aspects. In SY we were able to share all the work amongst us, which was a very different (and I’d say more ”rare”) situation.

7. Is there somebody you would like to collaborate with (but haven’t done so yet) in the future?

Well, I am collaborating with people all the time. The collaboration with Raul on my recent album has been a very deep one for much of the last year. I’m always interested in doing such ventures, but there’s no-one in particular on my ”list” right now. I usually find that these things can come up rather spontaneously, rather than imagining my ”dream” collaborator…

8. I once saw you walking on Bleecker Street in New York and wanted to say ”hi” and to thank you for all the great music, but decided not to do it. Do you generally prefer to meet your fans in such casual situations or not?

Sure, it’s usually a pleasure when someone comes up and lets me know how much the music I’ve made has meant to them. It’s the most important interaction between creator and audience. I usually love to talk to people if they stop me. It’s the same reason I usually make myself available after shows in case anyone wants to say hello or talk about something specific…

9. Is there anybody in particular you would like to meet while in Helsinki?

Perhaps my friends the two Suhonen sisters who design Ivana Helsinki…

10. Any greetings to the Finnish people coming to see you perform?

Yes many greetings. Hope to see you at the concert or on the street. I’ll be walking around town trying to see what I can, maybe a return visit to Kiasma if I can fit it into our schedule…

Lee Ranaldo
Stavanger, Norway June 9, 2016

Lee Ranaldo Trio (US)
Paltsa-Kai Salama
pe 10.6. klo 19, Kuudes linja
Tapahtuma Facebookissa

Kuva: Luis Martins