Sideways 2017 top 5

thurstongroup

Sateisen alkukesän piristys Sideways on täällä. Viime vuonna myrskyn silmään joutunut festari juhlii kolmatta kesäänsä väkevän lineupin kera. Ohjelma on sopiva sekoitus pitkän linjan klassikkonimiä, uusia nousukkaita ja comeback-keikkailua. Kuratointi on linjakasta ja laadukasta. Ohessa omat top 5 -valintani.

1) The Thurston Moore Group
Ohittamaton täky kaltaiselleni Sonic Youth -diggarille. Tuore Thurston-LP Rock n Roll Consciousness on napsun verran takaisin emobändin soundiin, mutta uuden luomisvoimansa Lontoosta löytänyt indielegenda kaivaa keitokseen sopivasti myös tuoreita mausteita. Kappaleet ovat pitkiä ja monitasoisia, tuttuja mutta yllättäviä. Supergroup-henkisen kokoonpanon avainkiinnitys löytyy rumpupallilta: Sonic Youthissa vähäeleisellä, mutta erittäin jämäkällä rumputyöskentelyllään hurmannut Steve Shelley on kulmakivi, jonka varaan voi rakentaa voittavan joukkueen.

2) Ilpo Väisänen ja Jimi Tenor: Mika Vainio -tribuutti
On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä tyhjiötä, jonka Mika Vainion äkillinen kuolema jälkeensä jätti. On hienoa, että Sideways kunnioittaa tällekin festarille alunperin buukatun ainutlaatuisen tekijän muistoa ja perintöä. Hommaan olisi vaikeaa keksiä sopivampaa kaksikkoa kuin miehen läheinen yhteistyökumppani Jimi Tenor ja Pan Sonicissa Vainion kanssa uraauurtavaa musiikkia tehnyt Ilpo Väisänen.

3) Demdike Stare
Brittikaksikko Demdike Stare eli Sean Canty ja Miles Whittaker tekee lasinsirpaleiden muotoista musiikkia, joka täyttää korvakäytävän hunajan lailla. Rujonkaunis DS-soundi suoraviivaistui viime vuoden Wonderland-levyllä katupölynkatkuiseksi rahinabiitiksi. Se on musiikkia peilipinnattomille klubeille. Myös pohjimmiltaan rosoisen Teurastamon alueen soundtrackiksi Demdike Stare sopii mainiosti.

4) Dinosaur Jr.
Tämän vuoden toinen pakollinen indiekalkkis. Maailman coolein harmaahapsi J Mascis on Thurston Mooren tavoin ikiaikainen rokki-ikoni, joka löytää musiikkiinsa uutta karismaa ikääntyessään. Viime vuonna Hollannissa nähty Dinosaur Jr. -keikka ja onnistunut albumi Give a Glimpse Of What Yer Not antavat odottaa bändin vierailulta paljon. Ja nämä ”pitkä päätyyn ja perään” -tyyppiset rokkihommathan nyt vaan tuppaavat toimimaan festariolosuhteissa, satoi tai paistoi.

5) Kynnet
Kolmannen Sideways-kattauksen musta hevonen. Teemu Tanner on tuttu Hopeajärvestä, Teksti-TV 666:sta, Love Sportista, ja niin edelleen, joten miehen mainio sooloprojekti Kynnet ei tule täysin yllätyksenä. Tuore EP Alaovi / Maa saavuttaa vajaassa neljässä ja puolessa minuutissa enemmän kuin moni bändi uransa aikana.

Sideways Helsingin Teurastamolla 9.–10.6.
Lisätiedot ja koko ohjelma

Ennakkokuuntelussa: Verneri Pohjola

Verneri Pohjola, Pekka promokuva c Dave Stapleton

Keskittyneen näköinen Verneri Pohjola tuijottaa katsojaa punaisessa pipossaan. Miehen oman nimen ohella levyn kannessa lukee ”Pekka”. Mainittu henkilö ei ole kuka tahansa pekka vaan PEKKA, Pekka Pohjola, Vernerin edesmennyt isä ja eräs Suomen arvostetuimmista muusikoista, Love Recordsille ikiaikaisia klassikoita taikonut progevelho.

Verneri Pohjola on ”Pekan poika”, mutta Pekka on tätä nykyä monelle myös ”Vernerin isä”. Nykyiset musiikkipolvet tuntevat levy toisensa jälkeen pelkkää priimaa ulos puskeneen trumpetistin eräänä nykyisen suomijazzin väkevimmistä tekijöistä, ja Verneri on levy levyltä saanut vakaamman jalansijan myös niillä kuuluisilla ”kansainvälisillä markkinoilla”. Edellinen Verneri Pohjola -albumi Bullhorn (Edition Records, 2015) oli täydellinen viiden hauis-emojin arvoinen voimannäyttö siitä, miten jazz voi olla yhtä aikaa uudistavaa ja perinnetietoista; taiteellista ja helposti lähestyttävää.

Nyt seuraa jotain aivan muuta, mutta yhtä briljanttia. Verneri on koonnut Pekan musiikkia tulkitsemaan uuden yhtyeen, jossa ainoa pestissään jatkava muusikko on basisti Antti Lötjönen. Fender Rhodesia soittaa Tuomo Prättälä, kitaraa Teemu Viinikainen ja rumpuja Mika Kallio. Pohjolan oma trumpetinsoitto on tilanteesta riippuen herkkää, raivokasta, suloista, kiroilevaa, silittelevää ja riipivää. Toisin sanoen, Verneri on homman ytimessä ja kommunikoi äärimmäisen laajalla ja hienostuneella musiikillisella sanastolla. Bändi soittaa herkästi, ja levyn äänimaailma täyttää koko soonisen horisontin sähköisinä ryöppyävistä väripulputuksista pimenevän kevätillan hentoihin valonpisaroihin.

Pekka on upea albumi ja samalla oiva isäsuhteen dokumentti. Kun hyväksyy sen, mitä läheiset ihmiset meille hienouksineen ja puutteinen merkitsevät, voi heidän olemassaolostaan löytää uudenlaista rauhaa. Verneri katsoo Pekkaa suoraan silmiin – kunnioittaen, mutta oman äänensä löytäneen aikuisen artistin itsevarmuudella ja lempeydellä.

Albumi saa julkaisunsa perjantaina, mutta voit kuunnella sen jo tänään alla olevasta linkistä.

Verneri Pohjola: Pekka
Edition Records 2017 LP/CD/digi (julkaisu 2.6.)

Verneri Pohjola Group keikalla
8.6. Tavastia, Helsinki
15.7. Pori Jazz
5.8. Elojazz, Oulu
13.8. Flow Festival, Helsinki
18.8. Turku Jazz Festival